Miten reagoisit jos puolisosi sanoisi, että olet tylsä?
Kysymys tulikin otsikossa. Mietin vaan olenko jotenkin syvällä jossain omassa suossa, kun tuntuu ihan ylitsepääsemättömän kamalalta.
Kommentit (36)
Itse en taas jaksa mitään ylipirteää ja -reipasta ihmistä, tyyppiä, joka säntäilee tuli perseessä ympäriinsä ja mennä säheltää aloittaen kaikkea, mutta ei saa mitään valmiiksi ja järjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en taas jaksa mitään ylipirteää ja -reipasta ihmistä, tyyppiä, joka säntäilee tuli perseessä ympäriinsä ja mennä säheltää aloittaen kaikkea, mutta ei saa mitään valmiiksi ja järjestykseen.
Samoin ajattelen. Joskus minulla oli työparina tällainen ylivilkas menijä, jolla oli tuhat rautaa tulessa elämässään muutenkin. Nainen ei ollut missään tapauksessa tylsä, mutta hänen kanssaan oli ihan mahdotonta tehdä mitään tai edes puhua mistään, kun hän ei jaksanut kuunnella ja keskittyä ollenkaan. Olen mieluummin tylsistä tylsin kuin hänen tapainen koheltaja.
Minä taas tykkään ihmisestä, joka on draamaton eli tasapainoinen ja hyväkäytöksinen, mutta hänen kanssaan voi tehdä ex-tempore -juttuja, miksei toki suunniteltujakin, ylipäätään mielenkiintoisia juttuja ja retkiä ja voidaan keskustella monipuolisesti ja älykkäästi erilaisista ja eri tasoisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni taas kehuu mua kaikille äärimmäisen kiltiksi mutta muuta positiivista ei tunnukeksivän. En tekisi ap sun tapauksessa mitään. Unohtaisin koko asian.
Eli hänelle on tärkeintä, että on puoliso, joka sopeutuu hänen juttuihinsa eikä vaadi liikaa tilaa?
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni taas kehuu mua kaikille äärimmäisen kiltiksi mutta muuta positiivista ei tunnukeksivän. En tekisi ap sun tapauksessa mitään. Unohtaisin koko asian.
Miksi haluaisit kuulla häneltä enemmän kehuja? Entä otatko tuon "äärimmäisen kiltin" positiivisesti vai negatiivisesti?
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin kengät ulos ja kysyisin onko nyt tylsää?
Oikeastiko esimerkiksi 25 vuoden parisuhde olisi ohi, jos toinen sanoisi sinua tylsäksi? Aika tosikko olet ja toinen on varmasti täydellisen oikeassa saniessaan asian.
Mun mies on sanonut, että olen lihava ja mulla on outo huumorintaju. Hyvin viihtyy kyllä.
🇺🇦🇮🇱
Mun mies on sanonut, että olen sokea pöllö, jolla on kultakalan muisti. Nauratti.
Ei ole puolisoa, mutta jos eksiäni ajattelen että joku olisi noin sanonut, niin olisin varmaan katsonut hölmistyneenä ja todennut, että kuinka niin?
Tämä ehkä tulee siitä, että vaikka yhtä jos toista loukkaavaa olenkin kuullut, niin tylsäksi minua ei ole sanottu, päinvastoin.
Mieheni itkisi onnesta jos olisin tylsä. No, sellaista minusta ei tule koskaan.
Sanoisin, että niin olen mutta minkäs teet kun en nyt muuta jaksa. Sitten kysyisin, onko hänellä jotain ehdotuksia.
Mutta tuo johtuu siitä, että olemme olleet yhdessä monta vuotta ja tunnemme toisemme hyvin. Jos oltaisiin vasta seurusteluvaiheessa, loukkaantuisin.
Pyytäisin anteeksi ja sanoisin tai kysyisin hjelppiä miten en olisi tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni taas kehuu mua kaikille äärimmäisen kiltiksi mutta muuta positiivista ei tunnukeksivän. En tekisi ap sun tapauksessa mitään. Unohtaisin koko asian.
Tuokin osoittaa miten kiltti olet. Etkö kysyisi, miksi hän sanoo sinua tylsäksi?
Jos puolisoni pitäisi minua tylsänä, niin myhäilisin tyytyväisenä ja ajattelisin, että onneksi ei tiedä totuutta. Muahahhaa!
Mun mieheni taas kehuu mua kaikille äärimmäisen kiltiksi mutta muuta positiivista ei tunnukeksivän. En tekisi ap sun tapauksessa mitään. Unohtaisin koko asian.