Miksi minua suututtaa kun kumppani sairastuu?
Siis mikä häiriö minulla oikein on? Olen aina joutunut suorastaan pidättelemään raivoa jos seurustelukumppani on itkenyt/ollut kipeä/väsynyt. Erityisesti itku ja sairastuminen saavat minut näkemään punaista ja tilanteissa minun on todella vaikea osoittaa minkäänlaista empatiaa. Paras suoritus mihin pystyn taitaa olla se että lähden pahinta turhautumista purkamaan yksinäni. Ei tämä normaalia voi olla. Itse sairastuessani olen viimeisimmässä suhteessa saanut osakseni huolenpitoa ja välittämistä joten heräsin omaan käytökseeni. Päätin että käyttäydyn huolehtivasti myös itse, mutta tilanteessa heräävä raivostuminen estää toimimasta niin.
Kommentit (6)
Häh? Onko tästä ketjusta poistettu kaikki kommentit?
Miten sua kohdeltiin lapsena kun sairastuit?
Vierailija kirjoitti:
Häh? Onko tästä ketjusta poistettu kaikki kommentit?
joo ihan ihme juttu! no jotain edistystä se ettei koko alotusta... tai en tiedä
Minä olen samanlainen.
Kun mies- onneksi harvoin- sairastaa, minä tuhahtelen vihaisena enkä koe minkäänlaista empatiaa.
Hän taas minun sairastaessa huomioi ja auttaa.
Onneksi meillä ei ole lapsia, olisin tosi kylmä äiti.
haloo