Mies ei anna mun nukkua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon olet ap käyttänyt tuota "suuri unentarve" -korttia? Ex-mieheni jätti sen varjolla kaikki pikkulapsivaiheen heräilyt yöllä ja aikaisin aamulla minulle (silloinkin, kun olin perheen ainoa työssäkäyvä aikuinen). Olin niin väsynyt, että pari kertaa unohdin oman nimenikin, mutta edes viikonloppuna minun ei annettu kompensoida heräilyäni päiväunilla.

Samaa mietin. Ehkä juuri ap on se, jonka pitää saada kaikkea enemmän kuon toisten. Muilla ei ole ketun väliä, kunhan ap saa mitä haluaa ja kunhan muut hyppivät niin kuin hän haluaa heidän hyppivän. Lapsillakaan ei ole mitään väliä tai perheen muilla menoilla, kunhan vain ap saa olla niin kuin perheetön ihminen haluaa.

Lapsiparat. Ei ole heidän syytä, että mutsia ei perhe-elämä kiinnosta. Ehkä ap:n olisi siis aika ottaa ero perheestään, hankkia ikioma kämppä ja elää kuin muita ei olisikaan? Perhekin olisi onnellisempi.

Voi helevetti, mitä jargonia!

Niinkö? Mistä kohtaa? Miehellä ei mitään väliä, eikä oikeastaan lapsillakaan, kunhan saa nukkua ja selata somea yöhön asti.

Tuli itselleni vielä mieleen se, että miten tiedän mielestä asioiden pitäisi mennä jos on tälläinen tilanne. Eli perheessä pienet lapset. Äiti lähtee aiemmin töihin ja joutuu joka aamu viemään lapset päiväkotiin. Näin saa herätä todella aikaisin ja herättää lapsetkin liiankin aikaisin, että ehtivät päiväkotiin. Samalla mies jää nukkumaan joka aamu ja vaimon täytyy hoitaa kaikki lasten aamutoimetkin. Sitten melkein myöhästyy työstä, kun ei meinaa enää ehtiä, kun lasten kanssa on mennyt aikaa. Sitten pohtii sitä onko kaikki ok ja suree, kun mies ei tee mitään. Hän myös hakee lapset päiväkodista. Mietin itsekin tätä kaikkea ja minusta tuo on väärin. Miehellä on töitä pidempään, mutta eihän sen kaiken pitäisi olla vaimon vastuulla. Erään tuttuni puolesta tätä mietin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on väkivaltainen, täysin selvä juttu. Se että estää toista nukkumasta on todella vakavaa våkivaltaa.

Luulen että tuo mies jatkaisi kiusaamista epäsuorasti, vaikka lopettaisikin ilmiselvän tahallisen herättelyn - kolistelisi ja laittaisi lapset herättämään ap:n puolestaan.

Ainoa ratkaisu on ero ja sopimus huoltajuudesta.

Ap on väkivaltainen. Jättää toisen vastuulle lasten hoidon.

Vierailija kirjoitti:

Tuli itselleni vielä mieleen se, että miten tiedän mielestä asioiden pitäisi mennä jos on tälläinen tilanne. Eli perheessä pienet lapset. Äiti lähtee aiemmin töihin ja joutuu joka aamu viemään lapset päiväkotiin. Näin saa herätä todella aikaisin ja herättää lapsetkin liiankin aikaisin, että ehtivät päiväkotiin. Samalla mies jää nukkumaan joka aamu ja vaimon täytyy hoitaa kaikki lasten aamutoimetkin. Sitten melkein myöhästyy työstä, kun ei meinaa enää ehtiä, kun lasten kanssa on mennyt aikaa. Sitten pohtii sitä onko kaikki ok ja suree, kun mies ei tee mitään. Hän myös hakee lapset päiväkodista. Mietin itsekin tätä kaikkea ja minusta tuo on väärin. Miehellä on töitä pidempään, mutta eihän sen kaiken pitäisi olla vaimon vastuulla. Erään tuttuni puolesta tätä mietin.

Onko ap kertonut nämä kaikki yksityiskohdat? Eli ei ole vaan ihan itse keksit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaapäivinä pienten lasten kanssa aamut ovat helpompi mitä illat iltapuuhineen ja nukuttamisineen. Minusta on ihan järkevää, että aamuvirkku hoitaa aamut ja iltavirkku illat. Aamuvirkulle jää iltaisin monta tuntia omaa aikaa. Tuokin vaihe jää taakse muutamassa vuodessa.

??

Ai niinkö? Kuinka monta lasta sinulla on? Nolla? :-D

Juu, joskus lapset ovat täynnä virtaa heti herätessään ja tarvitsevat heti aamupalaa. Entä sen jälkeen? No meillä ei ainakaan katsella telkkaria tuntikausia, vaan lähdetään vaikka pihalle purkamaan sitä hyvää energiaa, leikkimään ja juoksemaan oikein kunnolla niin että ruoka maistuu taas. Yritämme pitä viikonloppuisin suurinpiirtein saman rytmin kuin arkenakin, lomalla voi höllätä hieman tietenkin ja silloin voi olla rennommin, mutta eivät ne lapset silloinkaan ole ihan täysin itseohjautuvia aamullakaan.

Illalla meillä on ainakin rauhoittuminen viineistään puoli seiskalta ja sen jälkeen ei ole enää mitää mesoamista ja juoksemista, vaan lelujen siirtämistä sivuun, rauhallista iltapalaa, iltapesut, pisut ja iltasatu tai parikin sekä hetken jutustelua jonka jälkeen ilta rauhoittuu kahdeksan jälkeen.

Meillä on vain kolme lasta, ihania nassikoita kaikki. Tykkään lapsistamme paljon.

Minulla on vain kaksi lasta, olleet rauhallisia tapauksia. Ei meillä aamut olleet mitään mieletöntä hulabaloota kuten teillä. Silti iltapuuhiin meni pitempään mitä aamutoimiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli itselleni vielä mieleen se, että miten tiedän mielestä asioiden pitäisi mennä jos on tälläinen tilanne. Eli perheessä pienet lapset. Äiti lähtee aiemmin töihin ja joutuu joka aamu viemään lapset päiväkotiin. Näin saa herätä todella aikaisin ja herättää lapsetkin liiankin aikaisin, että ehtivät päiväkotiin. Samalla mies jää nukkumaan joka aamu ja vaimon täytyy hoitaa kaikki lasten aamutoimetkin. Sitten melkein myöhästyy työstä, kun ei meinaa enää ehtiä, kun lasten kanssa on mennyt aikaa. Sitten pohtii sitä onko kaikki ok ja suree, kun mies ei tee mitään. Hän myös hakee lapset päiväkodista. Mietin itsekin tätä kaikkea ja minusta tuo on väärin. Miehellä on töitä pidempään, mutta eihän sen kaiken pitäisi olla vaimon vastuulla. Erään tuttuni puolesta tätä mietin.

Tietenkin lapset vie hoitoon se, joka menee myöhempään töihin ja hakee se, joka pääsee aikaisemmin töistä. Tuttavasi mies on laiska vätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on väkivaltainen, täysin selvä juttu. Se että estää toista nukkumasta on todella vakavaa våkivaltaa.

Luulen että tuo mies jatkaisi kiusaamista epäsuorasti, vaikka lopettaisikin ilmiselvän tahallisen herättelyn - kolistelisi ja laittaisi lapset herättämään ap:n puolestaan.

Ainoa ratkaisu on ero ja sopimus huoltajuudesta.

Ap on väkivaltainen. Jättää toisen vastuulle lasten hoidon.

Missä ne lapset sitten muun ajan viettää, kun mies hoitaa lapsia muutaman tunnin viikonloppuaamuisin?

Vittumainen mies, ei kun kenkää tuollaiselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on väkivaltainen, täysin selvä juttu. Se että estää toista nukkumasta on todella vakavaa våkivaltaa.

Luulen että tuo mies jatkaisi kiusaamista epäsuorasti, vaikka lopettaisikin ilmiselvän tahallisen herättelyn - kolistelisi ja laittaisi lapset herättämään ap:n puolestaan.

Ainoa ratkaisu on ero ja sopimus huoltajuudesta.

Ap on väkivaltainen. Jättää toisen vastuulle lasten hoidon.

Missä ne lapset sitten muun ajan viettää, kun mies hoitaa lapsia muutaman tunnin viikonloppuaamuisin?

Onko niin sanottu? Ei ole.

Kyllä.ihan jokainen pienten lasten vanhempi olisi vihainen, jos toinen vanhemmista nukkuisi kaikki viikonloppuaamut. Toinen herää aina ja hoitaa lapset. Lisäksi mitään lapsien kanssa ei voi viikonloppuidin tehdä. Kun toinen herää, onkin jo lounaan laitto ja päiväunet.

En kyllä sietäisi tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vittumainen mies, ei kun kenkää tuollaiselle!

Sitten saa aina ihan itse herätä omia lapsiaan hoitamaan. Onnea vaan.

Lorvitarristakin voi opetella eroon. Lopeta se uikutus.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot selvit sanoin miehellesi, että haluat nukkua viikonloppuisin pitkään. Vaikka miehesi herää aikaisin, niin ei sun tarvii alkaa hänelle aamukahvia keittelemään ja seuraa pitämään.

Avainsanalla pienet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittumainen mies, ei kun kenkää tuollaiselle!

Sitten saa aina ihan itse herätä omia lapsiaan hoitamaan. Onnea vaan.

Tuskin mies omia lapsiaan kokonaan hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaapäivinä pienten lasten kanssa aamut ovat helpompi mitä illat iltapuuhineen ja nukuttamisineen. Minusta on ihan järkevää, että aamuvirkku hoitaa aamut ja iltavirkku illat. Aamuvirkulle jää iltaisin monta tuntia omaa aikaa. Tuokin vaihe jää taakse muutamassa vuodessa.

??

Ai niinkö? Kuinka monta lasta sinulla on? Nolla? :-D

Juu, joskus lapset ovat täynnä virtaa heti herätessään ja tarvitsevat heti aamupalaa. Entä sen jälkeen? No meillä ei ainakaan katsella telkkaria tuntikausia, vaan lähdetään vaikka pihalle purkamaan sitä hyvää energiaa, leikkimään ja juoksemaan oikein kunnolla niin että ruoka maistuu taas. Yritämme pitä viikonloppuisin suurinpiirtein saman rytmin kuin arkenakin, lomalla voi höllätä hieman tietenkin ja silloin voi olla rennommin, mutta eivät ne lapset silloinkaan ole ihan täysin itseohjautuvia aamullakaan.

Illalla meillä on ainakin rauhoittuminen viineistään puoli seiskalta ja sen jälkeen ei ole enää mitää mesoamista ja juoksemista, vaan lelujen siirtämistä sivuun, rauhallista iltapalaa, iltapesut, pisut ja iltasatu tai parikin sekä hetken jutustelua jonka jälkeen ilta rauhoittuu kahdeksan jälkeen.

Meillä on vain kolme lasta, ihania nassikoita kaikki. Tykkään lapsistamme paljon.

Minulla on vain kaksi lasta, olleet rauhallisia tapauksia. Ei meillä aamut olleet mitään mieletöntä hulabaloota kuten teillä. Silti iltapuuhiin meni pitempään mitä aamutoimiin.

Ei meilläkään ole, mutta eivät ne illatkaan ole millään tavoin vaikeita niin kuin tuolla sanottiin ja vertailtiin lapsekkaasti aamujen ja iltojen vaikeuksia.

Sitä ihmettelen yhä vieläkin miten tuolla kirjoitettiin, että "Vapaapäivinä pienten lasten kanssa aamut ovat helpompi mitä illat iltapuuhineen ja nukuttamisineen." Miten niin illat olisivat vaikeampia?

En muuten ole koskaan huomannut katsoa minuutin tarkasti kellosta aikaa, kun olen lasten kanssa. En kyylää myöskään sitä kumpi meistä on enemmän aikaa lasten kanssa ja kumpi "tekee enemmän", sehän olisi täydellistä typeryyttä. Meistä on mukavaa olla lasten kanssa ja on ihanaa, kun koko perhe on yhdessä. Lapset nauttivat koko perheen ajasta paljon myös ja yhdessä teemme kotitöitäkin, emmekä laske niihinkään menneitä minuutteja. Halusimme lapsia ja saimme kolme ihanaa tenavaa, jotka ovat meille rakkaita.

Mun mies on niitä, jotka ovat lapsesta saakka tottuneet siihen, että kaikki jaetaan tasan (ettei vaan sisarus saa enemmän limsaa), ja on soveltanut tätä myös parisuhteessa. Tämä onkin monessa asiassa hyvä periaate, mutta kun kyseessä on terveys ja oma kroppa, niin ei se lopulta toimikaan niin. Itselläni on tavallista suurempi unentarve, ja jos en saa nukuttua kunnolla, koko aineenvaihdunta menee sekaisin, muisti takkuaa ja mieli on synkkä ja ärtyisä. Kun lapsi syntyi, mies laskeskeli tunteja, että kuinka paljon kumpikin on milloinkin nukkunut, ja halusi nukkumisvuoroja sen mukaan. Pidin aluksi reiluna, kunnes huomasin olevani aivan hajalla. Tajusin, että mieshän nukahtaa aina heti kun saa päänsä tyynyyn, ei havahdu helposti hereille, ja pärjää erinomaisesti 8 tunnin unilla. Kun taas itsellä kestää kauan nukahtaa ja tarvitsen yli 9 tuntia, että olen oma pirteä itseni. Onneksi mieskin tajusi lopulta tämän, ja antaa minun suosiolla nukkua sen verran kuin tarvitsen. Paljon mukavampaa hänellekin, kun kotona ei vaella puolikuollut räjähdysaltis zombie. Tietenkin hänkin saa nukkua pitkään aina kun sitä ehdottaa. Parisuhde voi paljon paremmin, kun on ymmärrystä toisen erilaisuutta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä nukun monesti 12 asti 😃 helppoa kun asua yksin möllöttää.

Teen yötyötä. Vapaaöinä nukutaan koiran kans kuin tukit, käydään tunnin lenkki aamulla ja mennään takaisin nukkumaan. Herätään puolelta päivin onnellisina

Vierailija kirjoitti:

Tuli itselleni vielä mieleen se, että miten tiedän mielestä asioiden pitäisi mennä jos on tälläinen tilanne. Eli perheessä pienet lapset. Äiti lähtee aiemmin töihin ja joutuu joka aamu viemään lapset päiväkotiin. Näin saa herätä todella aikaisin ja herättää lapsetkin liiankin aikaisin, että ehtivät päiväkotiin. Samalla mies jää nukkumaan joka aamu ja vaimon täytyy hoitaa kaikki lasten aamutoimetkin. Sitten melkein myöhästyy työstä, kun ei meinaa enää ehtiä, kun lasten kanssa on mennyt aikaa. Sitten pohtii sitä onko kaikki ok ja suree, kun mies ei tee mitään. Hän myös hakee lapset päiväkodista. Mietin itsekin tätä kaikkea ja minusta tuo on väärin. Miehellä on töitä pidempään, mutta eihän sen kaiken pitäisi olla vaimon vastuulla. Erään tuttuni puolesta tätä mietin.

Älä ala tarinoimaan ja keksimään mitään satuja tämän tarinan ympärille.

Tämä tarina on todennäköisesti muutenkin trollukka, mutta tottakai vastaavia juttuja on, joten jatketaan, mutta lopeta se tarinoiden sepittely tähän.

En ihan ymmärrä mikä tässä on ongelma, kukutko iltaisin/öisin liian pitkää vai miksi et saa tarpeeksi unta?

Ja jos jatkuvasti on väsynyt ja kärttyisä olo, niin oletko varma ettet sairasta uniapneaa?

Vierailija kirjoitti:

Unen rajoittamista käytetään myös kidutuskeinona.

Tormentum insomniae - inkvisition suosikki, jota toki käytetään myös edelleen.

Etsi Youtubesta "Russian sleep experiment", jos aihe kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on väkivaltainen, täysin selvä juttu. Se että estää toista nukkumasta on todella vakavaa våkivaltaa.

Luulen että tuo mies jatkaisi kiusaamista epäsuorasti, vaikka lopettaisikin ilmiselvän tahallisen herättelyn - kolistelisi ja laittaisi lapset herättämään ap:n puolestaan.

Ainoa ratkaisu on ero ja sopimus huoltajuudesta.

Ap on väkivaltainen. Jättää toisen vastuulle lasten hoidon.

Missä ne lapset sitten muun ajan viettää, kun mies hoitaa lapsia muutaman tunnin viikonloppuaamuisin?

Onko niin sanottu? Ei ole.

Kyllä.ihan jokainen pienten lasten vanhempi olisi vihainen, jos toinen vanhemmista nukkuisi kaikki viikonloppuaamut. Toinen herää aina ja hoitaa lapset. Lisäksi mitään lapsien kanssa ei voi viikonloppuidin tehdä. Kun toinen herää, onkin jo lounaan laitto ja päiväunet.

En kyllä sietäisi tuollaista.

Meinasin just kommentoida samaa. Joskaikko viikonloput toinen vanhemmista vetelee hirsiä suunnilleen lounasaikaan asti, niin perhe elää aivan eri rytmissä.