Muistatko ajan, jolloin nettideittailua pidettiin nolona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin oli? - Kyllä se on osalle edelleen nolotapa. Tai enemmän noloa on se, että aktiivisesti etsisi itselleen avoimesti kumppania kiun sen oikean pitäsi vain jostain vain ilmestyä ja tulla rinnalle ja asettua siihen luontevasti ja mutkitta.

Ylipäätään osa ei tuunu tajuavan sitä, että joku voisi olla tahtomattaan sinkku, jos on samanaiakaisesti kuitenkin monin tavoin mukava ja miellyttävä.

- Jos näin on niin saa vähintään kuulla olevansa luultavsti naisena enempi sitä, että on nirso, jota vastannee se, että miehenä olen saanut osakseni vastata kysymykseen, että olenko oikeasti homo kun ei kumppania ole näkynyt rinnalla. (No tuo oli ykisttäistapaus ja sen esitti lievästi alkoholisoitunut naapuri, jolla on muutoinkin liikaa aikaa kytätä muiden tekemisiä) 

20 vuotta sitten ei ollut näin paljoa nettideittisivustoja joissa osassa on nykyään pirun tarkka hakuapuri. Voit halutessasi hakea pimpsan karvoituksen ja tissien koon mukaan. Aiemmin chatattiin tai oltiin Suomi24:sella.

Tarkoitatko. että nolous poistui deittipalvelimien (johon siis lasken niin Suoli24 kuin Citin ja tinderiin jne) kun saattoi alkaa hakea -lähes äärimilleen viedyillä- toiveilla ja julkituoduilla haluilla. - Samaan aikaan alkoi myös se, että osasta tavoista kuvata itseä tuli sellaisia kliseitä,e ttä niiden merkitys kääntyi päälaelleen. Mutta se, että näin on käynyt saattaa ymmärtää vain he, jotka ovat jo toimineet näillä alustoilla. - Tarkoitan esimerkkinä vaikka, että osalle saa karvat pystyym jos joku mies aloittaa itsensä kuvailun kertomalla, että on normaali kiltti suomalainen mies..... Mutta joo itsensä kuvailu ilman sortumatta kliseisiin on pirun vaikeaa.

Mistä moinen tilitys? Pointti oli siinä että nykyään löytyy eri teemoilla olevia deittisivustoja.

Eipä tarvitse hyvää muistia kun se on sitä myös tänäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ghostailu on noiden pelien suola.

Onnistunut ghostaus on aina voitto.

Se toinen voi olla helpottuneempi kuin aavistatkaan. Pahinta mennä tyyliin naimisiin jonkun mustasukkaisen sekopään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin oli? - Kyllä se on osalle edelleen nolotapa. Tai enemmän noloa on se, että aktiivisesti etsisi itselleen avoimesti kumppania kiun sen oikean pitäsi vain jostain vain ilmestyä ja tulla rinnalle ja asettua siihen luontevasti ja mutkitta.

Ylipäätään osa ei tuunu tajuavan sitä, että joku voisi olla tahtomattaan sinkku, jos on samanaiakaisesti kuitenkin monin tavoin mukava ja miellyttävä.

- Jos näin on niin saa vähintään kuulla olevansa luultavsti naisena enempi sitä, että on nirso, jota vastannee se, että miehenä olen saanut osakseni vastata kysymykseen, että olenko oikeasti homo kun ei kumppania ole näkynyt rinnalla. (No tuo oli ykisttäistapaus ja sen esitti lievästi alkoholisoitunut naapuri, jolla on muutoinkin liikaa aikaa kytätä muiden tekemisiä) 

20 vuotta sitten ei ollut näin paljoa nettideittisivustoja joissa osassa on nykyään pirun tarkka hakuapuri. Voit halutessasi hakea pimpsan karvoituksen ja tissien koon mukaan. Aiemmin chatattiin tai oltiin Suomi24:sella.

Tarkoitatko. että nolous poistui deittipalvelimien (johon siis lasken niin Suoli24 kuin Citin ja tinderiin jne) kun saattoi alkaa hakea -lähes äärimilleen viedyillä- toiveilla ja julkituoduilla haluilla. - Samaan aikaan alkoi myös se, että osasta tavoista kuvata itseä tuli sellaisia kliseitä,e ttä niiden merkitys kääntyi päälaelleen. Mutta se, että näin on käynyt saattaa ymmärtää vain he, jotka ovat jo toimineet näillä alustoilla. - Tarkoitan esimerkkinä vaikka, että osalle saa karvat pystyym jos joku mies aloittaa itsensä kuvailun kertomalla, että on normaali kiltti suomalainen mies..... Mutta joo itsensä kuvailu ilman sortumatta kliseisiin on pirun vaikeaa.

Mistä moinen tilitys? Pointti oli siinä että nykyään löytyy eri teemoilla olevia deittisivustoja.

Jos luit edellsien kommentin niin ilm siitä havainnosta, jonka hän esitti, että deittisvuilta seuran hakemiseen liittyvä nolous tai häpeä on karissut sitä mukaan mitä helpommin on ollut löydettävissä paikka, jossa esittää spesifimpiä piirteitä ja seikkoja toivoisi kumppanillaan olevan.

Jos taas haluaa löytää vain "tavallsien"  tai  "normaalin" suomalsein naisen tai miehen kumppaniksi, niin edelleen moni aattelee, että tällaisen "normaali" kyllä pitäsi löytyä ilman deittisvustoilla kahlaamista.

Samalla kokonaan unohtaen sen, että mikä on toiselle normaalia saattaa jollekulle toiselle olla hyvinkin epänormaalia. Samalla unohtaen sen, että liittyyhän osalla toive löytää ja kohdta kumppani, jota kohtaan esitettyjä vaateita ja odotuksia ei oikein osaa aina edes sanoa ääneen, vaan vaatii toisen herättämään niitä. Samalla unohtaen sen, että ei Suomessa ole kovin montaa paikkaa jossa on luontevaa ja mutkatonta ja moraalisesti yleisesti hyväkyttävää yrittää isekä ja löytää itselleen kumppani, - Vaan ajatellan, että se oikea kumppani tai ainakin kumppaniehdokasi vaan jostain ihmeellisellä tai hyvin arkisella tavalla  putkahtaa jostain esiin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niinkin myöhään? Mun ensimmäinen aviomieheni oli sinkut.netistä, 1999. Silloin sitä pidettiin nolona.

Kyllä! Opiskelin yliopistossa noihin aikoihin, kun joku tyttö kertoi luennolla tavanneensa poikaystävänsä netissä, ja opettaja vähän naureskeli asialle. Vasta kun Tinder lanseerattiin, alkoi nettideittailu muuttua valtavirtaisemmaksi. ap

Taidat olla itse nolo.

Vähä-älyisen ihmisen kommentti. Miksi tämä aihe meni sinulla tuolla tavalla tunteisiin, että rupesit haukkumaan ap:ta, joka ei ole edes puhunut omista mielipiteistään? 

Onhan se vieläkin noloa.

Entinen deittailija kirjoitti:

Muistan oikein hyvin viime vuosituhannen lopulta, vaikka City-lehden Deittinetti oli oikein suosittu. Etenkin vanhemmat, jostain lavatansseista puolison löytäneet ihmiset ihmettelivät, miksei ihmiset pariudu vaikka taloyhtiön pihalla. Hulluimmat nuoretkin ehdottelivat aloitteiden tekoa ventovieraille liikennevaloissa tai kaupan kassajonossa.

Muistan tämän 90-luvun lopun erittäin hyvin. Tuo oli nolouden maksimointia! Itse tapasin muutaman miehen tuota kautta, mutta mitään suhdetta ei syntynyt. Kaikki olivat fiksuja ja mukavia tyyppejä. Näistä ei voinut oikein kertoa kellekään. Yksi minuun "normaalissa elämässä " ihastunut mies kertoi, että ei voisi koskaan olla sellaisen naisen kanssa joka laittaa ilmoituksen nettiin. En tietenkään kertonut, että olen juuri tällainen häpeällinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin oli? - Kyllä se on osalle edelleen nolotapa. Tai enemmän noloa on se, että aktiivisesti etsisi itselleen avoimesti kumppania kiun sen oikean pitäsi vain jostain vain ilmestyä ja tulla rinnalle ja asettua siihen luontevasti ja mutkitta.

Ylipäätään osa ei tuunu tajuavan sitä, että joku voisi olla tahtomattaan sinkku, jos on samanaiakaisesti kuitenkin monin tavoin mukava ja miellyttävä.

- Jos näin on niin saa vähintään kuulla olevansa luultavsti naisena enempi sitä, että on nirso, jota vastannee se, että miehenä olen saanut osakseni vastata kysymykseen, että olenko oikeasti homo kun ei kumppania ole näkynyt rinnalla. (No tuo oli ykisttäistapaus ja sen esitti lievästi alkoholisoitunut naapuri, jolla on muutoinkin liikaa aikaa kytätä muiden tekemisiä) 

20 vuotta sitten ei ollut näin paljoa nettideittisivustoja joissa osassa on nykyään pirun tarkka hakuapuri. Voit halutessasi hakea pimpsan karvoituksen ja tissien koon mukaan. Aiemmin chatattiin tai oltiin Suomi24:sella.

Tarkoitatko. että nolous poistui deittipalvelimien (johon siis lasken niin Suoli24 kuin Citin ja tinderiin jne) kun saattoi alkaa hakea -lähes äärimilleen viedyillä- toiveilla ja julkituoduilla haluilla. - Samaan aikaan alkoi myös se, että osasta tavoista kuvata itseä tuli sellaisia kliseitä,e ttä niiden merkitys kääntyi päälaelleen. Mutta se, että näin on käynyt saattaa ymmärtää vain he, jotka ovat jo toimineet näillä alustoilla. - Tarkoitan esimerkkinä vaikka, että osalle saa karvat pystyym jos joku mies aloittaa itsensä kuvailun kertomalla, että on normaali kiltti suomalainen mies..... Mutta joo itsensä kuvailu ilman sortumatta kliseisiin on pirun vaikeaa.

Mistä moinen tilitys? Pointti oli siinä että nykyään löytyy eri teemoilla olevia deittisivustoja.

Niin tai ministeri (kuten x-pääministeri Vanahnen) saisi nykyääm hakea kumppanai Somen kautta Ei ehkä Suoli24  tai Tinderin kautta, koska ne on tavisten paikkoja vaan sinkkuministerien paikasta. Ja kuinka somen kautta isoleukaiset kirurgiastonauttijuristit, jotka hakevat itselleen seutaa Tinderistä tai Suoli24 paiaksta ovat oikeasti vain eksyneet paikasta.

Kyllä vanhemmat, pienillä paikkakunnilla (usein uskonnollisiin ryhmittymiin kuuluvat) asuvat ihmiset sitä vieläkin ivaa. Pienissä ympyröissä asuvilla ihmisillä on pienet kokemukset elämästä ja maailmasta 🙄

Nimim. Kokemusta asiasta

Luuserien hommaa ennen ja nykyään.

Tiedän yhden, joka sai puolison tekstitv:n seuranhakusivulta. Se se vasta.

Muuta tiedä kuin että hankalaa se on, en ilmeisesti oikein osaa tekstin perusteella muodostaa todellista kuvaa ihmisestä.