Mieheni ei pidä itsestään huolta

Otin aikanaan itselleni itseäni vanhemman miehen. Ikäerossa ei ole tähän asti ollut ongelmaa muuten kuin muilla ihmisillä, mutta nyt lähivuosina on alkanut itseä kiukuttamaan hänen täysi välinpitämättömyys omasta terveydestä. Ongelmana on siis totaalinen liikkumattomuus. Syö ihan terveellisesti koska minä kokkaan ruuat, ei ole mikään läski, mutta viettää istuen tai maaten 99% elämästään. Hengästyy tosi helposti, minkä takia mä joudun sängyssä tekemään kaiken ja olemaan aina päällä. Korkea kolesteroli on, mihin on nyt lääkitys. On saanut fysioterapiasta harjoitteita vahvistaa selkää, ja tekee niitä kaksi kertaa vuodessa kun selkä on jo niin kipeä, ettei pääse sängystä ylös.

Meillä on kaksi isoa koiraa, jotka joudun ulkoiluttamaan erikseen. Menen melkein joka päivä 40-60 min lenkin x2, viikonloppuisin sitten pidemmät 90-120 min x2. Olen monesti ehdottanut että veisi toisen koiran edes pari kertaa viikossa lenkille, ihan oman urheilunsa vuoksi. Koirat ovat tulleet aikanaan mun mukana suhteeseen, niin en näe että hänellä olisi vastuu niitä ulkoiluttaa, joten en voi senkään myötä pakottaa liikkumaan. Joskus ja jouluna innostuu lähtemään toisen kanssa ja on ihan tyytyväinen että meni ja sanoo että oli mukavaa ja pitäisi mennä useammin, mutta sitten ei taas moneen viikkoon menekään.

Ei suostu lähtemään esim. salille, minkä ymmärrän, vihaan sitä itsekin. Meillä on kuitenkin kotonakin käsipainoja, kahvakuulia, jumppamattoja, vastuskuminauhoja, core-liukureita yms. joita voisi käyttää, mutta ei ole mihinkään niistä ikinä koskenut, vaikka laitoin ne saataville helposti olohuoneen nurkkaan. Olen puhunut asiasta vakavasti hänen kanssaan useamman kerran viime vuosina, että huolestuttaa hänen terveys, enkä kestä katsoa kun vapaaehtoisesti antaa kroppansa rapistua käyttökelvottomaksi. Työelämääkin on hänellä jäljellä vielä parikymmentä vuotta, niin ei viitsisi ihan vielä muuttua vihannekseksi. Hän ymmärtää kun tuon asian esille, on ihan samaa mieltä ja aikoo aloittaa liikunnan heti huomenna, ja sitten ei kuitenkaan tee niin. En haluaisi olla leski nelikymppisenä vaan sen takia, että toinen on laiska. En itsekään varsinaisesti nauti liikunnasta, mutta ymmärrän, että se on pakollista sekä kehon että mielen hyvinvoinnin kannalta. Tehdäänhän me kaikki lähes päivittäin asioita joista ei välttämättä edes pidetä, mutta on pakko, niin miksei hän voi paria kertaa viikossa edes näön vuoksi heilutella jotain keppijumppaa, ettei verisuonet halkea ja että mä en kiukuttelisi.
Hyvä parisuhde muuten ja tuntuu paranevan vuosi vuodelta, siksipä niin harmittaa, kun toinen yrittää kuolla pois 😅

Mitähän tässä vielä voisi yrittää?