Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys ja sosiaaliset tilanteet alkanut ahdistaa
20.09.2023 |
Olen ollut työttömänä 6 viikkoa. Joka kerta kun näen jonkun tutun tai sukulaisen niin kysymys on heti "no, joko on töistä kuulunut". Yhteen kyselijään meni jo kerran hermo, kun kysyi "eikö MUKA oo töistä kuulunut mitään" ... kerroin, että minä sitten itse kerron kyllä jos kuuluu.
Nyt huomaan, että en halua lähteä minnekään, viikonlopun juhlat ahdistaa. Tuntuu jo siltä, että aloitan jotkut pili pali opinnot, kun ei töitä ole toistaiseksi irronnut. Tuntisin olevani arvokas kun tekisin "edes jotain"
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten niin monet haluavat olla työttömiä?
Mistäs tällainen gallup on peräisin?
Ahneiden köyhiä kadehtivien työssäkäyvien suusta.
Joo, kun Suomessa kuulemma työttömät asuvat Helsingin keskustassa arvotalossa ja saavat enemmän kuussa rahaa kuin normaalista duunista palkkaa, hehe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa hallitus ohjaa kaikki työttömät työskentelemään julkiselle sektorille.
Arvaappa mitä, julkinen sektori ei halua kaikkia. Minäpä pääsin julkiselle töihin. Ilahduin, olin liiankin ahkera. Sainpa kenkää koeajalle hyvinkin rumalla tavalla. Ei kaikkia voi julkiselle työntää, ei siellä jo olevat tädit tykkää, kun tulee uutta verevää työntekijää. Saattaa olla uhkaa heille, ovathan olleet siellä jo ainakin 30 vuotta.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa hallitus ohjaa kaikki työttömät työskentelemään julkiselle sektorille.
Arvaappa mitä, julkinen sektori ei halua kaikkia. Minäpä pääsin julkiselle töihin. Ilahduin, olin liiankin ahkera. Sainpa kenkää koeajalle hyvinkin rumalla tavalla. Ei kaikkia voi julkiselle työntää, ei siellä jo olevat tädit tykkää, kun tulee uutta verevää työntekijää. Saattaa olla uhkaa heille, ovathan olleet siellä jo ainakin 30 vuotta.....
Niin ja jotkut julkiset käyvät tällä hetkellä yt neuvotteluita esim hyvinvointialueilla. Ei voida täyttää kuin välttämättömät paikat.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan työttömyys ja ahdistus kulkee käsi kädessä.
Minä olen pitkäaikaistyötön mutta jo eläkeputkessa. Minua ei ole ahdistanut koko aikana, päinvastoin olen ollut elämäni kunnossa.
Valmistun pian, ja moni jo kyselee mihin aion mennä töihin. Olen etsinyt työpaikkaa pari kuukautta, mutten ole löytänyt mitään. Ahdistuksen lisäksi tilanne masentaa, koska tutuilla on töitä. Lisäksi tämä työ on intohimoni, jolloin tuntuu kuin jäisi paitsi kaikesta hauskasta. On niin sanottu FOMO (fear of missing out). Päivisin sekä öisin ahdistaa, kun ei tiedä mitä edessä on.
En ole virallisesti siis edes työtön vielä, mutta epämukava tunne sosiaalisissa tilanteissa, ahdistus, masennus ja epäonnistumisen tunne jo kulkevat mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 viikkoa työttömänä?? Itse olen ollut yli 16 vuotta työtön että turhaa stressaat 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, pian sinulla on kaltaistasi seuraa enemmänkin.
Minä ihan reippaasti nykyään kerron olevani pitkäaikaistyötön. Näyttää että niitä "mitä sä teet työksesi" -kyselijöitä nolottaa ja ahdistaa vastaukseni enemmän kuin minua sen kertominen. Seuraa jotain kummaa kakistelua usein.
Miten niin kaltaisiaan on kohta enemmän?
Talous sakkaa, irtisanomisia on tulossa, ja julkisen sektorin määräaikaisuuksia ei jatketa. Työttömyys on kasvussa jo nyt. Etkö lue uutisia?
Ja en tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä Orpon fantasioille, että kyllä ne työttömät töihin menee kun vähän keppia antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä en suosittele valehtelua mutta jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta mitään harmia tai ongelmia, niin joskus pieni valkoinen valhe on ihan paikallaa. Eli entä jos joillekin ihmisille kertoisit että sait vaikka osa-aikatyön jostain väliaikaiseksi tarkoitetusta hommasta ja samalla haet mielenkiintoisempaa paikkaa. Tyyliin "kiitos kysymästä, sain töitä lähimarketin kassalta/kyläyhdistyksen sihteerinä/hankekoordinaattorina ja on ollut mukavaa. Mitäs sinulle kuuluu..?" ja vaihdat aihetta etkä sen enempää kuvaile valetyötäsi. Tokikaan läheisille ihmisille en valehtelisi mutta joidenkin tuttavien kanssa tuollaista voisi kokeilla jos todellakin alkaa jo ahdistaa sosiaaliset kanssakäymiset. Tai jos sulla on sukulainen, kaveri tms jonka firmassa voit muka olla töissä niin tuollainen on helppo keksiä hatusta. Sitten kun saat oikean työpaikan niin sitten olet vaan vaihtanut työpaikkaa ja kerrot että ei se kaverin firma ollutkaan oma juttu jne. Sopivasti luovuutta peliin ja kenellekään ei koidu mitään harmia pikku valheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, oikein hyvin tuttua. Nyt olen vakitöissä ollut viitisen vuotta putkeen. Sitä ennen noin kahdeksan vuotta meni pätkätöissä siten, että suuremman osuuden ajasta olin työttömänä kuin töissä.
Kyllä nuo sosiaaliset tilanteet aina ahdisti, jos piti pelätä sitä, että joku alkaa kyselemään missä olen töissä tms.
Sen kyllä aistii, että se keskustelun jatkaminen on vaivaannuttavaa molemmille osapuolille siitä eteenpäin. Jos siis joutui vastaamaan, etten ole missään töissä.
Niistä kokemuksista viisastuneena en itse kysele kenenkään töistä, ellei hän itse ota niitä puheeksi.
Kanssasi olisi mukavaa jutella
No sitten on onnenpäiväsi, olemmehan keskustelupalstalla! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä 5v ja tiedän kyllä erittäin hyvin tuon tunteen.
Olen erakoitunut ja sukulaisiin menny välit, kun en ole kutsuista huolimatta tullut juhliin tentattavaksi työasioista.
Puolituttu kehtasi kysyä missäs oot töissä ihan heti moikkauksen jälkeen ja olin todella kiukkuisella tuulella valmiiksi ja vastasin, että asun kuule veneen alla ja vedän huumeita...
Tuo kyllä hävetti, mutta mitäs kyseli typeryyksiä.
Minusta tuntuu oikeasti todella pahalta, kun jotkut boomeri-ikäiset tivaavat töihin menosta ja vihjailevat piikitelle, että eikö "kannattaisi" vaan "mennä" töihin tai "ottaa" vaikka ihan joku työ.
Nuo ihmiset eivät tiedä, että minulla on mielenterveyden kanssa ongelmia ja olen ollut osastolla, itsetuhoinen, ja käynyt pitkät terapiat, syönyt kymmeniä eri lääkkeitä jne.
He luulevat, että olen tyhmä ja laiska. En ole, kun olen sairaana yrittänyt sinnitellä työpaikoilla likasankona ja aina vaan sairastunut pahemmin, kun työelämässä pitäisi olla totaalisen itsekäs ja kiero lusmu, että jaksaisi.
He eivät tiedä kuinka paljon olen jo yrittänyt olla normaali ihminen ja miten paljon olen tehnyt itseni eteen.
He eivät ymmärrä masennusta, eivätkä usko siihen. Itse ovat marssineet ilman kouluja suoraan töihin, ja saaneet olla rauhassa koko elämänsä tienaamassa ISOJA palkkoja, vähällä vaivalla.
Heidän aikaansa, ei työelämä ollut sellaista mitä nykyään.
He eivät sairastuneet masennuksiin, koska ovat olleet kypsymättömiä ja lapsellisia koko ikänsä. Ei sellainen sairastu masennukseen, joka fuskaa joka paikassa, keplottelee ja kieroilee itselleen kaiken, eikä omaa kunnollista omaatuntoa. Tunnolliset ja rehelliset sairastuvat ja uupuvat.
Boomerit tikistävät kaiken sontansa lastensa ja lastenlastensa niskaan, ja porskuttavat eläkehuijauksilla keplottelemilla rahoillaan espanjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en suosittele valehtelua mutta jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta mitään harmia tai ongelmia, niin joskus pieni valkoinen valhe on ihan paikallaa. Eli entä jos joillekin ihmisille kertoisit että sait vaikka osa-aikatyön jostain väliaikaiseksi tarkoitetusta hommasta ja samalla haet mielenkiintoisempaa paikkaa. Tyyliin "kiitos kysymästä, sain töitä lähimarketin kassalta/kyläyhdistyksen sihteerinä/hankekoordinaattorina ja on ollut mukavaa. Mitäs sinulle kuuluu..?" ja vaihdat aihetta etkä sen enempää kuvaile valetyötäsi. Tokikaan läheisille ihmisille en valehtelisi mutta joidenkin tuttavien kanssa tuollaista voisi kokeilla jos todellakin alkaa jo ahdistaa sosiaaliset kanssakäymiset. Tai jos sulla on sukulainen, kaveri tms jonka firmassa voit muka olla töissä niin tuollainen on helppo keksiä hatusta. Sitten kun saat oikean työpaikan niin sitten olet vaan vaihtanut työpaikkaa ja kerrot että ei se kaverin firma ollutkaan oma juttu jne. Sopivasti luovuutta peliin ja kenellekään ei koidu mitään harmia pikku valheesta.
Sano vaikka: "Kiitos kysymästä, työskentelen nykyään onlyfansissa, ja revittelen siellä paljasta p*rei*ääni. Haluat varmaan katsoa kuvat, käy katsomassa ihmeessä, jos noin paljon kiinnostaa ja olet noin utelias."
Toisaalta voihan moukalta tivata itseltää jotain asiaa, joka on hänelle kipeä ja arka. Jokaisella ihmisellä nimittäin on sellainen. Ihan jokaiselta löytyy helpostikin joku asia, josta hän ei halua puhua.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en suosittele valehtelua mutta jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta mitään harmia tai ongelmia, niin joskus pieni valkoinen valhe on ihan paikallaa. Eli entä jos joillekin ihmisille kertoisit että sait vaikka osa-aikatyön jostain väliaikaiseksi tarkoitetusta hommasta ja samalla haet mielenkiintoisempaa paikkaa. Tyyliin "kiitos kysymästä, sain töitä lähimarketin kassalta/kyläyhdistyksen sihteerinä/hankekoordinaattorina ja on ollut mukavaa. Mitäs sinulle kuuluu..?" ja vaihdat aihetta etkä sen enempää kuvaile valetyötäsi.
Minusta taas olisi tärkeää, ettei tässä asiassa valehdella. Että kukaan ei eläisi sen harhan vallassa, että "en tunne ketään työtöntä", "ei minun lähipiirissäni ole työttömiä". Ihmisten pitäisi oppia näkemään, että työttömyys voi osua kenen tahansa kohdalle: ihan fiksujen normaalien koulutettujen asiansa hoitavien myös. Tällöin työttömyydesta voisi muodostua paljon realistisempi käsitys. Ei enää ehkä olisi niin yleinen se harhaluulo, että kyllä töitä saa jos haluaa, ja että kaikki työttömät ovat jotain lusmuilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu oikeasti todella pahalta, kun jotkut boomeri-ikäiset tivaavat töihin menosta ja vihjailevat piikitelle, että eikö "kannattaisi" vaan "mennä" töihin tai "ottaa" vaikka ihan joku työ.
Nuo ihmiset eivät tiedä, että minulla on mielenterveyden kanssa ongelmia ja olen ollut osastolla, itsetuhoinen, ja käynyt pitkät terapiat, syönyt kymmeniä eri lääkkeitä jne.
He luulevat, että olen tyhmä ja laiska. En ole, kun olen sairaana yrittänyt sinnitellä työpaikoilla likasankona ja aina vaan sairastunut pahemmin, kun työelämässä pitäisi olla totaalisen itsekäs ja kiero lusmu, että jaksaisi.
He eivät tiedä kuinka paljon olen jo yrittänyt olla normaali ihminen ja miten paljon olen tehnyt itseni eteen.
He eivät ymmärrä masennusta, eivätkä usko siihen. Itse ovat marssineet ilman kouluja suoraan töihin, ja saaneet olla rauhassa koko elämänsä tienaamassa ISOJA palkkoja, vähällä vaivalla.
Heidän aikaansa, ei työelämä ollut sellaista mitä nykyään.
He eivät sairastuneet masennuksiin, koska ovat olleet kypsymättömiä ja lapsellisia koko ikänsä. Ei sellainen sairastu masennukseen, joka fuskaa joka paikassa, keplottelee ja kieroilee itselleen kaiken, eikä omaa kunnollista omaatuntoa. Tunnolliset ja rehelliset sairastuvat ja uupuvat.
Boomerit tikistävät kaiken sontansa lastensa ja lastenlastensa niskaan, ja porskuttavat eläkehuijauksilla keplottelemilla rahoillaan espanjassa.
Ihan kuin oma kirjoitus. . . Työ on sairastuttanut mut. En voi kertoa miksi, mutta todella traumaattinen tapahtuma. Mutta kun opiskelin lisää ja löysin mieluisan paikan, mua alettiin kiusaamaan. Sinnittelin koulun loppuun ja sairastuin taas. Ei mitään luottoa itseensä vieläkään työelämässä. Kiusattu. Syrjitty. Satuttaa vieläkin ajatella, mitä oma ohjaaja ja työpari minulle sanoi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en suosittele valehtelua mutta jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta mitään harmia tai ongelmia, niin joskus pieni valkoinen valhe on ihan paikallaa. Eli entä jos joillekin ihmisille kertoisit että sait vaikka osa-aikatyön jostain väliaikaiseksi tarkoitetusta hommasta ja samalla haet mielenkiintoisempaa paikkaa. Tyyliin "kiitos kysymästä, sain töitä lähimarketin kassalta/kyläyhdistyksen sihteerinä/hankekoordinaattorina ja on ollut mukavaa. Mitäs sinulle kuuluu..?" ja vaihdat aihetta etkä sen enempää kuvaile valetyötäsi.
Minusta taas olisi tärkeää, ettei tässä asiassa valehdella. Että kukaan ei eläisi sen harhan vallassa, että "en tunne ketään työtöntä", "ei minun lähipiirissäni ole työttömiä". Ihmisten pitäisi oppia näkemään, että työttömyys voi osua kenen tahansa kohdalle: ihan fiksujen normaalien koulutettujen asiansa hoitavien myös. Tällöin työttömyydesta voisi muodostua paljon realistisempi käsitys. Ei enää ehkä olisi niin yleinen se harhaluulo, että kyllä töitä saa jos haluaa, ja että kaikki työttömät ovat jotain lusmuilijoita.
Samaa mieltä. Itse kerron asiat asioina kuten ne on. Enemmän siitä valehtelusta tulee taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en suosittele valehtelua mutta jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta mitään harmia tai ongelmia, niin joskus pieni valkoinen valhe on ihan paikallaa. Eli entä jos joillekin ihmisille kertoisit että sait vaikka osa-aikatyön jostain väliaikaiseksi tarkoitetusta hommasta ja samalla haet mielenkiintoisempaa paikkaa. Tyyliin "kiitos kysymästä, sain töitä lähimarketin kassalta/kyläyhdistyksen sihteerinä/hankekoordinaattorina ja on ollut mukavaa. Mitäs sinulle kuuluu..?" ja vaihdat aihetta etkä sen enempää kuvaile valetyötäsi.
Minusta taas olisi tärkeää, ettei tässä asiassa valehdella. Että kukaan ei eläisi sen harhan vallassa, että "en tunne ketään työtöntä", "ei minun lähipiirissäni ole työttömiä". Ihmisten pitäisi oppia näkemään, että työttömyys voi osua kenen tahansa kohdalle: ihan fiksujen normaalien koulutettujen asiansa hoitavien myös. Tällöin työttömyydesta voisi muodostua paljon realistisempi käsitys. Ei enää ehkä olisi niin yleinen se harhaluulo, että kyllä töitä saa jos haluaa, ja että kaikki työttömät ovat jotain lusmuilijoita.
Tosi hyvä pointti ja olen kanssasi samaa mieltä, vaikka ehdotinkin valkoista valhetta. Mutta on totta että on tärkeää normalisoida työttömyyttä ja nähdä se hyväksyttävä asiana joka tosiaan voi osua kenen tahansa kohdalle ja useita kertojakin. Entä jos työttömyyden kääntäisi jopa positiiviseksi (kuten olen itse tehnyt työttömänä ollessani) ja kertoisi että on ihanaa kun saa pitää vähän omaa lomaa ja pohtia rauhassa tulevia kuvioita. Etenkin kun 6 viikkoa on tosi lyhyt työttömyyden kesto niin sitä voisi korostaa miten pieni hengähdystauko ennen seuraavaa työtä tekee hyvää.
On kyllä surullista, kun moni luulee, että töihin vain mennään. Aikoinaan kun opiskelin lähihoitajaksi, niin ensimmäisen vuoden jälkeen en saanut töitä mistään. Hain varmaan 20 vanhainkotiin. Nykyään varmaan pääsee kun pula erilainen.
Mun läsnäollessa on sanottu, että joku ei tunne ketään, joka joskus olisi ollut työtön. Mä sanon siihen, että työelämässä on meitä entisiä työttömiä vaikka kuinka paljon ja minäkin olen ollut, mutta en koe sitä eritysesti tarpeelliseksi mainostaa varta vasten. Silloin henkilö on mennyt ihan punaiseksi "sinä, en kyllä usko, sähän olet fiksu..." yms. Siihen voi vain vastata, ettei konkurssi kysele kuka on fiksu ja työpaikoista on kova kilpailu, mutta ensi sijaisesti valitaan työssäkäyviä, vaikka nämä olisivat huonompia valintoja. Työelämähän on täynnä ihmisiä, jotka käyvät töissä mutta eivät saa mitään merkittävää aikaan.
Ei työ määritä sitä mitä olemme. Voit mennä juhliin ja kun joku kysyy töistä voit kertoa, että haet töitä, olet käynyt haastattelussa.