Tuntuu että toista ei yhtään kiinnosta vauvaan liittyvät asiat
Meille on syntymässä esikoinen lokakuussa ja minusta tuntuu, ettei toista kiinnosta mikään vauvaan liittyvä. Kaikki vauvaan liittyvät hankinnat on jääneet minun vastuulle, koska toisen mielestä ei niillä mikään kiire ole. Ja ei, en ole hankkimassa valmiiksi kaikkea mahdollista ensimmäiseksi kolmeksi vuodeksi, vaan ihan perusjutut, kuten vaunut, turvakaukalo ja sänky. Lisäksi vaatteita ja muuta.
Nimen miettimiseen toinen ei ole juurikaan osallistunut koska hänelle on kuulemma ihan sama mikä nimeksi tulee. Hänellä ei ole ollut mitään omia ideoita, mutta silti mikään minunkaan ehdottama nimi ei ole ollut hyvä. Aina kun nimiasia nousee puheenaiheeksi hän ihmettelee että mikä kiire tässä on ja että kai sen ehtii. No joo, ehtiihän sen vaikka samana aamuna kun näki pitää ilmoittaa, mutta minusta olisi helpompaa miettiä nimiä vähän ennakkoonkin.
Onko mitään miten toisen saisi osallistumaan?
Kommentit (64)
Eniten harmittaa tosiaan se, että kaikki tuntuu kaatuvan minun vastuulleni. Toisaalta kiinnostaisi kokeilla, että mitä tapahtuisi jos en vaan tekisi mitään. Toisaalta, en kyllä uskaltaisi. Ärsyttää, ettei toisella ole oikeastaan mitään oma-aloitteisuutta minkään suhteen. Ja ei, en ajattele että vain nainen osaisi ostaa vaunut, kaukalon ja vaatteita vauvalle. Ei niitä sukuelimillä osteta.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään ollut nimiä valmiina, jotain listoja oli ja sen mukaan valittiin, eli minkä nimiseltä lapsi näytti. Esikoiselle pinnasånky hankittiin kun oli jo syntynyt, nukkui äitiyspakkauksen laatikossa ensimmäiset kuukaudet.
Meillä mietittiin nimeä vielä, kun pappi oli jo eteisessä. Ristiäiset pidettiin kotona. Miten vauvalle voi antaa nimen ennen kuin näkee, kenen näköinen siitä tulee?
19: kerrottiinko sinulle, että hätäkasteen nimen voi muuttaa, jos lapsi pysyy niin pitkään hengissä? Jos ei pysy, niin eihän sillä sitten ole väliä.
Olin itse töissä viimeiseen päivään ennen äitiysloman alkamista. Juuri sinä päivänä oli neuvolakäynti ja kätilö määräsi saman tien sairaalaan. "Ota vauvanvaatteet mukaan" oli yllätys. Sairaalaan mennessä haettiin äitiysavustuspakkaus. Kuukauden olin sairaalassa ja ystävät ja sukulaiset laittoivat sillä aikaa kaiken valmiiksi. Vaunut haettiin kotimatkalla kaupasta.
Ethän sinä tiedä, onko vauvasi viikon ikäisenä paremmin 45-senttisiin vai 60-senttisiin vaatteisiin sopiva. Miksi turhaan hankkia liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hommannut mitään etukäteen. Äitiyspakkauksella pärjäsi ennen pitkälle, kun siinä oli 80 senttisiä vaatteita. Sitten jotkut muotimammat tahtoivat siihen pienemmät vaatteet, että nythän se on vaan alkuajan pakkaus.
Ei se vauva tarvitse oikeastaan mitään. Isompana vasta. Toki turvakaukalo on hyvä olla, että pääsee sairaalasta kotiin.
Vauvoille myydään kaikenlaista tilpehööriä. Suurin osa ihan turhaa rojua.
Eikö vauva pääse kotiin ilman turvakaukaloa? Miten ennen vauvat pääsivät kotiin, eihän noita turvakaukaloita ole kauaa edes ollut olemassa? Menehtyikö ennen kasapäin vastasyntyneitä liikenneonnettomuuksissa matkalla synnytyslaitokselta kotiin?
Laki määrää että lapsella pitää olla turvaistuin. Ja ennen lapsia ei hoidettu, melkein toivottiin että kuolevatkin. Kukaan ei välittänyt. Turvavyö autossa on muuten naisen keksintö, miehiä kun järjen käyttö ja mihinkään varautuminen ei kiinnosta
Kuulostaa siltä että se "toinen" ei jaksa vauvasta jatkuvasti höpöttää ja sinä taas haluat höttää vain siitä. Kokeilkaa kompromissia. Vähemmän keskustelua vauvasta, mutta laadukkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa, kukapa on tuo mystinen TOINEN?
Naapurin Pentti ilmeisesti.
Valehtele, että neuvola haluaa tietää mitä jo hankittu ja paljonko maksoi, vaikka että joku tutkimus. Ja sitten sanot että nimeksi tulee Eino- Justiina, niin eiköhän ala kiinnostaa.
Ilmoita että olet päättänyt vaihtaa sukunimen tyttönimeesi, ja vauva saa sinun sukunimesi. Kun kerran miestä ei käytännön vauvahommat kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai niillä mikään kiire ole
No alkaa niillä vähän olla, kun laskettu aika on lokakuun alkupuolella. Ei kiinnostaisi sitten tositilanteessa äkkiä vaan hommata jostain ekana vastaantulevaa turvakaukaloa jne. Eikä kierrellä kaupoissa vastasyntyneen kanssa.
Mikä sua estää hankkimasta sitä kaukaloa? Sulla on pesänrakennus menossa, miehelläsi ei, miksi jumitat?
Vierailija kirjoitti:
Eniten harmittaa tosiaan se, että kaikki tuntuu kaatuvan minun vastuulleni. Toisaalta kiinnostaisi kokeilla, että mitä tapahtuisi jos en vaan tekisi mitään. Toisaalta, en kyllä uskaltaisi. Ärsyttää, ettei toisella ole oikeastaan mitään oma-aloitteisuutta minkään suhteen. Ja ei, en ajattele että vain nainen osaisi ostaa vaunut, kaukalon ja vaatteita vauvalle. Ei niitä sukuelimillä osteta.
Sullako on oma-aloitteellisuutta? Et edes osaa kaukaloa ostaa itse.
Ei hyvä luoja. Kuka haluaa perustaa perheen tollasen vätyksen kanssa joka ei ole yhtään kiinnostunut tulevasta lapsestaan? Oliko tää sun unelma? Vai eikö sinuakaan kiinnosta kiinnostaako isää nyt kun olet varma että sitten kiinnostaa kun vaiva on jo ulkona? Ite aattelin perustaa perheen sellaisen kanssa jota kiinnostaa ja on aktiivinen alusta asti. Ihmeellisten isänkuvatusten kanssa te lisäännytte! Nää ainekset ei pitäis lisääntyä ollenkaan!
Ihan tyypillinen tapaus kun naisen on aivan pakko saada lapsi vaikka mies ei sitä edes haluaisi ja nainen vaatii jo ennen lapsen syntymää että mies lopettaa kaiken muun elämän ja alkaa elämään vain lapsikuplassa niin kuin nainen haluaa ryhtyä tekemään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten harmittaa tosiaan se, että kaikki tuntuu kaatuvan minun vastuulleni. Toisaalta kiinnostaisi kokeilla, että mitä tapahtuisi jos en vaan tekisi mitään. Toisaalta, en kyllä uskaltaisi. Ärsyttää, ettei toisella ole oikeastaan mitään oma-aloitteisuutta minkään suhteen. Ja ei, en ajattele että vain nainen osaisi ostaa vaunut, kaukalon ja vaatteita vauvalle. Ei niitä sukuelimillä osteta.
Sullako on oma-aloitteellisuutta? Et edes osaa kaukaloa ostaa itse.
Todennäköisesti tässä on klassinen tapaus että todellisuudessa miestä vaaditaan vain maksamaan naisen valitsemat asiat. Naiset käyttää aina tuon saman lauseen että kaikki vastuu kaatuu minulle vaikka miehen mielipiteelle ei anneta mitään arvoa vaan se raha on se ainoa mitä mieheltä tuossa tilanteessa vaaditaan
Ei ole mitään keinoa saada toista osallistumaan (paitsi joihinkin miehiin toimii eroilmoitus, sellainen, että alat oikeasti toteuttaa lähtöä etkä vain puhu ja uhkaile).
Jos sinusta TUNTUU, että miestä ei kiinnosta niin 99 % tapauksista tunne tulkitsee todellisuutta ihan oikein: miestä ei kiinnosta.
Tsemppiä ja onnea sinulle lapsen kanssa! <3
Ei minunkaan kiinnosta sun vauvajutut. Töihin siitä loisimasta veronmaksajien rahoilla.
Tässä on taas yksi huijarimies. Ummet ja lammet luvattu ja rakkautta vannottu. Nainen saatu, vauva tulossa = nainen saatu, ei tarvi enää yrittää esittää mitä ei ole. Kauanko seurustelitte ennen yhteenmuttoa ja lapsen hankintaa? Vuoden vai kaksi? Entä oletteko naimisissa? Ihan oikeesti, se että mies vannoo rakkauttaan ei todellisuudessa riitä. Se pitäis jotenkin näyttää myös teoissa, ja tässä se rakkaus loistaa poissaoloaan.
Sellaisia miehet monesti on. Ei ne ymmärrä, että sen lapsen synnyttyä tai viimeisillään raskaana oleva äiti ei noin vaan lähde kaupoille ostamaan vaippoja, vaatteita ja kaukaloa kotiutumista varten. Äitihän ei voi koskaan luottaa siihen, että joku muu nämä hoitaa. Käytännössä kaikkein kriittisimmät tavarat ja päivittäistavarat tulisi olla hankittuna kuukautta ennen laskettua aikaa, kun se lapsi voi koska vaan tulla, että ei tarvitse kiireessä tai kipeenä alkaa asioita hoitamaan. Laitat miehelle lasku hankinnoista, että maksaa osansa. Nimen ehtii keksiä sitten, kun lapsi on isompi ja näkee vähän millainen nimi "sopisi". Voit itse fiilistellä erilaisia nimiä ja vaikka osallistua aiheen nettikeskusteluihin + hyvä lobata miestä sinua kiinnostavista nimistä. Meillä nimi päätettiin, kun se ilmoitus piti lähettää DVV:hen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten harmittaa tosiaan se, että kaikki tuntuu kaatuvan minun vastuulleni. Toisaalta kiinnostaisi kokeilla, että mitä tapahtuisi jos en vaan tekisi mitään. Toisaalta, en kyllä uskaltaisi. Ärsyttää, ettei toisella ole oikeastaan mitään oma-aloitteisuutta minkään suhteen. Ja ei, en ajattele että vain nainen osaisi ostaa vaunut, kaukalon ja vaatteita vauvalle. Ei niitä sukuelimillä osteta.
Sullako on oma-aloitteellisuutta? Et edes osaa kaukaloa ostaa itse.
Minä ainakin otan asiat puheeksi. Mutta ajattelin, että kaukalon valintaa olisi hyvä miettiä yhdessä, millainen kaukalo, sen turvallisuus, onko hyvä kantaa ja sopiiko meidän tarpeisiin. Lisäksi pitää varmistaa sopiiko se myös isovanhempien autoihin, omien vanhempien autot olen jo varmistanut, mutta mies ei omiensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hommannut mitään etukäteen. Äitiyspakkauksella pärjäsi ennen pitkälle, kun siinä oli 80 senttisiä vaatteita. Sitten jotkut muotimammat tahtoivat siihen pienemmät vaatteet, että nythän se on vaan alkuajan pakkaus.
Ei se vauva tarvitse oikeastaan mitään. Isompana vasta. Toki turvakaukalo on hyvä olla, että pääsee sairaalasta kotiin.
Vauvoille myydään kaikenlaista tilpehööriä. Suurin osa ihan turhaa rojua.
Eikö vauva pääse kotiin ilman turvakaukaloa? Miten ennen vauvat pääsivät kotiin, eihän noita turvakaukaloita ole kauaa edes ollut olemassa? Menehtyikö ennen kasapäin vastasyntyneitä liikenneonnettomuuksissa matkalla synnytyslaitokselta kotiin?
Kyllä menehtyi. Kuka haluaa ottaa riskin vastasyntyneen lapsensa terveyden tai hengen kanssa, kun ne voi pelastaa 150 e maksavalla turvakaukalolla?
Kiinnostaa, kukapa on tuo mystinen TOINEN?