Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys ja sosiaaliset tilanteet alkanut ahdistaa
20.09.2023 |
Olen ollut työttömänä 6 viikkoa. Joka kerta kun näen jonkun tutun tai sukulaisen niin kysymys on heti "no, joko on töistä kuulunut". Yhteen kyselijään meni jo kerran hermo, kun kysyi "eikö MUKA oo töistä kuulunut mitään" ... kerroin, että minä sitten itse kerron kyllä jos kuuluu.
Nyt huomaan, että en halua lähteä minnekään, viikonlopun juhlat ahdistaa. Tuntuu jo siltä, että aloitan jotkut pili pali opinnot, kun ei töitä ole toistaiseksi irronnut. Tuntisin olevani arvokas kun tekisin "edes jotain"
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin.
T. Orpo
Teeppä itse se sulle uskottu tehtävä edes hyvin. Sen sijaan että v*ttuilet köyhille ja työttömille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"kiva kun säkin saat vaan olla kotona"
Tietäisitpä vaan. On tosi ahdistavaa.
Tuota kotona olemista moni tuntuu kadehtivan. Että se ei kävisi liian helpoksi ja miellyttämiseksi, sanoitetaan se muotoon "sohvalla makaaminen", "kattoon syljeskely", "kotona oleilu" jne. Oikeasti, työelämä ja kilpailuyhteiskunta on tätänykyä niin puuduttavaa ja hektistä, monetkin burnouttiin ajava, että nuo oleilut sun syljeskelyt kävisivät monellekin työssäkäyvälle hyvänä terapiana. Mutta ei. Oma identiteettikriisi hoidetaan sillä, että syyllistetään heikommassa asemassa olevia.
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää pystyisi vastaamaan keskiluokkaiselle ihmiselle rehellisesti, ei keskiluokkainen ymmärrä jos on ollut tyyliin 20 vuotta työttömänä. Ihmiset alkavat vain hokea "no miksi sä sitten olet työtön?", eikä siihenkään voi vastata vain muutamalla lauseella, se vaatii pitkän esseen.
No, itse taas tykkään juurikin haastaa noita keskiluokkaisia putkiaivoja. En päästä helpolla. En kiemurtele typerien "Miksi et vain mee töihin" -kysymysten edessä. Kerron suoraan, luettelen te-hallinnon pykäliä ja nyt oikein uunituoreita hallituksen kaavailuja. Lisään keskusteluun tilastoja ym. faktoja.
Hyvä aihe. Ahdistushäiriöstä ja muutamista muista mielenterveysoireista kärsivänä pitkäaikaistyöttömänä aihe on itselleni aina ajnkohtainen. Nyt kun on taas kerran kuntoutustutkimus käynnissä, kehtaan ehkä käydä esim. jäähallissa katsomassa peliä rahatilanteen sen salliessa ilman että pitäisi miettiä hyvänpäiväntuttuja varten jo etukäteen jotain tarinoita miksen ole töissä, vaan voin sanoa että tämmöinen projekti on nyt päällä. Josp se hillitsisi kyseenalaistamista ja suoranaista pilkkaa mitä olen vuosien työttömyydestäni saanut. On monelle punainen vaate jos vaan "on" ja elää menemään.
Varsinkin kun on jälkikasvua, olen saanut kuulla usein kuinka huonoa esimerkkiä näytän lapselleni kun en mene töihin. Näille ei auta sanoa ettei sairaana kannata mennä ja terveyteni on etusijalla, koska heillä on töissä vaikka minkälaisia monivammaisia ja mielisairaita ja minä olen täten vain laiska vätys koska kyllä se ja se vaan pystyy töissä käymään. Sitäpaitsi töissä paranee kun on muutakin ajateltavaa kuin oma olo.
Jotenkin hirveää miten niin monen mielestä ihmisarvo rakentuu sen varaan oletko työelämässä vai et.
Osittain ymmärrän että työkuulumisia udellaan ihan small talkkina, kuitenkin valtaosalle se on yhteinen "helppo" aihe, eikä niin henkilökohtainen mutta empaattinen: "Morjens, mitä äijä/muija? Ootko terveenä pysyny?"
Silti moni muotoilee kysymyksensä perusoletuksena juurikin niin että "Mitäs töihin kuuluu?" Luulisi että vaikka lätkäpelissä erätauolla tutun nähdessään mahdollinen keskustelunavaus voisi koskea pelin tapahtumia, mutta ei. Aina vaan töistä haluavat ihmiset puhua.
Jännä juttu sekin että työtön harvoin utelee toisen työtilanteesta mitään, varsinkaan nimenomaan hyvänpäiväntutuilta.
En tiedä miksi itselläni ahdistaa juurikin miehen suvun puoli tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävettää, mutta en voinut lähteä tänään miehen sukulaisille mukaan. Stressasin koko aamun sinne lähtöä ja tuloksena ihan järkyttävä päänsärky. Sanoin miehelle, etten voi lähteä kun on migreeni. Nyt itken kotona, koska tuntuu niin ahdistavalta tämä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en suosittele valehtelua mutta jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta mitään harmia tai ongelmia, niin joskus pieni valkoinen valhe on ihan paikallaa. Eli entä jos joillekin ihmisille kertoisit että sait vaikka osa-aikatyön jostain väliaikaiseksi tarkoitetusta hommasta ja samalla haet mielenkiintoisempaa paikkaa. Tyyliin "kiitos kysymästä, sain töitä lähimarketin kassalta/kyläyhdistyksen sihteerinä/hankekoordinaattorina ja on ollut mukavaa. Mitäs sinulle kuuluu..?" ja vaihdat aihetta etkä sen enempää kuvaile valetyötäsi.
Minusta taas olisi tärkeää, ettei tässä asiassa valehdella. Että kukaan ei eläisi sen harhan vallassa, että "en tunne ketään työtöntä", "ei minun lähipiirissäni ole työttömiä". Ihmisten pitäisi oppia näkemään, että työttömyys voi osua kenen tahansa kohdalle: ihan fiksujen normaalien koulutettujen asiansa hoitavien myös. Tällöin työttömyydesta voisi muodostua paljon realistisempi käsitys. Ei enää ehkä olisi niin yleinen se harhaluulo, että kyllä töitä saa jos haluaa, ja että kaikki työttömät ovat jotain lusmuilijoita.
En todellakaan ala kertomaan tuntemattomille tai uusille tuttavuuksille, että olen ollut 15 vuotta putkeen työttömänä. Valehtelu on aina parempi ratkaisu.
Minä, joka olen itsekin ollut ajoittain työttömänä, ihmettelen miten tuo 15 vuoden työttömyys on ylipäänsä mahdollista. Sen verran te-hallinto kyllä yleensä muistuttaa olemassaolostaan ja työttömän velvoitteista tuossa ajassa moneenkin otteeseen. Mikäli ei oman alan hommia löydy, tipahtaa postiluukusta kaikennäköisiä työtarjouksia, joita on otettava vastaan sanktion uhalla.
Hah, tipahtelisikin oikeita työtarjouksia. Nehän on vaan kehotuksia hakea niitä samoja työpaikkoja mitä jossain mollin sivuilla on ja joihin työtön usein jo hakenutkin niihin pääsemättä.
Ei 15 vuoden työttömyys ole mikään ihme kun työnantajat katsoo kieroon ja hylkää hakemukset joissa on esim puolen vuoden työttömyyspätkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en suosittele valehtelua mutta jos se ei loukkaa ketään tai aiheuta mitään harmia tai ongelmia, niin joskus pieni valkoinen valhe on ihan paikallaa. Eli entä jos joillekin ihmisille kertoisit että sait vaikka osa-aikatyön jostain väliaikaiseksi tarkoitetusta hommasta ja samalla haet mielenkiintoisempaa paikkaa. Tyyliin "kiitos kysymästä, sain töitä lähimarketin kassalta/kyläyhdistyksen sihteerinä/hankekoordinaattorina ja on ollut mukavaa. Mitäs sinulle kuuluu..?" ja vaihdat aihetta etkä sen enempää kuvaile valetyötäsi.
Minusta taas olisi tärkeää, ettei tässä asiassa valehdella. Että kukaan ei eläisi sen harhan vallassa, että "en tunne ketään työtöntä", "ei minun lähipiirissäni ole työttömiä". Ihmisten pitäisi oppia näkemään, että työttömyys voi osua kenen tahansa kohdalle: ihan fiksujen normaalien koulutettujen asiansa hoitavien myös. Tällöin työttömyydesta voisi muodostua paljon realistisempi käsitys. Ei enää ehkä olisi niin yleinen se harhaluulo, että kyllä töitä saa jos haluaa, ja että kaikki työttömät ovat jotain lusmuilijoita.
En todellakaan ala kertomaan tuntemattomille tai uusille tuttavuuksille, että olen ollut 15 vuotta putkeen työttömänä. Valehtelu on aina parempi ratkaisu.
Minä, joka olen itsekin ollut ajoittain työttömänä, ihmettelen miten tuo 15 vuoden työttömyys on ylipäänsä mahdollista. Sen verran te-hallinto kyllä yleensä muistuttaa olemassaolostaan ja työttömän velvoitteista tuossa ajassa moneenkin otteeseen. Mikäli ei oman alan hommia löydy, tipahtaa postiluukusta kaikennäköisiä työtarjouksia, joita on otettava vastaan sanktion uhalla.
Hah, tipahtelisikin oikeita työtarjouksia. Nehän on vaan kehotuksia hakea niitä samoja työpaikkoja mitä jossain mollin sivuilla on ja joihin työtön usein jo hakenutkin niihin pääsemättä.
Ei 15 vuoden työttömyys ole mikään ihme kun työnantajat katsoo kieroon ja hylkää hakemukset joissa on esim puolen vuoden työttömyyspätkä.
Omalla alallani tällä hetkellä melkein vain keikkatyötä. Ilmoituksessa jo kerrotaan, että haetaan määräaikaisia ja työ oikeastaan katsotaan kuukaudeksi kerrallaan. Ei paljon innosta. Lisäksi vaaditaan nykyään paljon. Ei saa keskittyä kunnolla työhön, kun pitää osata sitä ja tätä, olla sellainen joka paikan höylä
En pääse tästä häpeästä eroon. En ole muuta saanut tehdä pian 2kk aikana kun selitellä tilannettani. En pysty lähtemään enää paikkoihin joissa tapaan ihmisiä . Ketään ei tunnu muu kiinnostavan kuin työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen erakoitunut, jottei kukaan pääse ihmettelemään eikä nälvimään.
Itse huomaan, että en tunne itseäni arvokkaaksi. Olen tosi ahdistunut ja välillä huomaan ajattelevani, että jos minua ei olisikaan. Tällä hetkellä elämä tuntuu jotenkin tosi merkityksettömältä, ja vain siksi, että ulkopuolelta tulee asian suhteen niin kovat paineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ongelma on se, että puoliso ei ymmärrä mun fiiliksiä. On sosiaalisten tilanteiden pelko. Kun en pysty lähtemään, miehellä ei ole ymmärrystä. Näen hänen ilmeestä aina sen, kun hän on pettynyt minuun. Usein en kehtaa siis kertoakaan edes oikeaa syytä. Olen sitten mielummin vaikka kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites töissä ... ai et oo töissä.... kiva kun saat vaan maata kotona.
Opetushallinnon virkamiehistä voisi kyllä leikata. Keksivät vaan turhia hankkeita opettajien kiusaksi, joita pitää toteuttaa ja joista raportoida, kun olisi se varsinainen opettaminenkin hoidettavana. Kohta ei kukaan enää halua tuohon hommaan.