Onko täällä muita henkilöitä, joilla on ADHD?
Miten elämä sujuu?
Itsellä menee ihan hyvin. Ajoittain ainakin. Käyn osa-aikaisesti iltatöissä, koska en selviä aamuista ajoissa. Nukun myöhään. Kaipaan haasteita elämään, mutta kun haasteita tulee niin ahdistun. 🤣 Kaupassa usein palloilen ja ostan kaikkea hömppää. Toisinaan taas kaupassakäynti ahdistaa niin paljon, että juoksen sen läpi ja kotona huomaan usein unohtaneeni jotain. En myöskään muista asioita kunnolla. Sitten välillä taas ahdistaa niin paljon, että pelkään tulevani hulluksi. Aivoni myös usein jää luuppiin varsinkin kun ahdistaa jolloin yritän etsiä ahdistusta lieventävää tietoa, mutta sitten se käy ahdistamaan kahta kauheammin.
Mitäköhän vielä.. 🤣
Kommentit (94)
Ei oo saakeli ees HD:tä!
Sori Ap, oli pakko.
No mä aloitin jo kadonneen ketjun mulle aloitetusta elvansesta.
Osittain samantapaisia oireita kun sullakin. Kaupassa käynti oli kamalaa myös. Univaikeuksia paljon.
Avokilla on epäily. Elämä ei oikein näytä sujuvan toivotulla tavalla. 6 eri koulua käynyt, yhdestä valmistui. Nuorena pyöri epämääräisissä piireissä. Töistä aina myöhässä. Pisin työsuhde taitaa olla 1,5v ja sitten kyllästyi.
Onko teillä muillakin ahdistusta? Itselläni diagnoosi vain ADD, mutta kärsin myös ahdistuskausista (pari viikkoa) jotka ilmaantuvat usein jatkuneesta stressistä. Välillä tulee sponttaanisti pariksi tunniksi jostain täysin randomista.
Muuten on samanlaista kuin aplle. En käy töissä, mutta olen haaveillut aloittavani opiskelun.
Mulla muka on, mut en tiedä onko oikeasti. Siis on se diagnoosi, mutta nyt tuntuu tulevan yhdelle jos toiselle niitä joten enpä tiedä.
En muutenkaan oikein tiedä onko minulla tuo vai jotain muuta, vai ylipäätään väärä ympäristö elää (tämä yhteiskuntamalli ei sovi kaikille).
Lääkkeitä olen välillä syönyt, toimivat ekat kaks päivää kuin unelma ja sitten hiljalleen teho hiipui vaikka annostakin nostettiin. Nykyään jos otan lääkkeen, niin lähinnä jumittelen ja saatan makoilla vaan 12h putkeen hiljaisuudessa kykenemättä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Syöttekö lääkkeitä?
Minä en syö. En tunnista silloin itseäni. Diagnoosin sain vasta 28v. Yli puolet elämästä eletty näin ja tähän olen tottunut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla muka on, mut en tiedä onko oikeasti. Siis on se diagnoosi, mutta nyt tuntuu tulevan yhdelle jos toiselle niitä joten enpä tiedä.
En muutenkaan oikein tiedä onko minulla tuo vai jotain muuta, vai ylipäätään väärä ympäristö elää (tämä yhteiskuntamalli ei sovi kaikille).
Lääkkeitä olen välillä syönyt, toimivat ekat kaks päivää kuin unelma ja sitten hiljalleen teho hiipui vaikka annostakin nostettiin. Nykyään jos otan lääkkeen, niin lähinnä jumittelen ja saatan makoilla vaan 12h putkeen hiljaisuudessa kykenemättä mihinkään.
Kuuntelin ADHD podia, jossa toinen myös epäili diagnoosia, mutta se kuulemma tavallista. ADHD aivot käyvät jatkuvasti ja mielikuvitus on rikas. Usein kyseenalaistaa kaiken.
Kertokaahan lisää! Kiinnostaa lukea.
-sivusta-
On. Myös äidillä ja siskolla. Kaikki kuitenkin pystyneet suorittamaan kk-tutkinnon ja johtotehtävissä työelämässä.
Ongelmina impulsiivisuus ja jatkuvan ylikuormitustilan purkautuminen lähisuhteisiin.,
Olen jo 66 v. Kun olin lapsija nuori, nuori aikuinen, ei tämmöisiä diagnooseja tunnettu.
Nyt vanhana olen tajunnut, että olen ilmiselvä adhd, erityisherkkä, asperger-piirteitä myös.
Ap:n kuvailu itsestään nauratti minua.
Olen samanlainen! Kaupassa käynti onnistuu, kun teen tarkan listan ostettavista tavaroista. Muuten menee haahuiluksi. Käyn vain parissa kaupassa, joiden tuotesijoittelin olen oppinut tuntemaan. Vieraassa kaupassa tulee ahdistus ja paniikki; inhoan hypermarketteja.
Koska varsinaista syytä ei ole fiagnosoitu, minulla on ollut monia sekundaaridiagnooseja, jotka ovat seurausta tiedon, tuen ja terapian puutteesta. Elämäni on ollut hyvin myrskyisä ja rikkonainen.
Olen aloittanut miljoona asiaa, kaikki on mennyt lopulta puihin ja poskelleen.
Niin työ- kuin yksityiselämässä. Kolme lasta kolmelle miehelle, pidempiä ja lyhyempiä avioliittoja.
Jouduin hermoromahduksen ja masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jo 33-vuotiaana.
Semmoista. 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla muka on, mut en tiedä onko oikeasti. Siis on se diagnoosi, mutta nyt tuntuu tulevan yhdelle jos toiselle niitä joten enpä tiedä.
En muutenkaan oikein tiedä onko minulla tuo vai jotain muuta, vai ylipäätään väärä ympäristö elää (tämä yhteiskuntamalli ei sovi kaikille).
Lääkkeitä olen välillä syönyt, toimivat ekat kaks päivää kuin unelma ja sitten hiljalleen teho hiipui vaikka annostakin nostettiin. Nykyään jos otan lääkkeen, niin lähinnä jumittelen ja saatan makoilla vaan 12h putkeen hiljaisuudessa kykenemättä mihinkään.
Kuuntelin ADHD podia, jossa toinen myös epäili diagnoosia, mutta se kuulemma tavallista. ADHD aivot käyvät jatkuvasti ja mielikuvitus on rikas. Usein kyseenalaistaa kaiken.
Tuo on Niiin totta: aivot kierroksilla jopa nukkuessa ja mielikuvitus myös.
Olen itse jotenkin lapsenomainen.
Tasainen arkielämä ahdistaa suunnattomasti. Aina pitäisi olla jotain uutta virikettä ja vaihtelua.
Liittyyköhän sekin adhd:een?
Mulla on epäily ADHD:sta, ilmeisesti tarkkaamattomasta eli vanhalta nimeltään ADD:sta. Olen aika ujo tuntemattomien seurassa, vetäydyn. Sitten ystävieni seurassa olen kunnon apina. Minulla on myös ahdistusta ja jään ajatuksiin jumiin. Pelkään välillä tuolloin myös sekoavani kunnolla, eikä asiaan auta että lähisuvussa on yksi vakava diagnoosi. Kaupassa kun käyn yksin, se ahdistaa. Sitten kun olen ystävän kanssa, löytyy ihmeellistä rohkeutta ja poukkoilen kaikkialle ja pelleilen. 😀 Voisin kuvailla itseäni lapseksi aikuisen kehossa, joka kuitenkin on aikuinen. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla muka on, mut en tiedä onko oikeasti. Siis on se diagnoosi, mutta nyt tuntuu tulevan yhdelle jos toiselle niitä joten enpä tiedä.
En muutenkaan oikein tiedä onko minulla tuo vai jotain muuta, vai ylipäätään väärä ympäristö elää (tämä yhteiskuntamalli ei sovi kaikille).
Lääkkeitä olen välillä syönyt, toimivat ekat kaks päivää kuin unelma ja sitten hiljalleen teho hiipui vaikka annostakin nostettiin. Nykyään jos otan lääkkeen, niin lähinnä jumittelen ja saatan makoilla vaan 12h putkeen hiljaisuudessa kykenemättä mihinkään.
Kuuntelin ADHD podia, jossa toinen myös epäili diagnoosia, mutta se kuulemma tavallista. ADHD aivot käyvät jatkuvasti ja mielikuvitus on rikas. Usein kyseenalaistaa kaiken.
Tuo on Niiin totta: aivot kierroksilla jopa nukkuessa ja mielikuvitus myös.
Olen itse jotenkin lapsenomainen.
Tasainen arkielämä ahdistaa suunnattomasti. Aina pitäisi olla jotain uutta virikettä ja vaihtelua.
Liittyyköhän sekin adhd:een?
Liittyy kuulemma! T: Kommentoija numero 15
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 66 v. Kun olin lapsija nuori, nuori aikuinen, ei tämmöisiä diagnooseja tunnettu.
Nyt vanhana olen tajunnut, että olen ilmiselvä adhd, erityisherkkä, asperger-piirteitä myös.
Ap:n kuvailu itsestään nauratti minua.
Olen samanlainen! Kaupassa käynti onnistuu, kun teen tarkan listan ostettavista tavaroista. Muuten menee haahuiluksi. Käyn vain parissa kaupassa, joiden tuotesijoittelin olen oppinut tuntemaan. Vieraassa kaupassa tulee ahdistus ja paniikki; inhoan hypermarketteja.Koska varsinaista syytä ei ole fiagnosoitu, minulla on ollut monia sekundaaridiagnooseja, jotka ovat seurausta tiedon, tuen ja terapian puutteesta. Elämäni on ollut hyvin myrskyisä ja rikkonainen.
Olen aloittanut miljoona asiaa, kaikki on mennyt lopulta puihin ja poskelleen.
Niin työ- kuin yksityiselämässä. Kolme lasta kolmelle miehelle, pidempiä ja lyhyempiä avioliittoja.
Jouduin hermoromahduksen ja masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jo 33-vuotiaana.
Semmoista. 😑
Mielestäni surullista, että asiat tulevat tietoisuuteen niin jälkijunassa.
Vierailija kirjoitti:
On. Myös äidillä ja siskolla. Kaikki kuitenkin pystyneet suorittamaan kk-tutkinnon ja johtotehtävissä työelämässä.
Ongelmina impulsiivisuus ja jatkuvan ylikuormitustilan purkautuminen lähisuhteisiin.,
Kk tutkinto täälläkin, mutta työelämä ei sujunut.
Olen ryssinyt kaikki ihmissuhteeni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Oon saamaton.
Sinulla on vain huono itsetunto.
Ainiin. Olen vielä kauhean herkkä ja sympaattinen. Itkettää aina jos toinen itkee. Suutun usein myös aika nopeasti, mutten ole vihainen kauaa. -ap