Mikä siinä on kun halveksin heikkoja ihmisiä, jotka valittavat kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Ammattivalittaminen tai itsesäälissä vellominen ei tee kenestäkään haluttua seuraa.  

Entä jos kyse ei ole itsesäälistä vaan traumaperäisestä shokkitilasta?

Itseäni ärsyttää töissä nämä valittajat:

1. Valitetaan jatkuvasti miten muut on niin kamalia ihmisiä

2. Eräs valittaja on jatkuvasti luomassa itselleen ongelmia, milloin mistäkin ja todennäköisesti kärsii jostakin mielenterveydellisestä ongelmasta, mutta ei pysty hyväksymään sitä.

3. Juoruilu ja kun kuvitellaan joku tilanne aivan toiseksi mitä se todellisuudessa oli.  Tässäkin ongelmien luominen tyhjästä.

Kunpa töissä olisi joku tilannetarkkailija, jolle kaikki voisivat mennä purkamaan ajatuksiaan ja joka voisi myös kumota väärät juorut valheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattivalittaminen tai itsesäälissä vellominen ei tee kenestäkään haluttua seuraa.  

Entä jos kyse ei ole itsesäälistä vaan traumaperäisestä shokkitilasta?

Jos joku on väkivaltainen jonkin aineen takia vs. menneisyyden traumojen takia, ei see tee väkivaltaisuudesta yhtään sen positiivisempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattivalittaminen tai itsesäälissä vellominen ei tee kenestäkään haluttua seuraa.  

Entä jos kyse ei ole itsesäälistä vaan traumaperäisestä shokkitilasta?

Jos joku on väkivaltainen jonkin aineen takia vs. menneisyyden traumojen takia, ei see tee väkivaltaisuudesta yhtään sen positiivisempaa. 

Sitä ei välttämättä ymmärrä itse että aiheuttaa henkistä väkivaltaa.  

Onhan esimerkiksi eläimetkin vaarallisia jos menevät pakokauhuun, vaikka normaalisti olisivat kilttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitat siitä kun ihmiset valittaa ja halveksit valittajia?  Halveksi siis itseäsi kun nyt valitat tällaisesta asiasta.

Täällä anonyyminä valitan näistä ihmisistä kyllä nyt. Mutta en tietenkään tee sitä jatkuvasti julkisesti joka paikassa, kuten nämä, jotka hakevat huomiota valittamisella ja keksivät aina uusia syitä miksi elämä on vaikeaa ja miksi muiden pitäisi kokoajan pyöriä auttamassa heitä.

Millaisia avunpyyntöjä näiltä ihmisiltä sitten tulee?

Hyväksikäyttävät esim vanhuksia ja pitävät itsestäänselvyytenä että juuri heidän perhettä autetaan. Suvussa muitakin perheitä, joilla pieniä lapsia, mutta koska heillä on eniten eivätkä pärjää alkuunkaan itse lastensa kanssa, vaan aina jonkun lapsen pitäisi saada olla hoidossa, niin eihän ne isovanhemmat sitten voi muita lapsenlapsia hoitaa ollenkaan, koskaan. Eivät jaksaisi edes näitä, mutta kun eihän nää pärjäis mitenkään ilman apuja. Ja toki sitten lisäännytään vaan lisää, koska taitaa ollakin aika helppoa, kun ei tarvi itse lapsiaan hoitaa ollenkaan.

Osaat ainakin tuon valittamisen "jalon" taidon täydellisesti.

Jaa-a, kuka tietää, miksi. Eihän sun tarvitse kuin tehdä omasta puolestasi selväksi näille ihmisille, ettet kuuntele valitusta etkä auta.

Valittaminen elämänasenteena on yksi tehokkaimmista keinoista sabotoida oma sekä ympäristönsä mahdollisuus hyvään mieleen.

Olisiko tuon vastakohta sitten kiitollisuus, josta on tutkitusti hyötyä tyytyväiseen tai jopa onnelliseen olotilaan.

Olet sairastunut vahvuuteen. Halveksunta taas on vieraampi käsite. Ehkä haluaisit kuitenkin, että joku auttaisi Sinuakin?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys ja tunnistin jotain itsessäni. Tämä on aika häpeällistä myöntää, mutta joskus valittajat ärsyttävät. Luulen omalla kohdallani, että se johtuu omien voimavarojen vähyydestä. Lähellä burnout rajaa ei jotenkin jaksa kun jollain on muka niin vaikeaa. Vaikka heillä oikeasti olisikin, niin silti ärsyttää.

Itsellä ollut myös rankka elämä, enkä jaksa kuunnella ihmisiä, jotka valittaa pikkuasioista. Tai asioista, jotka on ihan samanlaisia kaikilla. Esim pienten lasten kanssa on vähän omaa aikaa. Luulisi että tämän ymmärtää ennen kuin niitä lapsia tekee. Luulisi että myös niistä omista lapsista nauttisi edes vähän. Ettei niistä VAAN valita.

Sama täällä. Äitini on ollut tuollainen ikuinen uhri koko elämänsä. Itkee ja valittaa elämäänsä, mutta ei ole valmis tekemään asioille mitään. Ei edes yritä muuttaa omia olosuhteitaan, märisee vaan. En jaksa tuollaista kuunnella. Aina sama itku, vaikka olet kymmenet neuvot antanut.

Joitakin ihmisiä ei vaan voi auttaa tai jos autat, niin saat olla auttamassa ikuisesti, koska ovat jumissa omassa uhrimentaliteetissaan ja ihmeellisen uusavuttomia. Aivan kun olisivat jotain lapsia, jotka eivät osaa itse tehdä mitään.

Mun puolesta saavat oppia auttamaan itseään, kun ei neuvot kelpaa, eivätkä opi siitä saamastaan avusta yhtään mitään. En jaksa leikkiä pelastajaa kenellekään.

Jos ei ole valmis tekemään asialle jotain, ei ole oikeutta valittaa.

Ärsyttää myös heikot. Toki on olemassa oikeita ongelmia heilläkin mutta valtaosa näistä ovat turhia valittajia, joiden olisi hyvä esimerkiksi käydä katsomassa meininkiä Ukrainassa. Loppuisi se valitus.

Jotkut haluavat esiintyä uhreina, ettei heitä kadehdittaisi tai heiltä mitään pyydettäisi. Olen tuntenut ihmisiä, jotka aina köyhistä ja muista kärsivistä puhuttaessa alkavat luetella omia vaivojaan. 

Halveksiminen ei ole rakentava tunne, eikä auta sinua itse kasvamaan ihmisenä.