Oma juttusi, olisiko siitä ammatiksi?

On.

Ei neulomalla tienaa.

Käsillä tehtyjä juttuja ei haluta ostaa sillä hinnalla, että niistä saisi voittoa. Rumaa kiina-sälää saa paljon halvemmalla.

Olisi melko huono ravintola sellainen, missä saa sitä, mitä kokkia huvittaa tehdä, eikä sitä, mitä asiakas haluaa.

Vai olisinko Suomen toinen parfymööri?

Olen hyvä laulaja, mutta vuodet ovat osoittaneet, että vain suhteilla pääsee töihin (viis taidoista).

Ei ole mitään hyötyä.

On, mutta alkurahoitus uupuu.

Olisi, on ja voisin.

Johanny toki! 😎 Mutta onnistuu vain kesällä

Valokuvaus. Voisin kuvitella tekeväni ja järjestää näyttelyitä.

Olin jo mukana kiinnostunut luonnosta.

Olen nykyään biologi.

Vierailija kirjoitti:

Olin jo mukana kiinnostunut luonnosta.

Olen nykyään biologi.

Huoh, autocorrect. Siis muksuna.

Minulla on pitkään harrastuksen kohde ammattina. Nyt eläkkeeellä ja harrastus jatkuu. Toisin sanoen elämäntapa

Vierailija kirjoitti:

Ei neulomalla tienaa.

Käsillä tehtyjä juttuja ei haluta ostaa sillä hinnalla, että niistä saisi voittoa. Rumaa kiina-sälää saa paljon halvemmalla.

Sama juttu puukäsitöirenkin kohralla. IKEA, Masku yms. myy niin halvalla huonekaluja että ei käsityölle löyry arvoa. Nytkun materuaalinkin hinta huipussa ne entisetkin asiakkaat kaikonneet kun hinta pakostakin noussut. Ehkä eläkkeen päälle tällä saisi lisätuloa mutta yrittäjänä tässä ei ole järkeä. Käsityömessut on oiva paikka myydä tuotteita, itsekin metästän kudottuja lapasia ja sukkia. Harmi vaan kun nää itsetehdyt tuppaa olemaan niin kestäviä niin ei montaa paria tartte :) toisinku kiinan skeida...

Mietin, että mikä tahansa kiva harrastus muuttuisi mulla ei-kivaksi, jos siitä tulisi työtä. Koska työssä on aina aikatauluja, pakkoja ja täytettäviä tavoitteita.

On vaikka millä mitalla, mutta useammalle tutulle on käynyt niin, että kun he sitten ovat tehneet jotain, viranomaiset ovat keksineet, että olet työttömyysjaksolla tehnyt ne työt ja perivät takautuvasti rahoja takaisin mielivaltaiselta ajalta plus oikeudenkäyntikulut.

Eipä uskalla. Saisin kyllä heti julkaistua juttuja, mutta en ehkä ainoaksi ammatiksi asti. Harrastaa ei saa lainkaan mitään, mistä voisi saada mitään korvausta työttömänä.

Jos pääsen töihin, voin julkaista työni "laillisesti" ilman pelkoa seuraamuksista.

Omasta ja monen muun kokemuksesta väitän, että kun intohimon kohteesta tekee ammatin, intohimo vähenee. Ilmiö on vähän sama kuin sillä, että suutarin lapsella ei ole kenkiä: työaikana tehtyjä ei kotiväelle anneta, eikä työajan ulkopuolella enää kiinnosta tehdä toista työpäivää.

Ja kuten ketjussa on jo kerrottu, erityisesti käsityöläisammateilla ei nykyisin elä.

Vietän joka päivä tuntikausia tällä palstalla. Pitäisikö sitä sitten hakeutua palstan valvojaksi?

Maalannut olen sekä öljyväreillä että akryylimaaleilla. Lisäksi olen tehnyt etsauksia ja savitöitä. Töitä on varastossa jotain parisataa ja usein maalaan jonkin vanhan työn päälle jo.

Näistä teoksista olen myynyt peräti kolme kappaletta sekä yhden rakusavesta tehdyn vadin. Töiden laadussa ei arvostelijoiden mukaan ole ollut suurempaa vikaa. Olen nimittäin osallistunut useisiin näyttelyihin ja tullut palkituksikin.

Pakko on ollut hillitä harrastusta, ettei tarvitse isompaa varastoa kohta. Ja tosiaankaan en olisi sillä taiteilulla itseäni elättänyt pari päivää enempää.

Puoliso harrastaa soittamista. On mukana useassa bändissä, mutta ei siitäkään keikkalusta elantoa revittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Omasta ja monen muun kokemuksesta väitän, että kun intohimon kohteesta tekee ammatin, intohimo vähenee. Ilmiö on vähän sama kuin sillä, että suutarin lapsella ei ole kenkiä: työaikana tehtyjä ei kotiväelle anneta, eikä työajan ulkopuolella enää kiinnosta tehdä toista työpäivää.

Ja kuten ketjussa on jo kerrottu, erityisesti käsityöläisammateilla ei nykyisin elä.

Olen vähän eri mieltä. Mikäli esim. restauroit arvokkaita vanhoja tauluja, niiden raameja tai kirkkomaalauksia ja skulptuureita tai hyvin vanhoja arvokkaita huonekaluja niin kyllä sillä vaan ihan hyvin tienaa. Luultavasti pitäisi muuttaa ulkomaille tekemään näitä mutta sekään ei haittaisi yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta ja monen muun kokemuksesta väitän, että kun intohimon kohteesta tekee ammatin, intohimo vähenee. Ilmiö on vähän sama kuin sillä, että suutarin lapsella ei ole kenkiä: työaikana tehtyjä ei kotiväelle anneta, eikä työajan ulkopuolella enää kiinnosta tehdä toista työpäivää.

Ja kuten ketjussa on jo kerrottu, erityisesti käsityöläisammateilla ei nykyisin elä.

Olen vähän eri mieltä. Mikäli esim. restauroit arvokkaita vanhoja tauluja, niiden raameja tai kirkkomaalauksia ja skulptuureita tai hyvin vanhoja arvokkaita huonekaluja niin kyllä sillä vaan ihan hyvin tienaa. Luultavasti pitäisi muuttaa ulkomaille tekemään näitä mutta sekään ei haittaisi yhtään. 

No, 99 % käsityön harrastajista ei restauroi kirkkomaalauksia ja skulptuureita.

Ei oikeastaan ainakaan lisäinvestointeja. Tulee liian kalliita tuotteita. Lisäksi joskus voi aina mennä jotain mönkään, jolloin työn joutuisi aloittamaan alusta. Pitäisi melkein olla kauppa joka myy kaikenlaista oheistavaraa, koska ei pelkät kalliit tilaustyöt kannata. Monet lahjakkaat ja kokeneet ovat lopettaneet.