Muistatko ajan, jolloin nettideittailua pidettiin nolona?

Oli se hävettävää, eikö se enää sitten olekaan noloa? Vieläkään en ole kenellekään kertonut että välillä sitä harrastan.

Muistan oikein hyvin viime vuosituhannen lopulta, vaikka City-lehden Deittinetti oli oikein suosittu. Etenkin vanhemmat, jostain lavatansseista puolison löytäneet ihmiset ihmettelivät, miksei ihmiset pariudu vaikka taloyhtiön pihalla. Hulluimmat nuoretkin ehdottelivat aloitteiden tekoa ventovieraille liikennevaloissa tai kaupan kassajonossa.

Olin silloin vasta teini mutta muistan ajan kun moni ajatteli sen olevan jotenkin epätoivoisten hommaa.

Joo, yksi kaveri kysyi naureskellen, että miten se deitti siellä netissä järjestetään ja, miksi en tapaile ketään normaalisti? Luuli siis, että se taapaaminen on online, eikä livenä. Olin 3-kymppinen jo ja ei ollut aikaa juosta ravintoloissa eron jälkeen.

Oli se vähän noloa, mutta ymmärrän. Treffit on kuitenkin eri asia kuin seksitreffit, se se vasta noloa on ja on edelleen, Tinder on ylisupernolo.

Miten niin oli? - Kyllä se on osalle edelleen nolotapa. Tai enemmän noloa on se, että aktiivisesti etsisi itselleen avoimesti kumppania kiun sen oikean pitäsi vain jostain vain ilmestyä ja tulla rinnalle ja asettua siihen luontevasti ja mutkitta.

Ylipäätään osa ei tuunu tajuavan sitä, että joku voisi olla tahtomattaan sinkku, jos on samanaiakaisesti kuitenkin monin tavoin mukava ja miellyttävä.

- Jos näin on niin saa vähintään kuulla olevansa luultavsti naisena enempi sitä, että on nirso, jota vastannee se, että miehenä olen saanut osakseni vastata kysymykseen, että olenko oikeasti homo kun ei kumppania ole näkynyt rinnalla. (No tuo oli ykisttäistapaus ja sen esitti lievästi alkoholisoitunut naapuri, jolla on muutoinkin liikaa aikaa kytätä muiden tekemisiä) 

Jaa, minusta se on edelleen aika epätoivoista touhua. 

Ai niinkin myöhään? Mun ensimmäinen aviomieheni oli sinkut.netistä, 1999. Silloin sitä pidettiin nolona.

En muista, koska minusta se ei ole ikinä ollut noloa. Olen tavannut netin kautta ihmisiä muissakin merkeissä kuin seurustelu ajatuksella. 

Ghostailu on noiden pelien suola.

Onnistunut ghostaus on aina voitto.

Sehän on noloa.

Vierailija kirjoitti:

Ai niinkin myöhään? Mun ensimmäinen aviomieheni oli sinkut.netistä, 1999. Silloin sitä pidettiin nolona.

Kyllä! Opiskelin yliopistossa noihin aikoihin, kun joku tyttö kertoi luennolla tavanneensa poikaystävänsä netissä, ja opettaja vähän naureskeli asialle. Vasta kun Tinder lanseerattiin, alkoi nettideittailu muuttua valtavirtaisemmaksi. ap

Vielä joskus 2010 ihmisille vähän vinoiltiin, jos olivat löytäneet seurustelukumppanin tai aviopuolison netin deittipalstalta. Moni myös sopi puolison kanssa, että ei kerrota, että tapasimme oikeasti netissä.

Satuja keksit.

2010-luvulla oli ihan asialliset deittailumarkkinat, ainakin Suomi 24:ssä. Pari vuotta sitten en löytänyt enää mitään järkevää, etenkin kun Tinderistä tuli niin kertakaikkisen huono kokemus. Onneksi seura löytyi netin ulkopuolelta, joten enää ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niinkin myöhään? Mun ensimmäinen aviomieheni oli sinkut.netistä, 1999. Silloin sitä pidettiin nolona.

Kyllä! Opiskelin yliopistossa noihin aikoihin, kun joku tyttö kertoi luennolla tavanneensa poikaystävänsä netissä, ja opettaja vähän naureskeli asialle. Vasta kun Tinder lanseerattiin, alkoi nettideittailu muuttua valtavirtaisemmaksi. ap

Taidat olla itse nolo.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin oli? - Kyllä se on osalle edelleen nolotapa. Tai enemmän noloa on se, että aktiivisesti etsisi itselleen avoimesti kumppania kiun sen oikean pitäsi vain jostain vain ilmestyä ja tulla rinnalle ja asettua siihen luontevasti ja mutkitta.

Ylipäätään osa ei tuunu tajuavan sitä, että joku voisi olla tahtomattaan sinkku, jos on samanaiakaisesti kuitenkin monin tavoin mukava ja miellyttävä.

- Jos näin on niin saa vähintään kuulla olevansa luultavsti naisena enempi sitä, että on nirso, jota vastannee se, että miehenä olen saanut osakseni vastata kysymykseen, että olenko oikeasti homo kun ei kumppania ole näkynyt rinnalla. (No tuo oli ykisttäistapaus ja sen esitti lievästi alkoholisoitunut naapuri, jolla on muutoinkin liikaa aikaa kytätä muiden tekemisiä) 

20 vuotta sitten ei ollut näin paljoa nettideittisivustoja joissa osassa on nykyään pirun tarkka hakuapuri. Voit halutessasi hakea pimpsan karvoituksen ja tissien koon mukaan. Aiemmin chatattiin tai oltiin Suomi24:sella.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin oli? - Kyllä se on osalle edelleen nolotapa. Tai enemmän noloa on se, että aktiivisesti etsisi itselleen avoimesti kumppania kiun sen oikean pitäsi vain jostain vain ilmestyä ja tulla rinnalle ja asettua siihen luontevasti ja mutkitta.

Ylipäätään osa ei tuunu tajuavan sitä, että joku voisi olla tahtomattaan sinkku, jos on samanaiakaisesti kuitenkin monin tavoin mukava ja miellyttävä.

- Jos näin on niin saa vähintään kuulla olevansa luultavsti naisena enempi sitä, että on nirso, jota vastannee se, että miehenä olen saanut osakseni vastata kysymykseen, että olenko oikeasti homo kun ei kumppania ole näkynyt rinnalla. (No tuo oli ykisttäistapaus ja sen esitti lievästi alkoholisoitunut naapuri, jolla on muutoinkin liikaa aikaa kytätä muiden tekemisiä) 

Ehkä tässä omn ikä-eroa miten tuohon kumppnain hakemeiseen somen kautta suhtaudutaan. Nykyisille noin +/- kolmekymppisille, jotka toki muistavat ja omaavat mahd. omiakin kokemuksia reilun 10 vuoden takaa suhtautuminen on saattanut kasvaa ja muodostua aivan erilaiseksi kuin ikäluokassa +/. 50 vuotiaat vaikka toki heistäkin osa suhatutuu somen kautta kumppanin hakuun varsin avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Mutta lieneekö heillä sit enempi kiinni esim asuin paiaksta on eriasia etsiä vaik Tinderin kautta kumppania Helsingissä/ pääkaupunkiseudulla kuin Kainuussa tai ylipäätään syrjemmillä ja muilla sellaisilla paikoilla, joissa asuu ja elelee ihmisiä vähemmän. ja tai jossa kuvitellaan ja luullaan tunnettavan tai ainakin jollain tavoin tiedettävän kaikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin oli? - Kyllä se on osalle edelleen nolotapa. Tai enemmän noloa on se, että aktiivisesti etsisi itselleen avoimesti kumppania kiun sen oikean pitäsi vain jostain vain ilmestyä ja tulla rinnalle ja asettua siihen luontevasti ja mutkitta.

Ylipäätään osa ei tuunu tajuavan sitä, että joku voisi olla tahtomattaan sinkku, jos on samanaiakaisesti kuitenkin monin tavoin mukava ja miellyttävä.

- Jos näin on niin saa vähintään kuulla olevansa luultavsti naisena enempi sitä, että on nirso, jota vastannee se, että miehenä olen saanut osakseni vastata kysymykseen, että olenko oikeasti homo kun ei kumppania ole näkynyt rinnalla. (No tuo oli ykisttäistapaus ja sen esitti lievästi alkoholisoitunut naapuri, jolla on muutoinkin liikaa aikaa kytätä muiden tekemisiä) 

20 vuotta sitten ei ollut näin paljoa nettideittisivustoja joissa osassa on nykyään pirun tarkka hakuapuri. Voit halutessasi hakea pimpsan karvoituksen ja tissien koon mukaan. Aiemmin chatattiin tai oltiin Suomi24:sella.

Tarkoitatko. että nolous poistui deittipalvelimien (johon siis lasken niin Suoli24 kuin Citin ja tinderiin jne) kun saattoi alkaa hakea -lähes äärimilleen viedyillä- toiveilla ja julkituoduilla haluilla. - Samaan aikaan alkoi myös se, että osasta tavoista kuvata itseä tuli sellaisia kliseitä,e ttä niiden merkitys kääntyi päälaelleen. Mutta se, että näin on käynyt saattaa ymmärtää vain he, jotka ovat jo toimineet näillä alustoilla. - Tarkoitan esimerkkinä vaikka, että osalle saa karvat pystyym jos joku mies aloittaa itsensä kuvailun kertomalla, että on normaali kiltti suomalainen mies..... Mutta joo itsensä kuvailu ilman sortumatta kliseisiin on pirun vaikeaa.

On se vieläkin noloa. Parhaat yksilöt eivät tarvitse nettideittailua.

En tykkäisi ketään ghoustata mutta ensimmäisen kerran oli pakko. Soitti niin tylsän puhelun, että olin pitkästyä kuoliaaksi. Tylsyyden kuuli jo äänestä ja nähdä en edes halunnut.

Vierailija kirjoitti:

On se vieläkin noloa. Parhaat yksilöt eivät tarvitse nettideittailua.

Mistäs löysit?