Lapsi ei halua isovanhemman hautajaisiin

Lapsen kanssa totta kai puhuin asiasta ihan ensin, koska se on tavallaan hänen asiansa eniten. Muut meidän perheestä minun ja tämän vanhimman lapsen lisäksi ei ole koskaan edes tavanneet kyseistä ihmistä.

Ei ole välttämätöntä osallistua. En ollut isovanhempieni hautajaisissa, en kenenkään heistä, eikä siitä kukaan ole vetänyt hernettä nenäänsä.

Miksi täytyy erikseen mainita että on biologinen isä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsen vika ole, jos vanhempi on vieraannuttanut toisen vanhemman suvusta. Pelkäätkö, että lapsi tykästyy toisen puolen sukulaisiin?

Miten niin? Juurihan kerroin että lapsen biologisen isän toiseen sisaruksen olemme pitäneet yhteyttä. Syyt miksi emme toiseen tai tähän isovanhempaan ole olleet yhteydessä ei ole varsinaisesti ollut riippuvaisia meistä.

Kun äitini isä kuoli, niin en mennyt hautajaisiin, kun en ollut edes koskaan tavannut kyseistä henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsujan kunnioittaminen? 

ps lapsi perii isänsä lakiosuuden, sen otatte vastaan?

Itseasiassa ei peri, koska lapsi ei ole juridisesti heille mitään sukua.

Olet nero!

Sitten lasta ei viedä hautajaisiin. Kukkia voi kyllä lähettää.

Meillä samankaltainen tilanne, olin itse se lapsi. Isä kuoli kun olin 7v. En ollut kummankaan isovanhemman hautajaisissa, koska ei meillä ollut mitään isovanhemman ja lapsenlapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, ei edes tuttavuussuhdetta. Olin 12v ja 20v kun kuolivat, nyt olen kolmekymppinen ja mielestäni päätökseni on edelleen ollut oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsujan kunnioittaminen? 

ps lapsi perii isänsä lakiosuuden, sen otatte vastaan?

Itseasiassa ei peri, koska lapsi ei ole juridisesti heille mitään sukua.

Jos on biologinen lapsi niin miksi ei perisi? Itsekin perin isäni jota en ollut koskaan edes nähnyt ja toinen mies oli minulle se oikea isä, mutta se ei poistanut oikeutta periä äitini syrjähyppy miestä kuka oli biologinen isäni.

Sanoisin että ei tartte mennä. Ovat selvästi jäänyt vieraaksi tälle mummolle.

Ja tietysti otatte vastaan lakiosan, ei ole lapsenlapsen vika ettei mummoa ole kiinnostanut hänen olemassa olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsujan kunnioittaminen? 

ps lapsi perii isänsä lakiosuuden, sen otatte vastaan?

Itseasiassa ei peri, koska lapsi ei ole juridisesti heille mitään sukua.

Jos on biologinen lapsi niin miksi ei perisi? Itsekin perin isäni jota en ollut koskaan edes nähnyt ja toinen mies oli minulle se oikea isä, mutta se ei poistanut oikeutta periä äitini syrjähyppy miestä kuka oli biologinen isäni.

Koska kun lapsen isä adoptoi hänet, ei biologisen isän sukuun ole enää mitään juridista yhteyttä. Ei ole siis myöskään perintöoikeutta.

Ja siis kukkia lähetämme ainakin, jos emme mene.

Vierailija kirjoitti:

Mikään pakko ei ole mennä kenenkään hautajaisiin. Vainaja on kuollut. Jos joku elävä ottaa nokkiinsa niin siitä vaan. Itse kun kuolen niin en edes halua mitään pönötyshautajaisia. Suoraan uuniin vaan.

Täysin samaa mieltä! Olen jo sopinut, että kun kupsahdan, niin mitään ei pidetä. Ovat sen verran ikäviä "surujuhlia" nuo. Suoraan monttuun vaan. 😉

Ihmeellinen suhtautuminen monilla, tämä "pakko mennä hautajaisiin" ajatus. Mielestäni hautajaisiin meneminen on jokaisen oma päätös jota tulee muiden kunnioittaa. Jos vainajaa ei koe valtavan läheiseksi tai välit ovat rikki,  en edes ajattelisi kahdesti menenkö. En.

Mikäli vainaja taas on läheinen mutta matka on pitkä tai vaikea, oma suru on liian valtava, haluaa muistella vainajaa omalla tavallaan, tms. on mielestäni ihan ok olla menemättä. Huatajaiset on sosiaalinen riitti, mutta se ei enää vainajan mieltä kohenna - tärkeintä on viettää läheisten kanssa aikaa kun he vielä ovat täällä kanssamme. 

Ei minusta ole pakko mennä. Olen itse ollut pois monista hautajaisista ja lähettänyt vain surunvalitteluadressin.

Jotenkin se kuitenkin täytyy noteerata, joten adressi on hyvä jos ei pääse tai halua mennä paikan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mikään pakko ei ole mennä kenenkään hautajaisiin. Vainaja on kuollut. Jos joku elävä ottaa nokkiinsa niin siitä vaan. Itse kun kuolen niin en edes halua mitään pönötyshautajaisia. Suoraan uuniin vaan.

Työnnätkö suoraan uuniin myös äitisi, isäsi, puolisosi, sisaruksesi, tyttäresi ja poikasi?

Minäkin ajattelisin niin että mitä sinne hautajaisiin menemään jos ei ole eläessäkään ollut mitään välejä. Tuntuisi tosi tekopyhältä.

Hautajaiset kuuluvat lapsillekin yleissivistykseen, niin epämukavia tilaisuuksia kuin ne ovatkin. Niistä oppii paljon, vaikkapa sen millaiset hautajaiset itse haluaa järjestää sitten kun se on ajankohtaista.

12-vuotias ei tosiaan päätä itse monista muistakaan asioista. Vanhemmat päättävät.

Joillekkin hautajaisiin meno voi olla niin ahdistava asia etten väkipakolla pakottaisi lasta sinne lähtemään.

Siskoni joka ei kestä kuolemaa ei ole tullut neljän isovanhempamme hautajaisiin eikä varmaan tule vanhempiemmekaan ja tämä asia minulle täysin ok koska tiedän etten halua lisätä surevan ihmisen tuskaa pakottamalla tekemään jotain mistä kokee suurta ahdistusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsujan kunnioittaminen? 

ps lapsi perii isänsä lakiosuuden, sen otatte vastaan?

Itseasiassa ei peri, koska lapsi ei ole juridisesti heille mitään sukua.

Jos on biologinen lapsi niin miksi ei perisi? Itsekin perin isäni jota en ollut koskaan edes nähnyt ja toinen mies oli minulle se oikea isä, mutta se ei poistanut oikeutta periä äitini syrjähyppy miestä kuka oli biologinen isäni.

Koska kun lapsen isä adoptoi hänet, ei biologisen isän sukuun ole enää mitään juridista yhteyttä. Ei ole siis myöskään perintöoikeutta.

Kertoisitko mistä sait idean, että lapsi on adoptoitu. Minä en huomannut sitä tietoa.