Miksi perikunnat ajavat leskeksi jäänyttä vanhempaansa kotoaan pois?s?

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Lisäksi jos vanhuksella on pieni eläke, niin asumistuki voisi olla hyvä lisä, mutta sitä ei kuitenkaan saa samalla tavalla omistusasuntoon/taloon.

Kyllä kyseessä on usein ihan rahanahneus. Kun on perimtöverokin maksettu pitäisi päästä realisoimaan. Mummu/pappa menköön vanhainkotiin. ( Jopa kuuskymppisiä vielä työssäkäyviä monet usuttavat vuokralle ja antamaan ennakkoperintönä rahat asunnosta. Ettei teistä sitten tarvitse huolehtia kun olette jo palvelutalossa)

Perheelliselle perintövero aiheuttaa usein taloudellisia ongelmia, miksi vanhempi haluaisi sellaisia lapselleen?

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Tämä. Yli 200-neliöinen omakotitalo pihoineen on yli 70-vuotiaalle naiselle vähän raskas hoidettava ja kallis asuttava. Kieltämättä tässä on vähän omaa lehmää ojassa: huoltotoimet kaatuvat seuraavan sukupolven niskaan. Rahasta ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut kysymys, kun kannustettiin etsimään helppohoitoisempaa asumismuotoa.

Nyt anoppi on tilanteeseen jo tyytyväinen, vaikka muuttoprosessi olikin henkisesti kova paikka.

Itse mietin että jos leski on vanha ja vähän tööt että kuinka pärjää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi jos vanhuksella on pieni eläke, niin asumistuki voisi olla hyvä lisä, mutta sitä ei kuitenkaan saa samalla tavalla omistusasuntoon/taloon.

No otan esimerkiksi itseni. Maksan yv n. 200 sähköineen mutta lisäksi tulee päälle taloyhtlön remppalainoja.

Täällä pieni vuokra-asunto maksaisi 600 -800 euroa. Vaikka saisin asumistukea menisi enemmän asumiskuluja

Vierailija kirjoitti:

Perheelliselle perintövero aiheuttaa usein taloudellisia ongelmia, miksi vanhempi haluaisi sellaisia lapselleen?

Kyllä se on valtio, ei vanhempi. Ei kai vanhempi tahallaan kuole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Tämä. Yli 200-neliöinen omakotitalo pihoineen on yli 70-vuotiaalle naiselle vähän raskas hoidettava ja kallis asuttava. Kieltämättä tässä on vähän omaa lehmää ojassa: huoltotoimet kaatuvat seuraavan sukupolven niskaan. Rahasta ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut kysymys, kun kannustettiin etsimään helppohoitoisempaa asumismuotoa.

Nyt anoppi on tilanteeseen jo tyytyväinen, vaikka muuttoprosessi olikin henkisesti kova paikka.

Sehän riippuu terveydestä. Tiedän 88 vuotiaan miehen joka vielä hyvin hoitaa okt-talonsa.

Ja 77 sinkkunaisen jolla on sekä talo että kesämökki. Tekee sisäremontit itse, pihatyöt jne.

Me yritettiin saada leskeä muuttamaan, kun pelättiin, että lopulta asunnossa on enemmän yhtiölainaa, kuin mitä asunnon arvo on. Leksi ei muuttanut. Lesken kuolinpesä oli sitten ylivelkainen ja asunnosta päästiin eroon käytännössä yhtiölainan hinnalla. Pahin ei siis tapahtunut, sillä yhtiölaina ei ylittänyt asunnon arvoa, mutta läheltä meni. Leski kuitenkin eli viimeiset vuotensa köyhyydessä, edes ruokaan ei ollut kunnolla rahaa. Jos olisi suostunut asunnon myyntiin aikanaan, olisi varmaan ollut taloudellisesti parempi tilanne viimeisinä elinaikoina.

Kannattaa tosiaan olla tarkkana, koska vanhukset eivät aina ymmärrä, että suuret remontit voivat johtaa siihen, että asunnossa on enemmän velkaa kuin mitä asunnon arvo on. Tätä on vaikea selittää ikäihmisille. Remonttien myötä myös yhtiövastikkeet nousevat, eikä kaikilla eläkeläisillä sitten enää rahat riitä.

Vanhempani ratkaisivat asian jo nuorena parina ja laativat asiakirjat, joissa selvästi laativat, että leskellä on asumisoikeus. Isäni kuoli jo vuosia sitten ja äitini täyttää parin vuoden päästä 80. Hän on tarmokas eläkeläinen, joka hoitaa kaikki rivitalon työt, mökkeilee ja matkustelee. Hän asuu rivitaloyhtiössä, jossa oman lumityön määrä on pieni ja puutarhan hoito on aina ollut hänelle mieluista puuhaa. Äitini on käytännönläheinen ja terävä, joten olen aika varma, että hän ihan itse haluaa muuttaa muualle ennen kuin minä ja veljeni tajuamme, että olisi aika.

Olen enemmän huolissani anoppini jaksamisesta, sillä hän asuu isossa omakotitalossa, jossa on iso piha ja työtä riittää. Hän on ns. teräsmummo, mutta viime vuosina on ollut selkeästi havaittavissa, että apua tarvitaan lapsilta yhä enemmän ja enemmän. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä mieheni veljineen mielellään auttavat, mutta jossakin vaiheessa olisi varmasti viisasta, että anoppi tekisi ratkaisuja ennen kuin on pakko. 

Äitini iäkäs naapuri kertoili, että on pyytänyt lapsiaan laittamaan kotinsa myyntiin. Hän on jo kyllästynyt ison omakotitalon hoitoon ja piha oli enemmän hänen vaimonsa juttu ja vaimo kuoli vuosikymmen sitten. Siellä taitaa kyllä vaikuttaa asiaan myös se, että samalla kadulla on myyty muutamia muita taloja ja uudet omistajat ovat tehneet remonttia ja uudisrakentamista pitkään ja hartaasti ja erittäin meluisasti, joten taitaa olla mitta täynnä. 

Kannattaa myös muistaa, että talosta saattaa olla vielä lainaa jäljelle ja pahimmassa tapauksessa koko talo on ollut vainajan nimissä, jolloin kaikki lainanhoitokustannukset jäävät perikunnan harteille. Perikunnalla ei ole välttämättä varaa omien asumiskulujensa ja lesken talon lainanhoitokulujen jälkeen remontoida taloa niin, että se pysyy kunnossa ja pankki ei välttämättä myönnä remonttilainaa johonkin muuttotappiokunnan mörskään. Tällöin perikunta maksaa jatkuvasti lainoja pystyynmätänevästä talosta, josta eivät ole ikinä saamassa omiaan pois. Jos kuolema on tapahtunut nuorena tai leski on vainajaa nuorempi, tilanne voi jatkua vuosikymmeniä. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että talosta saattaa olla vielä lainaa jäljelle ja pahimmassa tapauksessa koko talo on ollut vainajan nimissä, jolloin kaikki lainanhoitokustannukset jäävät perikunnan harteille. Perikunnalla ei ole välttämättä varaa omien asumiskulujensa ja lesken talon lainanhoitokulujen jälkeen remontoida taloa niin, että se pysyy kunnossa ja pankki ei välttämättä myönnä remonttilainaa johonkin muuttotappiokunnan mörskään. Tällöin perikunta maksaa jatkuvasti lainoja pystyynmätänevästä talosta, josta eivät ole ikinä saamassa omiaan pois. Jos kuolema on tapahtunut nuorena tai leski on vainajaa nuorempi, tilanne voi jatkua vuosikymmeniä. 

Tuo on aivan totta. Tietenkin sähkö- ja vesimaksun hinnalla asuminen on leskelle houkutteleva ratkaisu verrattuna siihen, että pitäisi itse maksaa omat vuokransa. Ymmärrän kyllä, miksi laissa on määrätty lesken asumisoikeus, mutta se johtaa todella helposti hankaliin tilanteisiin perikunnan kannalta ja ei kyse ole läheskään aina siitä, että perilliset haluaisivat saada rahaa asunnosta  vaan siitä, että heillä ei ole varaa maksaa sen kuluja. 

Meillä kyse on siitä, että leski ei kykene tekemään mitään omakotitalon töitä, ei edes huolehtimaan lämmityksestä, ilman lasten apua. Käytännössä se tarkoittaa, että siellä pitää käydä vähintään kerran vuorokaudessa, joskus useamminkin. Ei me lapsetkaan enää olla nuoria ja muutakin elämää olisi kiva viettää.

Vierailija kirjoitti:

Me yritettiin saada leskeä muuttamaan, kun pelättiin, että lopulta asunnossa on enemmän yhtiölainaa, kuin mitä asunnon arvo on. Leksi ei muuttanut. Lesken kuolinpesä oli sitten ylivelkainen ja asunnosta päästiin eroon käytännössä yhtiölainan hinnalla. Pahin ei siis tapahtunut, sillä yhtiölaina ei ylittänyt asunnon arvoa, mutta läheltä meni. Leski kuitenkin eli viimeiset vuotensa köyhyydessä, edes ruokaan ei ollut kunnolla rahaa. Jos olisi suostunut asunnon myyntiin aikanaan, olisi varmaan ollut taloudellisesti parempi tilanne viimeisinä elinaikoina.

Kannattaa tosiaan olla tarkkana, koska vanhukset eivät aina ymmärrä, että suuret remontit voivat johtaa siihen, että asunnossa on enemmän velkaa kuin mitä asunnon arvo on. Tätä on vaikea selittää ikäihmisille. Remonttien myötä myös yhtiövastikkeet nousevat, eikä kaikilla eläkeläisillä sitten enää rahat riitä.

Onko ne aina olleet noin pihalla elämästä vai meneekö ihmisellä vanhemmiten järki?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyse on siitä, että leski ei kykene tekemään mitään omakotitalon töitä, ei edes huolehtimaan lämmityksestä, ilman lasten apua. Käytännössä se tarkoittaa, että siellä pitää käydä vähintään kerran vuorokaudessa, joskus useamminkin. Ei me lapsetkaan enää olla nuoria ja muutakin elämää olisi kiva viettää.

No ette mahdollista sitä olemista siellä. Sillä se loppuu tai jäätyy sinne jos ei tajua muuttaa pois. Onko suurin osa vanhuksista ihan id00tteja vai tuleeko se iän mukana tuollainen tyhmyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyse on siitä, että leski ei kykene tekemään mitään omakotitalon töitä, ei edes huolehtimaan lämmityksestä, ilman lasten apua. Käytännössä se tarkoittaa, että siellä pitää käydä vähintään kerran vuorokaudessa, joskus useamminkin. Ei me lapsetkaan enää olla nuoria ja muutakin elämää olisi kiva viettää.

No ette mahdollista sitä olemista siellä. Sillä se loppuu tai jäätyy sinne jos ei tajua muuttaa pois. Onko suurin osa vanhuksista ihan id00tteja vai tuleeko se iän mukana tuollainen tyhmyys?

Taas päästiin asiaan. Vanhukset on tyhmiä ja pelkkää haittaa. Etenkin anopit.

Toimintakykyisiä perillisiä on yksi, jolla on hoidettavana nyt kaksi taloa ja pihaa. Leski on näkövammainen ja lähes liikuntakyvytön, eli ei pysty talossa tekemään mitään, mutta ei silti suostu muuttamaan helpompaan ja halvempaan asumismuotoon ja kotiavusta on tietenkin kieltäytynyt. Talo on purkukuntoinen, öljylämmitteinen energiasyöppö. Pelkkä lämmitys maksaa enemmän kuin pienen kaksion vuokra. Perintöjen perässä ei siis ole kukaan, vaan tahto olisi helpottaa omaa elämää.

Kateus, ahneus, katkeruus.

Leskellä on  niin halutessaan elinikäinen hallintaoikeus parin asuntoon, omisti leski siitä siivuakaan tai ei, ellei pesässä ole toista asuntoa.

Ja tämä tietenkin yllättää ne, jotka ovat kuola suusta valuen odotelleet perintöä korjaamaan omat taloussössintänsä. Perintövero lankeaa maksuun heti perunkirjoituksen vahvistamisen jälkeen, joten välttämättä ei saa mitään ja joutuu vielä maksamaan. Viehän se jotkut ahdinkoon, etenkin tulottomat, alaikäiset perilliset.

Mutta yleensähän palstalla kitistään elävien perinnöistä (absurdia, koska ketään ei elävänä peritä) ja marisijat esiintyvät miniöinä, joilla ei muutenkaan ole mitään asiaa puolison perintöön.

Ainakin omat vanhemmat ja exän vanhemmat kaikki ovat muuttuneet vahemmiten asumisen suhteen jotenkin jääräpäiseksi ja joustamattomiksi. Halutaan asua vanhassa omaktoitalossa vaikka ei jaksaminen riitä hoitamiseen. Apua pitäisi saada jatkuvasti ja nuristaan jos ei käy lumitöitä tekemässä (2h ajomatka) ja sitä ja tätä. Lähemmäksi ei haluta muuttaa, on välttämätöntä saada asua omistusasunnossa jne. Rahasta ei ole kyse, eläkkeet ja varallisuus riittäisivät monelaisiin ratkaisuihin. Ja toki saavat, ei sillä, mutta kohtuutonta odottaa että työssäkäyvät lapset käyvät 2h ajomatkan päässä lumitöitä tekemässä arkipäivänä.