"Ettekö te tiedä kuka minä olen?" - oletko kohdannut tällaisia ihmisiä?
Oletko joko työssäsi tai muuten kohdannut tällaisia ihmisiä, jotka ovat yrittäneet saada itselleen jotain ylimääräisiä etuisuuksia joko olevalla tai olemattomalla statuksellaan ja julkisuusarvollaan.
Jos et nimiä halua mainita, niin oliko kyseessä oikeasti tunnettu henkilö ja mikä oli tilanteen lopputulos?
Kommentit (41)
Olen. Stockan myyjänä. Oli oikeasti tunnettu, mutta julkkismiehensä kautta. Lopputulos, en myynyt tiettyä asiaa siten, kuin hän olisi halunnut. No mitä sitten tapahtui? Huusi nämä kuuluisat sanat, raivosi ja osoitteli minua vielä kaukaakin. Nainen oli aivan pimeä.
Olen tavannut ja tunnistanut, mutta näytellyt, ettei minulla ole aavistustakaan. Voi sitä sisäisen raivon näkymistä silmistä ja minun vahingoniloista tunnettani sydänalassa. 😂
Asiakaspalveluammatissa kyllä. Puhelinaspaan soitteli usein tällaisia tyyppejä. Hyvin moni oli esim. yrittäjä, "mun tunti maksaa sata euroa, että tulee sitten lasku perästä!", jos jokin ongelma ei ratkennut heti tai minulla ei ollut sen ratkaisemiseen työkaluja, vaan piti siirtää eteenpäin.
Paras mikä on jäänyt mieleen oli vanha rouva, joka sanoi jotakuinkin "Minun isäni oli Helsingin entinen varakaupunginjohtaja", siinä napapiirillä luurin päässä istuvana rovaniemeläisenä puhelinasiakaspalvelijana teki mieli sanoa, että no ei kuule poka kiinnosta helsinkiläisten kaupunginjohtajat tai varakaupunginjohtajat, nykyiset eikä entiset.
Toivotttavasti tästä tulisi pitkä keskustelu. Tuo on sen verran huvittava ihmistyyppi.
Olen, Kimi Räikkönen muun muassa :D
https://www.iltalehti.fi/pyeongchangin-olympialaiset-2018/a/20180222220…
Matti Heikkinen ei tunnistanut Sauli Niinistöä.
Minulle soitti aikoinaan nainen, joka esitteli itsensä vuorineuvoksen rouvaksi ja vaati erityiskohtelua. Sanoin sille, että pyytää vuorineuvosta soittamaan, koska rouva se on talonmiehen rouvakin.
Akka meni aivan mykäksi. 😂
Olen. Yö yhtye aikanaan ravintolassa syömässä. " Etkö sä tiedä keitä me ollaan"?
No tiesin joo, ja sen jälkeen Yö yhtye ei kiinnostanut mua millään tavalla.
Hjalliksen näin kerran ruokakaupassa. Kun en reagoinut häneen mitenkään niin katseli pitkään ja hölmistyneenä. Olisi ilmeisesti pitänyt riemusta kiljuen mennä nimmaria pyytämään.
Joku yritti jossain jonossa etuilla tuolla repliikillä olisinko ollu baariin menossa. Ei onnistunut, vaikka kuinka vänkäsi. Enkä vieläkään tiedä kuka se oli...
Aika paljon kuljetusalalla työskennellessä tuli kuljetettua niin oikeasti julkisuudesta tunnettuja henkilöitä kuin näitä "etkö tiedä kuka minä olen" tai "minulla on kiire" -tyyppejä. Yleistä näille mukatärkeille oli, että esimerkiksi olisi pitänyt ruuhkassa pystyä ajamaan kovempaa, yleensä olivat esimerkiksi junalle/bussille/lennolle menossa ja itse tilanneet kyydin liian myöhään. Vakiovastauksena oli, että autossamme ei valitettavasti ole ritariässänappulaa eli joudumme ajamaan ruuhkan mukana, mutta ensi kerralla kannattaa varautua siihen, että voi olla ruuhkaa ja tilata kuljetus ajoissa. Siitä alkoi sitten se mussutus, kuinka hänellä on sitä, tätä ja tuota, ettei ehdi jossain odottamaan tai menemään etukäteen. Siinä vaiheessa yleensä totesin, ettei teillä ole mitään muuta kuin aikataulutuskyvyssä puutteita. Sen jälkeen yleensä olivat loppumatkan hiljaa tai soittivat pomolle, ettei kuljettaja osaa käyttäytyä, johon pomo rauhallisesti totesi, että monesti metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan ja sulki puhelimen.
Vierailija kirjoitti:
Asiakaspalveluammatissa kyllä. Puhelinaspaan soitteli usein tällaisia tyyppejä. Hyvin moni oli esim. yrittäjä, "mun tunti maksaa sata euroa, että tulee sitten lasku perästä!", jos jokin ongelma ei ratkennut heti tai minulla ei ollut sen ratkaisemiseen työkaluja, vaan piti siirtää eteenpäin.
Paras mikä on jäänyt mieleen oli vanha rouva, joka sanoi jotakuinkin "Minun isäni oli Helsingin entinen varakaupunginjohtaja", siinä napapiirillä luurin päässä istuvana rovaniemeläisenä puhelinasiakaspalvelijana teki mieli sanoa, että no ei kuule poka kiinnosta helsinkiläisten kaupunginjohtajat tai varakaupunginjohtajat, nykyiset eikä entiset.
Ai luoja nämä olivat hirveitä, varsinkin ne perkeleen tärkeät toimarit. Mä jaksoin 8 kkk lääkäriaseman puhelinkeskuksessa ja siinä työssä jos missä oppi vihaamaan kokonaisia ihmisryhmiä, lähinnä pk-seudun lisenssiharastajalasten vanhempia toimareiden lisäksi. Pidin loppuaikoina tietyt linjat kylmästi kokonaan kiinni.
Tuleepa mieleen eräskin Riitta Suominen joka kiilasi viimeisillään raskaana olevan eteen Sokoksen kassalla. Iljettävä akka.
Mummani kerran totesi lääkärille että "etkö tiedä kuka minä olen"?
Hän ei itse tietänyt koska kärsi muistisairaudesta.
Oon kuullut, että joku pikkiriikkinen hetken iskelmätähtönen oli lyönyt tuon lauseen tiskiin kirjaston asiakaspalvelijalle. Joka paikassa sitä on pädettävä.
Olin yhdessä laivassa töissä ja sitten yks tuntemattoman näköinen tyyppi verkkareissa tuli juttelemaan ja kysyin sitten, että mikäs sun homma on... joo, olen tämän laivan kapteeni :)
Vähän riskiä kunnianloukkauksiin tässä ketjussa
Olen, kerran baarissa yks mies tuli kysymään, että minkä drinkin meinaan tarjota hänelle. Ihmettelin, että en mitään, maksakoot itse omansa. Siihen hän sit esittäytyi ja kertoi nimensä, kysyi saman kysymyksen uudelleen. Jonkun aikaa vänkäsi ja lähti sitten suuttuneena pois.
Vierailija kirjoitti:
Olen, kerran baarissa yks mies tuli kysymään, että minkä drinkin meinaan tarjota hänelle. Ihmettelin, että en mitään, maksakoot itse omansa. Siihen hän sit esittäytyi ja kertoi nimensä, kysyi saman kysymyksen uudelleen. Jonkun aikaa vänkäsi ja lähti sitten suuttuneena pois.
Ja oli siis julkisuudesta tuttu. Sellainen, jonka suunnilleen kaikki tietää viimeistään kun nimen kuulee. Raivostuttavaa käytöstä.
Olin hiljattain muuttanut Hattulaan ja olin jossain kunnan virallisessa tilaisuudessa. Mieshenkilö tuli kättelemään ja kysyi samalla nimeäni. Sanoin nimeni ja kysyin hänen nimeään, jolloin hän tosiaan sanoi: etkö tiedä, kuka minä olen? Sanoin, kenties röyhkeästi, että en tiedä eikä ole aavistustakaan. Hän sanoi nimensä sitten, mutta olen jo unohtanut sen. :)