Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että toista ei yhtään kiinnosta vauvaan liittyvät asiat
18.09.2023 |
Meille on syntymässä esikoinen lokakuussa ja minusta tuntuu, ettei toista kiinnosta mikään vauvaan liittyvä. Kaikki vauvaan liittyvät hankinnat on jääneet minun vastuulle, koska toisen mielestä ei niillä mikään kiire ole. Ja ei, en ole hankkimassa valmiiksi kaikkea mahdollista ensimmäiseksi kolmeksi vuodeksi, vaan ihan perusjutut, kuten vaunut, turvakaukalo ja sänky. Lisäksi vaatteita ja muuta.
Nimen miettimiseen toinen ei ole juurikaan osallistunut koska hänelle on kuulemma ihan sama mikä nimeksi tulee. Hänellä ei ole ollut mitään omia ideoita, mutta silti mikään minunkaan ehdottama nimi ei ole ollut hyvä. Aina kun nimiasia nousee puheenaiheeksi hän ihmettelee että mikä kiire tässä on ja että kai sen ehtii. No joo, ehtiihän sen vaikka samana aamuna kun näki pitää ilmoittaa, mutta minusta olisi helpompaa miettiä nimiä vähän ennakkoonkin.
Onko mitään miten toisen saisi osallistumaan?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ei taida miestä hirveästi kiinnostaa perhehommat. "Unohtuiko" pillerit vai oliko yhdessä haluttu lapsi? Ihan klassista välttelykäytöstähän tuo on.
Tämä! Täällä mammat selittää, että tuo olisi jotenkin normaalia miesten käytöstä, mutta ei kyllä ole.
Noin käyttäytyvää miestä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on moneksi. Kyse ei ole välttämättä siitä, ettei "toinen" piittaisi lapsesta, vaan kyse voi olla epävarmuudesta, menetyksen pelosta tai siitä, ettei lapsesta rohkene iloita ennen kuin maailmaan tulo näyttää aivan varmalta. Kun odotin itse kauan odotettua esikoistamme, olin niin taikauskoinen, etten rohjennut tehdä hankintoja ennen kuin aivan viime hetkellä, ja nimestä keskustelin lapsen isän kanssa vasta, kun pienokainen oli syntynyt maailmaan.
Aloituksessa mainittu "toinen" voi siis hyvin olla myös lapsen äiti - tai yhtä hyvin lapsen toinen äiti.
Ihmiset nyt ovat erilaisia, toiset hössöttävät ja toiset eivät. Jos et ole kilpavarusteluvanhempi, jolla pitää olla ne kalleimmat vaunut, autot ja rattaat, pärjäät aivan hyvin edellä kerrotuilla neuvoilla. Netissä voi vertailla ja tutustua testattuihin tuotteisiin ja tilata kotiin ne tärkeimmät, rauhallisesti ja harkiten. Meillä kierrätettiin vaunuista ja lastenvaatteista lähtien mahdollisimman paljon, kun meitä sisaruksia on neljä. Rauhallisuus on äärimmäisen tärkeää, hosuminen ja hätäily tekee kaikille huonon olon. Lapsia on synnytetty maailman sivu, neuvoja saat luotettavilta äideiltä vaikka netin kautta. Mihinkään pelkoon, hysteriaan tai ennakkoon hätäilyyn ei ole mitään syytä. Lääkärit antavat ohjeensa, kokeneet vanhemmat auttavat ja tulette pärjäämään oikein hyvin, myös kumppanisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nyt ovat erilaisia, toiset hössöttävät ja toiset eivät. Jos et ole kilpavarusteluvanhempi, jolla pitää olla ne kalleimmat vaunut, autot ja rattaat, pärjäät aivan hyvin edellä kerrotuilla neuvoilla. Netissä voi vertailla ja tutustua testattuihin tuotteisiin ja tilata kotiin ne tärkeimmät, rauhallisesti ja harkiten. Meillä kierrätettiin vaunuista ja lastenvaatteista lähtien mahdollisimman paljon, kun meitä sisaruksia on neljä. Rauhallisuus on äärimmäisen tärkeää, hosuminen ja hätäily tekee kaikille huonon olon. Lapsia on synnytetty maailman sivu, neuvoja saat luotettavilta äideiltä vaikka netin kautta. Mihinkään pelkoon, hysteriaan tai ennakkoon hätäilyyn ei ole mitään syytä. Lääkärit antavat ohjeensa, kokeneet vanhemmat auttavat ja tulette pärjäämään oikein hyvin, myös kumppanisi.
Meillä ei ole autoa, joten hyvät vaunut, mm. säätövarat, ketteryys, oli meille erittäin tärkeä hankinta. Oli myös ihan eri juttu nähdä ja kokeilla vaunuja livenä kuin vaan vertailla netissä. Olisi tuntunut tosi ärsyttävältä ja se nimenomaan olisi aiheuttanut kiireen tunteen, jos toinen olisi vetkutellut kaikkia hankintoja viimeisiin viikkoihin, kun itsellä alkoi olla kirjaimellisesti tosi raskas olo ja muutenkin tuntui siltä että vauva voi syntyä koska tahansa. Eli hankinnat hyvissä ajoin ja sitten voi rauhoittua ja keskittyä tulevaan synnytykseen.
Pakkoko sille vauvalle on shoppailla kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hommannut mitään etukäteen. Äitiyspakkauksella pärjäsi ennen pitkälle, kun siinä oli 80 senttisiä vaatteita. Sitten jotkut muotimammat tahtoivat siihen pienemmät vaatteet, että nythän se on vaan alkuajan pakkaus.
Ei se vauva tarvitse oikeastaan mitään. Isompana vasta. Toki turvakaukalo on hyvä olla, että pääsee sairaalasta kotiin.
Vauvoille myydään kaikenlaista tilpehööriä. Suurin osa ihan turhaa rojua.
Eikö vauva pääse kotiin ilman turvakaukaloa? Miten ennen vauvat pääsivät kotiin, eihän noita turvakaukaloita ole kauaa edes ollut olemassa? Menehtyikö ennen kasapäin vastasyntyneitä liikenneonnettomuuksissa matkalla synnytyslaitokselta kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan omalta mieheltä. Tein kaikki hankinnat ja laitoin laskun pöydälle, puoliksi maksettiin. Mielipiteitä kysyin, mutta kun niitä ei ollut, niin tein sitten miten parhaaksi näin.
Ristiäiset järjestettiin reilut 2kk syntymän jälkeen ja valehtelematta molemmille keksittiin nimet ehkä viikkoa ennen, koska miehelle ei mikään kelvannut. Esikoisen nimen lopulta päätti niin, että päästiin kompromissiin ja kuopuksen kanssa sanoi, että laita mitä laitat. Kysyin sitten että kelpaako ja kelpasi kuulemma.
Ei ole lapset häntä hirveästi kiinnostaneet nytkään. Edelleen teen hankinnat. Hoitaa kyllä pakollisen, kuten vaipat ja ruokaa lapsille, mutta ei mitään "meta-töitä" kuten just vaikka vaatehankintoja, pyöriä, reppuja, leluja, kenkiä, mitään tällaista. Minä vien päiväkotiin ja haen, järjestän sinne kaikki tavarat, käytän neuvolat, hammaslääkärit ja ties mitkä. Ja itse asiassa nuo pakolliset menot teen mielelläni, koska kun mies ei pidä mitään tärkeänä, niin jos veisi neuvolaan, ei kertoisi mitä siellä on puhuttu, kun ei hänestä ole tärkeää. Kysyttäessä vastaus olisi luokkaa "meni ihan hyvin" ja neuvolavihkossa yksi lause, kun sen tietää, että siellä kyllä puhutaan vähän laajemmalti...
Silti sitä haluaisi osallistaa isää enemmänkin, että ymmärtäisi mikä homma tässä kaikessa on, eikä kaikkea voi vetää vain lonkalta go with the flow -meiningillä, mikä tuntuu olevan vähän miesten helmasynti. Miehen isä on vähän samanlainen, että tekee ennen kuin ajattelee. Mies taas itse jättää tekemättä kokonaan ja ajattelee vasta sitten -.-
Se ei ole oikein, että teet ihan kaiken yksin. Mutta.. antaisitko miehen edes tehdä tavallaan, vai muistuttelisitko ja kyselisitkö koko ajan, onko kaikki tehty oikein niin kuin sinä haluat? Sellainenkin on aika turhauttavaa. Hankinnat varmaan sujuvat sinulta luonnostaan paremmin, mutta miksi puolisosi ei esimerkiksi kuskaa päiväkotiin? Ei kai siinä voi tehdä mitään väärin?
Mitä p*skaa nyt taas. Eivät hankinnat suju naisilta luonnostaan paremmin. Hankinnat sujuvat naisilta, koska he ovat valmiita käyttämään aikaa hankintojen suunnitteluun, tuotteiden vertailuun, niistä lukemiseen, koska haluavat, että lapsi voi hyvin.
Usein miehiä ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai niillä mikään kiire ole
No alkaa niillä vähän olla, kun laskettu aika on lokakuun alkupuolella. Ei kiinnostaisi sitten tositilanteessa äkkiä vaan hommata jostain ekana vastaantulevaa turvakaukaloa jne. Eikä kierrellä kaupoissa vastasyntyneen kanssa.
No jos haluaa ostaa turvakaukalon, niin miksi ei marssi kauppaan ja osta tai tilaa netistä, mihin ihmeeseen siinä sitä toista tarvitaan? En ymmärrä tätä totaalista kyvyttömyyttä omiin ratkaisuihin, missä vaiheessa meille syntyi sukupolvi, joka kyllä osaa vaatia itselleen vaikka mitä, mutta ei kykene yksinkertaiseen ostotapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai niillä mikään kiire ole
No alkaa niillä vähän olla, kun laskettu aika on lokakuun alkupuolella. Ei kiinnostaisi sitten tositilanteessa äkkiä vaan hommata jostain ekana vastaantulevaa turvakaukaloa jne. Eikä kierrellä kaupoissa vastasyntyneen kanssa.
Äiti ei tosiaan heti lapsen syntymän jälkeen ehdi tai jaksa lähteä ostoksille, jotka todennäköisesti tehdään kaukana kotoa. Eikä etukäteen tiedä missä kunnossa vauva on vastasyntyneenä. Minusta on viisasta varautua ajoissa. Olisiko isästä edes apua tositilanteessa, jos ei nytkään kiinnosta? Vähän näyttää heikolta tämä perhekuvio, mutta toivotaan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mies tuntunut yhtään tajuavan että meille tulee ihan oikea vauva ennen kuin näki sen vastasyntyneenä :D älä stressaa, tuo on yllättävän yleistä. Sovit päivän milloin käytte lastentarvikeliikkeessä tekemässä ne tärkeimmät hankinnat. Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!
Minusta tuo taas ei ole ollenkaan yleistä eikä normaalin kuuloista ollenkaan, vaan päinvastoin kuulostaa, että tällä aloituksen "toisella" on jokin ongelma - joko itsensä kanssa tai tämän vauva-asian kanssa (tai molempia).
Se on totta, etteivät miehet ole yleensä samalla intensiteetillä raskaushommassa kuin nainen - joka itse raskaana on, mutta kyllä miehet yleensä silti mukana on ja touhottavat esim. vauvan vaunuja ihan viimeisen päälle, vertailut yms.
Minusta kuulostaa siltä, ettei ap:n "toista" kiinnosta homma ollenkaan. En vähättelisi, vaikka eipä tässä vaiheessa draamailukaan auta. Katsoo ja toivoo parasta.
Oikeastiko? Ei meillä mies touhottanut vaunuja, sänkyjä tai turvaistuimia. Ihan hyvä isä hänestä silti tuli, vaikka en ajatellut, että miehen tehtävänä on maksaa kaikki, minähän tässä synnytän ja se tulee olemaan osuuteni koko asiaan. Näin tulkitsen monen naisen ajattelevan.
Miksi on niin kovin vaikea itse mennä ostoksille? Jos on päättänyt, että nämä vaunut (kuten naisilla tapana on), niin se mies mukana on yleensä vain eräänlainen adjutantti, jolla pitää olla mielipide, mutta sitä ei kuunnella.
Miksi mies ottaisi kantaa lapsen nimeen, kun hän tietää, että ap sen kuitenkin päättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nääh, miehellä on toinen nainen.
Ikävä kyllä minullekin tuli tämä ajatus, mutta toivottavasti olen väärässä.
Sinä sen sijaan roikut täällä päivät pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tylsää. Mitäs jos jaatte vastuut siitä, kumpi ottaa vastuun mistäkin hankinnasta? Ja listan tarvittavista hankinnoista teette yhdessä.
Jos ei mitään nimeä ehdota niin silloinhan sinä päätät sen, piste.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai niillä mikään kiire ole
Lapsi voi syntyä milloin tahansa, jos laskettu aika lokakuussa.
Eihän vauva pääse edes sairaalasta, ellei ole turvakaukaloa. Ja joillakin turvakaukaloila on toimitusaika.
Eikö joskus äitiyspakkauksen laatikosta saanut ensisängyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mies tuntunut yhtään tajuavan että meille tulee ihan oikea vauva ennen kuin näki sen vastasyntyneenä :D älä stressaa, tuo on yllättävän yleistä. Sovit päivän milloin käytte lastentarvikeliikkeessä tekemässä ne tärkeimmät hankinnat. Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!
Minusta tuo taas ei ole ollenkaan yleistä eikä normaalin kuuloista ollenkaan, vaan päinvastoin kuulostaa, että tällä aloituksen "toisella" on jokin ongelma - joko itsensä kanssa tai tämän vauva-asian kanssa (tai molempia).
Se on totta, etteivät miehet ole yleensä samalla intensiteetillä raskaushommassa kuin nainen - joka itse raskaana on, mutta kyllä miehet yleensä silti mukana on ja touhottavat esim. vauvan vaunuja ihan viimeisen päälle, vertailut yms.
Minusta kuulostaa siltä, ettei ap:n "toista" kiinnosta homma ollenkaan. En vähättelisi, vaikka eipä tässä vaiheessa draamailukaan auta. Katsoo ja toivoo parasta.
Oikeastiko? Ei meillä mies touhottanut vaunuja, sänkyjä tai turvaistuimia. Ihan hyvä isä hänestä silti tuli, vaikka en ajatellut, että miehen tehtävänä on maksaa kaikki, minähän tässä synnytän ja se tulee olemaan osuuteni koko asiaan. Näin tulkitsen monen naisen ajattelevan.
Miksi on niin kovin vaikea itse mennä ostoksille? Jos on päättänyt, että nämä vaunut (kuten naisilla tapana on), niin se mies mukana on yleensä vain eräänlainen adjutantti, jolla pitää olla mielipide, mutta sitä ei kuunnella.
Ei mulla ole ainakaan naisena mitään vaunujen valinta viettiä ja vauvan menotkin maksetaan yhdessä tulojen mukaan. Minä synnytän ja siksi mies on lellinyt minua raskausajan. Ei ole tarvinnut paljon kotitöitä tehdä ja hierontaa on sadellut jne.. mieluummin haluan tällaista huomiointia ja stressitöntä elämää kuin rahaa ja stressiä siitä että joutuisin hoitamaan kaikki hankinnat yksin. Raskaana olevan on tärkeää elää rennosti ja ilman stressiä, oikeasti.
Hankinnat on mietitty yhdessä, myös niiden tekemisen ajankohta on mietitty yhdessä. Nimeä on mietitty yhdessä. Tämä on meidän lapsi.
Ymmärrän myös perinteisen työnjaon ja se voi toimia todella hyvin, nykyään vaan kaikki eivät halua sitä ja silloin ei voi pakottaa itselle vieraaseen rooliin. Perinteinen jako edellyttää myös oikeasti mieheltä maksukykyä ja miehekkyyttä, nykyään ainakin maksukyky on harvinaista ihan jo hintojen nousun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai niillä mikään kiire ole
Lapsi voi syntyä milloin tahansa, jos laskettu aika lokakuussa.
Eihän vauva pääse edes sairaalasta, ellei ole turvakaukaloa. Ja joillakin turvakaukaloila on toimitusaika.
Taksilla pääsee, mies maksakoot. Heiltä saa pyydettäessä kaukalon.
Käyt ostaen hakemassa turvakaukalon vielä tällä viikolla. Nettitilauksista ei tiedä koska tulee.
Äidin pitää oppia luottamaan itseensä. Päätät omista ajatuksistasi.
Minusta tuo taas ei ole ollenkaan yleistä eikä normaalin kuuloista ollenkaan, vaan päinvastoin kuulostaa, että tällä aloituksen "toisella" on jokin ongelma - joko itsensä kanssa tai tämän vauva-asian kanssa (tai molempia).
Se on totta, etteivät miehet ole yleensä samalla intensiteetillä raskaushommassa kuin nainen - joka itse raskaana on, mutta kyllä miehet yleensä silti mukana on ja touhottavat esim. vauvan vaunuja ihan viimeisen päälle, vertailut yms.
Minusta kuulostaa siltä, ettei ap:n "toista" kiinnosta homma ollenkaan. En vähättelisi, vaikka eipä tässä vaiheessa draamailukaan auta. Katsoo ja toivoo parasta.