Jos vanhus makaa hoitokodissa vaipoissa, miten se eroaa siitä

Äitini on vaipoissa, sekaisin ja harhaluuloinen. Asuu yksin satojen kilometrien päässä eikä tietenkään halua mihinkään hoitokotiin eikä hoitajaa kotikäynneillä. Päätyy välillä viikoiksi osastohoitoon ja taas kotiutetaan takaisin kotiinsa.

Ei hoitokotiin pääse, jos pärjää kotona. Eikä heti sittenkään, kun ei enää pärjää.

Vuodepotilas on iästä riippumatta eri asia kuin pidätysvaikeuksien vuoksi vaippaa käyttävä, liikkuva ja toimintakykyinen henkilö.

Vaipat on hyvä asia. Märkä sänky monta kertaa päivässä olisi huono asia. Tai että kaupan lattialle tulee lätäkkö, mitä satuin todistamaan kerran kun ihan kävelevältä vanhukselta tuli vahinko. Vaippa olisi ollut tarpeellinen.

Minä kävin päivittäin katsomassa/auttamassa läheistämme dementiaosastolla, jossa joutui kärsimään yli vuoden, kun lääkärit ei enää päästäneet yksin asuvana kotiin vaikkei edes yrittänyt karata tai sytytellä kynttilöitä tai valmistaa ruokaa vaan oli lauhkea kun lammas ja nukkui vaan kaikki väliajat (minä kävin päivittäin, kodinhoito kahdesti päivässä).

Dementiaosasto oli pahinta minkä saatan kuvitella, vanhukset haisevina ja märkinä sänkyihin sidottuina kun eivät saaneet reunoja pois eivätkä enää pystyneet kiipeilemään. Kukaan ei välittänyt, ruokaa lapioitiin pakolla suuhun kunnes oksensivat ja sitten jätettiin itsekseen.

Ei.

Minä haluan olla mieluummin vaipoissani sitten joskus kotona, jossa hitaasti heikkenen ja nukahdan pois.

Varmaan kuolen aiemmin kuin pakkohoidettuna, mutta ei tuo hoivakodin elämä ole todellakaan enää elämää.