Miksi perikunnat ajavat leskeksi jäänyttä vanhempaansa kotoaan pois?s?

Ahneuttahan tuo "vain" on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Tämä. Yli 200-neliöinen omakotitalo pihoineen on yli 70-vuotiaalle naiselle vähän raskas hoidettava ja kallis asuttava. Kieltämättä tässä on vähän omaa lehmää ojassa: huoltotoimet kaatuvat seuraavan sukupolven niskaan. Rahasta ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut kysymys, kun kannustettiin etsimään helppohoitoisempaa asumismuotoa.

Nyt anoppi on tilanteeseen jo tyytyväinen, vaikka muuttoprosessi olikin henkisesti kova paikka.

Sehän riippuu terveydestä. Tiedän 88 vuotiaan miehen joka vielä hyvin hoitaa okt-talonsa.

Ja 77 sinkkunaisen jolla on sekä talo että kesämökki. Tekee sisäremontit itse, pihatyöt jne.

Ihan mielenkiinnosta kysyn millaisia sisäremontteja hän tekee? Nykyään kun seinän maalaaminen, ikkunoiden kittaus ja tapetointikin lasketaan remontoinniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Tämä. Yli 200-neliöinen omakotitalo pihoineen on yli 70-vuotiaalle naiselle vähän raskas hoidettava ja kallis asuttava. Kieltämättä tässä on vähän omaa lehmää ojassa: huoltotoimet kaatuvat seuraavan sukupolven niskaan. Rahasta ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut kysymys, kun kannustettiin etsimään helppohoitoisempaa asumismuotoa.

Nyt anoppi on tilanteeseen jo tyytyväinen, vaikka muuttoprosessi olikin henkisesti kova paikka.

Sehän riippuu terveydestä. Tiedän 88 vuotiaan miehen joka vielä hyvin hoitaa okt-talonsa.

Ja 77 sinkkunaisen jolla on sekä talo että kesämökki. Tekee sisäremontit itse, pihatyöt jne.

Ihan mielenkiinnosta kysyn millaisia sisäremontteja hän tekee? Nykyään kun seinän maalaaminen, ikkunoiden kittaus ja tapetointikin lasketaan remontoinniksi.

Mitä muuta ne on ennen olleet kuin remontointia?

Jos asunto jonne leski jäi asumaan on kallis, joutuu perinnön saaja (lapsi/lapset) maksamaan siitä perintöveroa isonkin summan ja se maksetaan heti.

Perijällä voi olla oma asuntolaina ja siihen joku 50 tonnin ylimääräinen laina voi kaataa talouden. Eteen voi tulla isoja remontteja (kaivo kuivuu, lämmitysmuodon vaihto öljystä johonkin toiseen) ja perijä joutuu näihin osallistumaan oli rahaa tai ei.

Jos asunnon arvo laskee niin perintöveroa maksat silti alkuperäisen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Tämä. Yli 200-neliöinen omakotitalo pihoineen on yli 70-vuotiaalle naiselle vähän raskas hoidettava ja kallis asuttava. Kieltämättä tässä on vähän omaa lehmää ojassa: huoltotoimet kaatuvat seuraavan sukupolven niskaan. Rahasta ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut kysymys, kun kannustettiin etsimään helppohoitoisempaa asumismuotoa.

Nyt anoppi on tilanteeseen jo tyytyväinen, vaikka muuttoprosessi olikin henkisesti kova paikka.

Sehän riippuu terveydestä. Tiedän 88 vuotiaan miehen joka vielä hyvin hoitaa okt-talonsa.

Ja 77 sinkkunaisen jolla on sekä talo että kesämökki. Tekee sisäremontit itse, pihatyöt jne.

Ihan mielenkiinnosta kysyn millaisia sisäremontteja hän tekee? Nykyään kun seinän maalaaminen, ikkunoiden kittaus ja tapetointikin lasketaan remontoinniksi.

Sitähän sisäremontti on, kosmeettista korjaamista. Sitten puhutaan keittiö/kylppäri-remonteista, ei niitä sanota sisäremonteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Tämä. Yli 200-neliöinen omakotitalo pihoineen on yli 70-vuotiaalle naiselle vähän raskas hoidettava ja kallis asuttava. Kieltämättä tässä on vähän omaa lehmää ojassa: huoltotoimet kaatuvat seuraavan sukupolven niskaan. Rahasta ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut kysymys, kun kannustettiin etsimään helppohoitoisempaa asumismuotoa.

Nyt anoppi on tilanteeseen jo tyytyväinen, vaikka muuttoprosessi olikin henkisesti kova paikka.

Sehän riippuu terveydestä. Tiedän 88 vuotiaan miehen joka vielä hyvin hoitaa okt-talonsa.

Ja 77 sinkkunaisen jolla on sekä talo että kesämökki. Tekee sisäremontit itse, pihatyöt jne.

Ihan mielenkiinnosta kysyn millaisia sisäremontteja hän tekee? Nykyään kun seinän maalaaminen, ikkunoiden kittaus ja tapetointikin lasketaan remontoinniksi.

Mitä muuta ne on ennen olleet kuin remontointia?

Pintojen päivitystä, ei mitään sellaista että vaatisi ammattimiestä kuten sähkö tai putkityöt. Eihän noitakaan kaikki halua edes yrittää mutta tuo lause tekee sisäremontit itse on vähän harhaanjohtava.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omat vanhemmat ja exän vanhemmat kaikki ovat muuttuneet vahemmiten asumisen suhteen jotenkin jääräpäiseksi ja joustamattomiksi. Halutaan asua vanhassa omaktoitalossa vaikka ei jaksaminen riitä hoitamiseen. Apua pitäisi saada jatkuvasti ja nuristaan jos ei käy lumitöitä tekemässä (2h ajomatka) ja sitä ja tätä. Lähemmäksi ei haluta muuttaa, on välttämätöntä saada asua omistusasunnossa jne. Rahasta ei ole kyse, eläkkeet ja varallisuus riittäisivät monelaisiin ratkaisuihin. Ja toki saavat, ei sillä, mutta kohtuutonta odottaa että työssäkäyvät lapset käyvät 2h ajomatkan päässä lumitöitä tekemässä arkipäivänä.

Tiedärhän että saat kotitalousvähennyksen vanhemmillesi ostetusta avusta? Maksat ehkä valtionveroakin joten voit sen hyödyntää.

Jos lasket bensat ja arvostat aikaasi voit jonkun "talotalkkarin" palkata.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ratkaisivat asian jo nuorena parina ja laativat asiakirjat, joissa selvästi laativat, että leskellä on asumisoikeus. Isäni kuoli jo vuosia sitten ja äitini täyttää parin vuoden päästä 80. Hän on tarmokas eläkeläinen, joka hoitaa kaikki rivitalon työt, mökkeilee ja matkustelee. Hän asuu rivitaloyhtiössä, jossa oman lumityön määrä on pieni ja puutarhan hoito on aina ollut hänelle mieluista puuhaa. Äitini on käytännönläheinen ja terävä, joten olen aika varma, että hän ihan itse haluaa muuttaa muualle ennen kuin minä ja veljeni tajuamme, että olisi aika.

Olen enemmän huolissani anoppini jaksamisesta, sillä hän asuu isossa omakotitalossa, jossa on iso piha ja työtä riittää. Hän on ns. teräsmummo, mutta viime vuosina on ollut selkeästi havaittavissa, että apua tarvitaan lapsilta yhä enemmän ja enemmän. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä mieheni veljineen mielellään auttavat, mutta jossakin vaiheessa olisi varmasti viisasta, että anoppi tekisi ratkaisuja ennen kuin on pakko. 

Äitini iäkäs naapuri kertoili, että on pyytänyt lapsiaan laittamaan kotinsa myyntiin. Hän on jo kyllästynyt ison omakotitalon hoitoon ja piha oli enemmän hänen vaimonsa juttu ja vaimo kuoli vuosikymmen sitten. Siellä taitaa kyllä vaikuttaa asiaan myös se, että samalla kadulla on myyty muutamia muita taloja ja uudet omistajat ovat tehneet remonttia ja uudisrakentamista pitkään ja hartaasti ja erittäin meluisasti, joten taitaa olla mitta täynnä. 

Ei tarvita mitään erillisiä asiakirjoja, leskellä on joka tapauksessa asumisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ongelma on se että vanhus ei enää pärjää yksin, asunto ei ole turvallinen tai vanhus ei pysty enää pitämään huolta esim omakotitalosta.

Tämä. Yli 200-neliöinen omakotitalo pihoineen on yli 70-vuotiaalle naiselle vähän raskas hoidettava ja kallis asuttava. Kieltämättä tässä on vähän omaa lehmää ojassa: huoltotoimet kaatuvat seuraavan sukupolven niskaan. Rahasta ei kuitenkaan ainakaan meillä ollut kysymys, kun kannustettiin etsimään helppohoitoisempaa asumismuotoa.

Nyt anoppi on tilanteeseen jo tyytyväinen, vaikka muuttoprosessi olikin henkisesti kova paikka.

Sehän riippuu terveydestä. Tiedän 88 vuotiaan miehen joka vielä hyvin hoitaa okt-talonsa.

Ja 77 sinkkunaisen jolla on sekä talo että kesämökki. Tekee sisäremontit itse, pihatyöt jne.

Ihan mielenkiinnosta kysyn millaisia sisäremontteja hän tekee? Nykyään kun seinän maalaaminen, ikkunoiden kittaus ja tapetointikin lasketaan remontoinniksi.

Mitä muuta ne on ennen olleet kuin remontointia?

Pintojen päivitystä, ei mitään sellaista että vaatisi ammattimiestä kuten sähkö tai putkityöt. Eihän noitakaan kaikki halua edes yrittää mutta tuo lause tekee sisäremontit itse on vähän harhaanjohtava.

Silloinhan puhutaan putkiremontista tai sähköistyksen korjaamisesta.

Yleensä kai kaikille ne tekevät ammattimiehet, nuoremmille miehillekin.

Kerrostaloissa ei saa edes putkiremppoja itse tehdä. Hajulukkkoa tai suihkuletkua tai ehkä jotain hanan vaihtoa. Jos on jo talo missä pystyy vesijohdon huoneistosta käsin sulkemaan.

Eikös asuja maksa asumisensa kulut? Itse ainakin vastaan kaikista menoista niin kodissa kuin mökissä. Ei oo tarttennu perikuntaa vaivata.

Jos puhutaan vanhoista ihmisistä jotka eivät isoa taloa jaksa hoitaa harvalla kai enää ikäihmisenä isoja asuntolainoja?

Kerrostalossa ei voi vanhuksetkaan välttää taloyhtiön lainoja. Isossa yhtiössä asuminen, jollaisessa itse asun, on edullisempaa. Jossain pientalossa tai rivitalossa kustannukset per asunto ihan eri luokkaa.

Ei pystytä auttamaan 200 km päästä vanhusta omakotitalon askareissa. Meillä ei ole varaa auttaa rahallisesti ja maksaa mitään talkkareita sinne. Yksin asuminen ja puulla lämmittäminen on vaarallista jos ei tiedä mitä tekee, tai sitten palellutaan kuoliaaksi kun ei sähköpatteria saa laittaa päälle koska sähkö maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Perheelliselle perintövero aiheuttaa usein taloudellisia ongelmia, miksi vanhempi haluaisi sellaisia lapselleen?

Mitäpä jos tekisi elossaollessaan testamentin jolla lapsen kieltäytyessä perinnöstä perintö menee kokonaan leskelle? 

Näin lapsi voisi kieltäytyä perinnöstä, ja saada sen perinnön sitten  kun se toinenkin vanhempi kuolee.

Anoppi kanssa jäi asumaan vanhaan maataloon kun appi kuoli pari vuotta sitten. Hoitaja käy joka päivä eikä pääse itse edes ulos talosta (rappusia) ja sisällä liikkuminenkin on hankalaa kun kaiken maailman vaivoja ja rollaattori. Eikä pysty huolehtimaan yhtään talosta tai pihasta joten rapistuu silmissä. Vähän hirvittää jos joku tulipalo esim tulee mutta poikansakin haluuaa näin joten mitäpä siihen sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ratkaisivat asian jo nuorena parina ja laativat asiakirjat, joissa selvästi laativat, että leskellä on asumisoikeus. Isäni kuoli jo vuosia sitten ja äitini täyttää parin vuoden päästä 80. Hän on tarmokas eläkeläinen, joka hoitaa kaikki rivitalon työt, mökkeilee ja matkustelee. Hän asuu rivitaloyhtiössä, jossa oman lumityön määrä on pieni ja puutarhan hoito on aina ollut hänelle mieluista puuhaa. Äitini on käytännönläheinen ja terävä, joten olen aika varma, että hän ihan itse haluaa muuttaa muualle ennen kuin minä ja veljeni tajuamme, että olisi aika.

Olen enemmän huolissani anoppini jaksamisesta, sillä hän asuu isossa omakotitalossa, jossa on iso piha ja työtä riittää. Hän on ns. teräsmummo, mutta viime vuosina on ollut selkeästi havaittavissa, että apua tarvitaan lapsilta yhä enemmän ja enemmän. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä mieheni veljineen mielellään auttavat, mutta jossakin vaiheessa olisi varmasti viisasta, että anoppi tekisi ratkaisuja ennen kuin on pakko. 

Äitini iäkäs naapuri kertoili, että on pyytänyt lapsiaan laittamaan kotinsa myyntiin. Hän on jo kyllästynyt ison omakotitalon hoitoon ja piha oli enemmän hänen vaimonsa juttu ja vaimo kuoli vuosikymmen sitten

Jos naapuri on kyllästynyt pihan hoitoon, miten siinä auttaa, jos lapset myyvät asuntonsa? Maksavat asunnostaan saamillaan rahoilla isän pihanhoito?

:D

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kanssa jäi asumaan vanhaan maataloon kun appi kuoli pari vuotta sitten. Hoitaja käy joka päivä eikä pääse itse edes ulos talosta (rappusia) ja sisällä liikkuminenkin on hankalaa kun kaiken maailman vaivoja ja rollaattori. Eikä pysty huolehtimaan yhtään talosta tai pihasta joten rapistuu silmissä. Vähän hirvittää jos joku tulipalo esim tulee mutta poikansakin haluuaa näin joten mitäpä siihen sanomaan.

Ottakaa yhteys kuntaan. Kunta on velvoitettu tekemään luiskan, jota pitkin anoppisi pääsee liikkumaan ulos ja sisään. Kulkee nimellä kiinteistön muutostyöt. Yleensä lopputulos ei ole mitenkään kauneudella pilattu, mutta toimii.