Lue keskustelun säännöt.
Oletko rakastanut?
20.09.2023 |
Kaikkien tasojankkausten vastapainoksi, kertokaa siitä miten olette rakastaneet. Koska loppujen lopuksi, sitä suurin osa meistä haluaa. Rakastaa ja olla rakastettu.
Kommentit (27)
Minulla on ollut elämäni aikana kaksi puolisoa, ja heitä olen suuresti rakastanut, ja he ovat ainoat seksikumppanit.
Ensimmäisen kanssa olin noin 8 vuotta, nykyisen kanssa olen ollut liki 23 vuotta yhdessä, naimisissa pian 20 vuotta.
Mitä minä rakkaudesta tiedän, niin ne tasot on aika lailla kukkua. Oikeasti kun rakastuu, niin sitä rakastuu, vaikka se kohde ei olisi ollenkaan sellainen mitä olisi ajatellut etukäteen kehen rakastuu.
Toisaalta, rakastumiseen vaikuttaa niin moni asia, ettei niitä voi millään tasoteorialla mitata. Kun toisen huumorintaju, ääni, haju, kosketus jne. vaikuttaa niin paljon.
Myös ulkonäöllä on alkuaikoina merkitystä jonkin verran, mutta paljon enemmän on merkitystä luonteella, elämänarvoilla, elämän tavoitteilla... jos ei käy yksiin, niin ei yhteiselämästä mitään tule.
Ja tietysti se seksi. Sitä kemiaa on tai ei ole. Vaikka toinen olisi miten komea, ei sitä kemiaa saa kehitettyä jos sitä vaan ei kertakaikkiaan ole, ja siihen vaikuttaa juuri nuo ääni, haju jne.
Minä en voisi harrastaa seksiä ihmisen kanssa jota en rakasta, tai ainakin ole voimakkaasti ihastunut ihan henkisellä tasolla. Minulle seksi on hyvin tärkeää, ja se että kumpikin saa orgasmin. Se rakastelu kun on fyysistä rakkauden osoittamista, ilman sitä ei ole parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tajusin vasta rakastuttuani lähemmäs 50-vuotiaana olevani demiseksuaali. Sitä ennen olin kuvitellut olevani aseksuaali vaikka olinkin seksiä miellyttämismielessä ikäni harrastanut. Mutta kun rakastuin, halusinkin koko ajan.
Rakkaus voi siis löytyä vähän vanhemmallakin iällä. Samalla itsestään voi löytää muutenkin uusia puolia.
Eipä oo vielä molemminpuolista (romanttista) rakkautta löytynyt. Maybe one day.
N31
Makaan sängyllä vastasyntynyt esikoiseni sylissäni. Rakastan ja olen rakastanut niin paljon kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tajusin vasta rakastuttuani lähemmäs 50-vuotiaana olevani demiseksuaali. Sitä ennen olin kuvitellut olevani aseksuaali vaikka olinkin seksiä miellyttämismielessä ikäni harrastanut. Mutta kun rakastuin, halusinkin koko ajan. Mikä on mikä ei ole merkki jota etsiä. Onko aviomiehesi homo.
Rakkaus voi siis löytyä vähän vanhemmallakin iällä. Samalla itsestään voi löytää muutenkin uusia puolia.
Vihervasemmiston probakandaa nuo seksuaalisuus jutut eikö ne viimein voisi jo unohtaa kun vihervasemmisto ei enää ole vallassa, ja erittäin hyvä niin. Ne kuuluisi eduskunnan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo kerran ja se oli ensirakkaus joskus 17-18 vuotiaana, leikittelyä kesti muutamia vuosia ja sitten reilu vuoden parisuhde, sen jälkeen ei ole kolahtanut, ihastuksia on toki ollut monia
Olen rakastunut rakkauteen ja tyytynyt ihan hyviin parisuhteisiin ja ihan hyviin miehiin elämäni aikana.
Nykyisin onnellisesti sinkkuna enkä enää kiinnostunut tyytymään ihan hyvään enkä rakastumaan rakkauden mielikuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut romanttisesti rakastunut.
Tottakai rakastan vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni. Mutta se nyt ei tämän ketjun aiheeseen liity.
Sama. Elän siitä huolimatta ihan ok:ssa parisuhteessa, koska se on järjellä ajatellen toimiva järjestely, mutta en ole koskaan ollut ihastunutrakastunuthullaantunut kehenkään. Taidan olla tietyllä tapaa liian rationaalinen ja varovainen luonne noihin rakastumistouhuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yllätä että ketju on vaisu ja että usea vastaa että ei ole rakastanut. Se näkyy niin monessa muussa ketjussa. Kaikissa niissä tasojankkauksissa sun muissa. Itse olen ollut onnekas tässä elämässä. Olen saanut rakastaa ja minua on rakastettu, aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut romanttisesti rakastunut.
Tottakai rakastan vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni. Mutta se nyt ei tämän ketjun aiheeseen liity.
Sama. Elän siitä huolimatta ihan ok:ssa parisuhteessa, koska se on järjellä ajatellen toimiva järjestely, mutta en ole koskaan ollut ihastunutrakastunuthullaantunut kehenkään. Taidan olla tietyllä tapaa liian rationaalinen ja varovainen luonne noihin rakastumistouhuihin.
Itsekin luulin vuosikymmeniä että multa puuttuu joku palikka päästä, se joka vaaditaan rakastumiseen ja rakastamiseen. Vasta kun kohtasin oikean ihmisen, tajusin että se olikin ollut vain siitä kiinni. Vääristä ihmisistä. Enkä tarkoita että olisi vain yksi oikea. Mutta yksi oikeanlainen riitti mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. 19.8. 1972, ja olen yhä. Valitettavasti se rakastumisen kohde ei vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulle rakkaus ei ole tunne. Se siis oli, joskus ennen, kauan sitten, kun en tiennyt mitä oikea rakkaus tarkoittaa. Uskoon tuloni jälkeen olen saanut kokea pyyteetöntä rakkautta ja tiedän, että tulen aina Rakastamaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut romanttisesti rakastunut.
Tottakai rakastan vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni. Mutta se nyt ei tämän ketjun aiheeseen liity.
Sama! Nelikymppinen mies. Täälläkin moni kertoo kuinka sen oikean osuessa kohdalleen rakastuu ja myöhemmin saa rakastaa toista ja kokea rakkautta toiselta ehdoitta.
Aivan vierasta minulle. Ihastunut olen ollut, mutta en sen enempää. Vähän epäilen, että onko tuollaista "sitä oikeaa" olemassa, jonka kohdatessa tietäisi heti että nyt kannattaa tutustua. Veikkaan, että tässä on kyse ihmisten sepittämästä tarinasta itselleen johon uskovat.
Iän myötä uskon, että on vaikeampaa rakastaa ketään tuolla tavalla. On oma hyvä elämänrytmi ja -rutiinit, joustamattomuutta muuttua toisen mieliksi ja kyynisyyttä. Nuorempana sitä on varmasti ollut avoimempi tällaiselle romanttiselle rakkaudelle, mutta jos sitä ei ole saanut kokea niin aina se on myös vaikeampaa uskoa sen mahdollisuuteen omalla kohdalla.
Olen rakastanut ja rakastan nytkin, ja tiedän kuuluvani palstan hyväosaiseen vähemmistöön. Jos mikä tahansa asia elämässäni harmittaa, palaan aina lopulta siihen, että minullahan on jo arvokkain asia maailmassa. Tunnen kiitollisuutta joka päivä.
Rakkaus ON ikuista, vaikka suhde päättyisikin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oo vielä molemminpuolista (romanttista) rakkautta löytynyt. Maybe one day.
N31
Sama, mutta poissuljetaan myös yksipuolinen.
M32
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tajusin vasta rakastuttuani lähemmäs 50-vuotiaana olevani demiseksuaali. Sitä ennen olin kuvitellut olevani aseksuaali vaikka olinkin seksiä miellyttämismielessä ikäni harrastanut. Mutta kun rakastuin, halusinkin koko ajan.
Rakkaus voi siis löytyä vähän vanhemmallakin iällä. Samalla itsestään voi löytää muutenkin uusia puolia.
Hmp. Olin pitkään rakastunut erääseen mieheen. Siis vuosia. Sitten viimein päädyttiin sänkyyn. Se oli sellainen antikliimaksi että voi video. Ei se rakkauskaan siinä sitten sitä pelastanut. Surkea juttu kyllä. Minäkin luulin että se menee niin että jos vaan tykkää toisesta tarpeeksi niin seksi on tietysti hyvää ja sitä haluaa. Valitettavasti tuli todistetuksi päin vastaista, jos se on tarpeeksi huonoa niin ne tunteetkin sammuu. Sitä ei olisi pelastanut kyllä mikään. Varustus oli vähäistä, taidot oli vähäiset ja kovuudessakin oli toivomisen varaa. Edelleen tykkään henkilöstä paljon, mutta ajatuskin seksistä hänen kanssaan saa kylmät väreet aikaan, eikä mitenkään positiivisessa mielessä.
Ajattelin vain kertoa. Vanhana romantikkona, joka oppi jotain uutta.
En ole koskaan ollut romanttisesti rakastunut.
Tottakai rakastan vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni. Mutta se nyt ei tämän ketjun aiheeseen liity.