Mikäli voittaisit lotossa tms. miljoonia, miten luulisit sen muuttavan elämäsi
Ihminen kaipaa kuitenkin arkirutiineja, olkoon sitten rikas tai köyhä. Itseäni suorastaan pelottaisi voittaa useita miljoonia ihan yhtäkkiä. En kuitenkaan alkaisi hörhöilemään ja shoppailemaan älyttömästi enkä ihan varmasti muuttaisi pois Suomesta. Ulkomailla matkustelisin mutta tänne jäisin, täällä on hyvä olla. Mitenkäs te muut?
Kommentit (49)
Ottaisin lopputilin ja matkustelisin. Vähän kuin eläköityminen aikaistuisi reilun vuosikymmenen.
Lopettaisin työt, hankkisin paljon harrastuksia, kävisin kulttuuririennoilla ja tietty matkustelisin. Antaisin sukulaisille ja kavereille rahaa jos ne tarttee ja tekisin mojovia lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Hemmottelisin itseäni myös hierojilla, kampaajilla, kauneushoidoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Niin ja ostaisin elämäni ensimmäisen auton. Siis kaikkee sellasta mihin nyt ei ole varaa.
Elämäni muuttuisi onnelliseksi, kun voisin tehdä mitä haluan.
Opiskelisin soittoa, kieliä, ehkä pari koiraa, siistijä ja keskustakämppä et ois palvelut lähellä. Ja kesämökki.
Maksaisin velat pois. Ostaisin yhden yrityksen, jonka omistajalle olen kiitollisuuden velassa ja hän saisi keskittyä johtamiseen ja työntekoon ilman taloudellista stressiä. Voisin harkita asunnon ostoa, jos hinnat tulevat vielä vähän alaspäin. Auton vaihtaisin lataushybridiin, koska kaikki kaupunkiajot hoituisivat sähköllä, mutta sit ois kuitenkin mahdollisuus ajella maalle ilman pysähdystä.
Kokonaan. Saisin arkirutiinit.
Nyt olen työtön ja köyhä, joten arkirutiineja ei ole. Ei ole edes varaa harrastaa. Voisin järjestää miljoonilla töitä itselleni. Vieläpä sellaisia töitä mistä haaveilen.
Käyttäisin rahaa myös vähäosaisten auttamiseen. Siitä saisin itsellenikin hyvän mielen.
En shoppailisi mitään ylimääräistä. Ostaisin toki mitä tarvitsen, ensimmäiseksi kauniin takin ja hyvät kengät. Ja ruokaa mitä haluan syödä, en enää ruokaa mitä joudun syömään (hinnan takia). Ostaisin jotain ystäville ja läheisille.
Vaihtaisin työpaikan huonommin palkattuun mutta stressittömämpään.
Muuttaisin isompaan esteettömään asuntoon. Ja palkkaisin jonkun tyhjentämään ja siivoamaan kaatopaikalle tämän rupuisen ahtaan luultavasti homeisen yksiön.
Ostaisin myös sinne uuteen asuntoon uuden sängyn, sohvan (omat yli 20 v. Vanhoja). Ja television.
Suihkuun hommaisin apukahvat ja suihkutuolin. Palkkaisin ehkä siivoojan käymään välillä.
Sitten hankkisen jonkun sähköisen kulkupelin ja sille säilytystilat (jos pääsisi omin nenin käymään jossain). Ja yrittäisin löytää lääkärin,joka pystyisi käymään läpi sairauksiani ja selvittäisin voisiko niille tehdä jotain.
Lopuilla rahoilla maksaisin vanhempien asuntolainan pois, tai vaihtoehtoisesti auttaisin muuttamaan. Varmaan yrittäisin jotenkin auttaa hädässä olevia myös. Muutamaa tiukoilla olevaaa sukulaista voisin yrittää auttaa.
Eipä sen suurempia unelmia. Tässä kunnossa.
T:Työkyvyttömyyseläkeläinen.
Eipä se juuri muuta muuttaisi kuin että ei tarvitsisi enää käyttää aikaansa työntekoon. Löhjöttäisin sohvalla ihan onnellisena.
Varmaan epäuskoisena katsoisin pankkitiliä pari viikkoa tai kuukautta, tekisin pakkomielteisesti kaikennäköisiä laskelmia paljon voin tuhlata rahasta ja miten saisin sen mahdollisen järkevästi käytettyä, ja sitten ostaisin jonkin verran huuhaata ja toteuttaisin unelmia.
Haluaisin ainakin tehdä matkan Patagoniaan, käydä uudestaan Japanissa, ostaa auton ja ottaa ajotunteja ajopelkoon, vuokraisin mökin viikonlopuksi ystäväporukalleni ja alkaisin katsomaan millaista taloa ostaisin loppuelämän asunnokseni. En maksaisi nykyistä taloa loppuun vaan ostaisin jonkun vähemmän laittamista tarvitsevan. Ostaisin huonekalut mitkä haluan, enkä mitkä oli halvimmat tai ilmaiset. Sijoittaisin isoimman osan ja eläisin osingoilla ilmaiseksi ostamassani talossa. En lopettaisi työntekoa mutta vähentäisin 24 tai 32 tuntiin viikossa, koska ammattini on oda identiteettiäni.
Muuttaisin välittömästi pois Helsingistä.
Hommaisin kunnon lääkärin. Loppuisi tää kipu ja kärvistely.
Oikein m*lkku asianaja lauma lämmittäisi myös. Jos vaikka auttaisi muitakin samassa jamassa olevia jotka mielivaltainen sosiaali ja terveyskoneisto on pysyvästi traumatisoinut.
Vierailija kirjoitti:
Pankinjohtaja tervehtisi kohteliaammin.
Tarjoaiskohan tuo ravintolassa ruoan jos pikkukylän pankkiin tulisi miljoonia?
En tekisi päivääkään töitä, ikinä enää missään. Ostaisin talon ja alkaisin elää mahdollisimman omavaraisesti, siitä olen aina haaveillut.
-tekisin testamentin
-kävisin lakimiehen kanssa psykologilla hakemassa terveen paperit (olisi odotettavissa holhousvaatimuksia yms jos suku saisi tietää että mulla on rahaa)
-haistattaisin kelalle ja työkkärille pitkät...
-katkaisisin välit sukulaisiin (en lapsiini)
-ostaisin asunnon ja kesäpaikan
-lahjoittaisin rahaa lasteni äidille ettei lapset joudu kärsimään jos mulle sattuu jotain
-sijoittaisin
--muuten varmaan elelisin normisti
No sehän riippuisi ihan siitä, että paljonko voittaisi, parilla millillä maksaisi velat pois ja turvaisi perheensä loppuelämää sijoittamalla jne. Toki remppaisi ja hankkisi jotain uutta ja tarpeellista. Jos ois kymmeniä miltsejä, niin varmaan menis ihan kaikki jutut uusiksi, lopettaisi työnteon heti ym.
Ostaisin kyllä kakkosasunnon Suomesta ja muuttaisin nykyisessä maassa hieman isompaan asuntoon. Töitä tuskin lopettaisin, ehkä voisin työviikkoa hieman lyhentää, edellyttäen että omaisuus olisi noiden asuntojen jälkeen vielä useamman miljoonan.
Voitin perintö lotossa rahaa, en miljoonaa mutta tarpeeksi kuitenkin. Kyllä minä aluksi juhlin ja shoppailin kunnolla mutta sitten mietin että ehkä kannattaa elää säästeliäästi.
Ihan ekana sanoisin miehelle, että irtisanoutuu työstään. Vaihtaisin asunnon, rakennuttaisin mökin miehen käyttöön, kävisin lakimiehen juttusilla ja jakaisin ison osan voitosta lapsille. Kummilapseet sisaruksineen saisi jotain, samoin oma sisarukseni. Muutamaan hyvänteväisyyskohteeseen liikenisi myöskin rahaa. Näköjään lakimies saisi laskuttaa hyvän summan, kun kaikkeen tarvitsisin hänen apuaa.
Tällä hetkellä olen työtön, ainakin silloin voisi lopettaa työkkärin kanssa asioinnin kokonaan.