Oletko rakastanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut romanttisesti rakastunut.

Tottakai rakastan vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni. Mutta se nyt ei tämän ketjun aiheeseen liity.

Sama! Nelikymppinen mies. Täälläkin moni kertoo kuinka sen oikean osuessa kohdalleen rakastuu ja myöhemmin saa rakastaa toista ja kokea rakkautta toiselta ehdoitta.

Aivan vierasta minulle. Ihastunut olen ollut, mutta en sen enempää. Vähän epäilen, että onko tuollaista "sitä oikeaa" olemassa, jonka kohdatessa tietäisi heti että nyt kannattaa tutustua. Veikkaan, että tässä on kyse ihmisten sepittämästä tarinasta itselleen johon uskovat.

Iän myötä uskon, että on vaikeampaa rakastaa ketään tuolla tavalla. On oma hyvä elämänrytmi ja -rutiinit, joustamattomuutta muuttua toisen mieliksi ja kyynisyyttä. Nuorempana sitä on varmasti ollut avoimempi tällaiselle romanttiselle rakkaudelle, mutta jos sitä ei ole saanut kokea niin aina se on myös vaikeampaa uskoa sen mahdollisuuteen omalla kohdalla.

Kyse on vain tietynlaisesta hormonicoctailista joka tuurilla käynnistyy kahdella ihmisellä heidän tavatessaan. Ei kyse ole mistään yhdestä ja ainoasta ihmisestä maailmassa, sama voisi tapahtua jonkun toisenkin kanssa. Mutta onhan se mahtavaa kun se osuu kohdalle, eikä se itsestään selvää ole että osuisi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin tajusin vasta rakastuttuani lähemmäs 50-vuotiaana olevani demiseksuaali. Sitä ennen olin kuvitellut olevani aseksuaali vaikka olinkin seksiä miellyttämismielessä ikäni harrastanut. Mutta kun rakastuin, halusinkin koko ajan.  Mikä on mikä ei ole merkki jota etsiä. Onko aviomiehesi homo.

Rakkaus voi siis löytyä vähän vanhemmallakin iällä. Samalla itsestään voi löytää muutenkin uusia puolia.

Vihervasemmiston probakandaa nuo seksuaalisuus jutut eikö ne viimein voisi jo unohtaa kun vihervasemmisto ei enää ole vallassa, ja erittäin hyvä niin. Ne kuuluisi eduskunnan ulkopuolelle.

Mene nyt vidduun politikointisi kanssa, jota suollat joka ikiseen ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut romanttisesti rakastunut.

Tottakai rakastan vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni. Mutta se nyt ei tämän ketjun aiheeseen liity.

Sama! Nelikymppinen mies. Täälläkin moni kertoo kuinka sen oikean osuessa kohdalleen rakastuu ja myöhemmin saa rakastaa toista ja kokea rakkautta toiselta ehdoitta.

Aivan vierasta minulle. Ihastunut olen ollut, mutta en sen enempää. Vähän epäilen, että onko tuollaista "sitä oikeaa" olemassa, jonka kohdatessa tietäisi heti että nyt kannattaa tutustua. Veikkaan, että tässä on kyse ihmisten sepittämästä tarinasta itselleen johon uskovat.

Iän myötä uskon, että on vaikeampaa rakastaa ketään tuolla tavalla. On oma hyvä elämänrytmi ja -rutiinit, joustamattomuutta muuttua toisen mieliksi ja kyynisyyttä. Nuorempana sitä on varmasti ollut avoimempi tällaiselle romanttiselle rakkaudelle, mutta jos sitä ei ole saanut kokea niin aina se on myös vaikeampaa uskoa sen mahdollisuuteen omalla kohdalla.

Kyse on vain tietynlaisesta hormonicoctailista joka tuurilla käynnistyy kahdella ihmisellä heidän tavatessaan. Ei kyse ole mistään yhdestä ja ainoasta ihmisestä maailmassa, sama voisi tapahtua jonkun toisenkin kanssa. Mutta onhan se mahtavaa kun se osuu kohdalle, eikä se itsestään selvää ole että osuisi koskaan.

Jep, näinhän se biologia taitaa asiaa selittää.

Toiseksi itsellä se tyypillinen suomalainen turvaton ja välttelevä kiintymyssuhdemalli lapsuudesta opittuna, joka osaltaa vaikeuttaa varmasti läheisen suhteen muodostamisessa. Vaikka mikään totaalinen este se ei selvästikään voi olla, kun niin moni Suomessa on löytänyt hyvä kumppanin!

M40

Itseni lisäksikö? T. Sanna

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että ketju on vaisu ja että usea vastaa että ei ole rakastanut. Se näkyy niin monessa muussa ketjussa. Kaikissa niissä tasojankkauksissa sun muissa. Itse olen ollut onnekas tässä elämässä. Olen saanut rakastaa ja minua on rakastettu, aidosti.

Totta puhut. Täällä monista viesteistä huokuu, että kirjoittaja ei ole koskaan kokenut todellista romanttista rakkautta.

Enkä itse asiassa ole minäkään :D

muutaman kerran olen ollut ihastunut, mutta rakastunut en ole ollut koskaan, enkä usko että tulen koskaan rakastumaankaan.

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin tajusin vasta rakastuttuani lähemmäs 50-vuotiaana olevani demiseksuaali. Sitä ennen olin kuvitellut olevani aseksuaali vaikka olinkin seksiä miellyttämismielessä ikäni harrastanut. Mutta kun rakastuin, halusinkin koko ajan.

Rakkaus voi siis löytyä vähän vanhemmallakin iällä. Samalla itsestään voi löytää muutenkin uusia puolia.

Hmp. Olin pitkään rakastunut erääseen mieheen. Siis vuosia. Sitten viimein päädyttiin sänkyyn. Se oli sellainen antikliimaksi että voi video. Ei se rakkauskaan siinä sitten sitä pelastanut. Surkea juttu kyllä. Minäkin luulin että se menee niin että jos vaan tykkää toisesta tarpeeksi niin seksi on tietysti hyvää ja sitä haluaa. Valitettavasti tuli todistetuksi päin vastaista, jos se on tarpeeksi huonoa niin ne tunteetkin sammuu. Sitä ei olisi pelastanut kyllä mikään. Varustus oli vähäistä, taidot oli vähäiset ja kovuudessakin oli toivomisen varaa. Edelleen tykkään henkilöstä paljon, mutta ajatuskin seksistä hänen kanssaan saa kylmät väreet aikaan, eikä mitenkään positiivisessa mielessä.

Ajattelin vain kertoa. Vanhana romantikkona, joka oppi jotain uutta.

Sellaista rakkautta ei ole olemassakaan, joka kestäisi sen tilanteen, kun mies riisuuntuu edessäsi ensimmäisen kerran, ja housujen alta paljastuu mikropenis.

Sekunti ennen sitä näkyä olin rakastunut siihen mieheen, sekunti sen näyn jälkeen rakkauteni kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin tajusin vasta rakastuttuani lähemmäs 50-vuotiaana olevani demiseksuaali. Sitä ennen olin kuvitellut olevani aseksuaali vaikka olinkin seksiä miellyttämismielessä ikäni harrastanut. Mutta kun rakastuin, halusinkin koko ajan.

Rakkaus voi siis löytyä vähän vanhemmallakin iällä. Samalla itsestään voi löytää muutenkin uusia puolia.

Hmp. Olin pitkään rakastunut erääseen mieheen. Siis vuosia. Sitten viimein päädyttiin sänkyyn. Se oli sellainen antikliimaksi että voi video. Ei se rakkauskaan siinä sitten sitä pelastanut. Surkea juttu kyllä. Minäkin luulin että se menee niin että jos vaan tykkää toisesta tarpeeksi niin seksi on tietysti hyvää ja sitä haluaa. Valitettavasti tuli todistetuksi päin vastaista, jos se on tarpeeksi huonoa niin ne tunteetkin sammuu. Sitä ei olisi pelastanut kyllä mikään. Varustus oli vähäistä, taidot oli vähäiset ja kovuudessakin oli toivomisen varaa. Edelleen tykkään henkilöstä paljon, mutta ajatuskin seksistä hänen kanssaan saa kylmät väreet aikaan, eikä mitenkään positiivisessa mielessä.

Ajattelin vain kertoa. Vanhana romantikkona, joka oppi jotain uutta.

Olen tuo kommentoimasi. Ei meidänkään seksi täydellistä ollut ekasta hetkestä lähtien mutta ero entiseen oli se että halusin. Halusin häntä ja halusin saada sen toimimaan. Tätä nykyä seksi on taivaallista ja kuin ajatus. Ja edelleen haluan.