Käräjöinti huoltajuudesta on todella raskasta

Olin joskus lukenutkin, että huvikseen ei kannata lähteä käräjöimään, ja siksi välttelin viimeiseen asti.
Surullista, että lasten lähivanhempi ei ymmärtänyt ajoissa, että hänen täytyisi muuttaa elämänsä suuntaa ja alkaa todella huolehtimaan lapsista.
Hän varmaan ajatteli, että en uskaltaisi nousta häntä vastaan, koska hän oli se, joka uhkaili oikeuteen menemisellä.
Lopulta kävi niin, että väkivallan takia minun oli pakko lähteä oikeuteen hakemaan yksinhuoltajuutta.

Nyt vasta tuomari antaa väliaikaismääräyksen ja olemme kahteen otteeseen olleet käräjillä. Ja voin sanoa, että todella uuvuttavaa, siltikin, vaikka avustajani mukaan tulen voittamaan.
Lähivanhempi on luonteeltaan sellainen, joka ei luovuta eikä myönnä tekemiään asioita. Hän myös valehteli oikeudessa, mikä ei tosin itseäni yllättänyt.
Toisaalta olen ymmärtänyt, että tuo lähivanhemoi on mieleltään sairas ja myös alkoholisti, ja olosudelvitys, joka oli pikainen, puolsi lasten muuttamista luokseni.
Siksi tässä nyt ollaan oikeudessa, mutta todellakaan en suosittele, jos ei isompaa syytä ole.
Tälläkin hetkellä, vaikka on lähes sata varma, että tuomari määrää lapset minulle, ei itsellä ole sellaista voitokasta oloa.
Luulen, että tunnen ainoastaan helpotusta siitä, että tiedän lasten olevan turvassa ja saavat kuitenkin myös nähdä toista vanhempaansa.
Olen antanut vanhemman lapsen päättää itse, kumman luona tässä haluaa olla, ja hän on itse valinnut olla minun luonani. Hän on pariin otteeseen käynyt toisen vanhemman luona, mutta yöksi ei ole jäänyt.
Luulen, että sekin kertoo jotain..

Otin lapset luokseni, koska heidän ei ollut hyvä olla lähivanhemman luona. Ja tämän ymmärtää myös tuomari, sillä lähivanhemman käytöksestä ja alkoholiriippuvuudesta on todisteita. Ainoa, joka ei suostu ymmärtämään, on tuo vanhempi itse.