Mä olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että olisin PALJON ONNELLISEMPI

Se, jos sää oot tosissasi: hanki apua itsellesi vaikka neuvolasta. Vaadit sitä.



Jos taas tää on sulta provosointia niin kyllä pitää ihmisellä olla TYLSÄÄ jos jaksaa vaivautua.

Itse en voi edes kuvitella tilannetta tai edes elämää ilman ihania lapsiani!

Toinen tulossa, ja olen erittäin onnellinen.

Joko nyt sitten annat lapset pois tai sitten olet vastuullinen vanhempi ja huolehdit heistä hyvin kuitenkin. En itsekään pidä itseäni kovin äidillisenä ja ehkä olisi parempi, etten olisi lapsia hankkinut. Huolehdin heistä kuitenkin hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Enkä koskaan aio kertoa heille, että he olivat " virhe" . Toisaalta, olen sopeutunut tilanteeseen ja sittenhän helpottaa jo toisaalta, kun he ovat isoja ja asuvat omillaan. Pienet vauvat kaikista epämiellyttävimpiä minusta, kouluikäisten kanssa on jo hauskaakin.

En mä ole tippaakaan väsynyt, no, tietysti joskus, mutta kuka ei olisi, en siis mitenkään normaalia enemmän. Jaksan kotini ja lapseni hoitaa täysin, en ole masentunut, asiat on vallan hyvin, silti olisin onnellisempi jos olisin vain jatkanut ehkäisyn käyttöä.



Varmaa on, että jos vielä joskus raskaaksi tulisin (mikä olisi kyllä täysi vahinko) abortti olisi ainoa ratkaisu.

Kuka antaa niin pyyteentöntä rakkautta kun lapsi?



KUka hymyilee yhtä aidosti kun pieni lapsi joka on aidosti kiinnostunut maailmasta ja valmis oppimaan?



Miten olisikaan pyhät, arki, elämä tyhjää jos ei olisi sit pientä siinä lähellä pitämässä sinut pystyssä?



miten olisikaan vanhuus yksinäistä ilman niitä lapsia ja lastenlapsien tuomaa riemua ja elämänhalua?

Miksi kaikki unohtavat täysin lasten isän? Ikäänkuin jossain laitoksessa olisi parempi kuin kahden rakastavan vanhemman kanssa, joista toinen vain on sitä mieltä, että lapset olivat virhe, mitä ei olisi pitänyt ikinä tehdä. Lapset hoidetaan moitteettomasti ja heitä halitaan ja rakastetaan, eivät he jää mistään paitsi, heillä on varmasti asiat paremmin kuin monilla, monilla muilla lapsilla.



Ja ei, minulle ei todellakaan ole enää pieniä vauvoja, vauvathan on ihania, molemmat lapseni ovat jo taaperoiän ohittaneita



ap

Nyt kaipaan sitä vapauden tuomaa onnea. Lapseni antaa erillaista onnea mitä en enää vaihtaisi pois.

Että ap:lla on kyllä kaimoja...

Ap, eiköhän kaikilla ole joskus sellaisia päiviä, että toivoisi omaavan aikakoneen, jolla päästä taaksepäin muuttamaan tulevaa ja yksi asia voisi olla tämä lapsi-juttu. MUTTA, onneksi on myös niitä päiviä jolloin on onnellisempi lapsistaan kuin mistään, eikö vain?



Nämä edelliset vastaajat lienevät niitä, jotka hymyilevät läpi itkunkin tai ovat kasvatettu niin, että negatiivisuutta ei saa näyttää. Takaan ja vannon että nämä asiat ovat ainakin käyneet kaikkien mielessä.

vanhuus olisi yksinäinen, tiedän monta vanhusta joilla kyllä on lapset ja lapsenlapset mutta jotka eivät ikinä käy katsomassa saati lähetä edes joulukorttia.



Minun elämässäni on muutakin sisältöä kuin lapset ja nautin kyllä elämästäni täysin ennen lapsiakin, itseasiassa elämänlaatu oli silloin parempaa kuin nyt



ap

Kenties sinun tulisi lähteä ja jättää lapset isälleen. Olet huono äiti.

Säälittää oikeasti sun lapses ap!

Miksi ihminen ei saa olla realisti, vaikka onkin äiti? Ei niitä asioita tarvitse lapsille kuitenkaan sanoa, jos niitä täällä av:lla tilittääkin.

Jos teidät on kasvatettu olemaan ylioptimisteja, niin opetelkaa suvaitsevaisuutta sen verran ja antakaa toisten olla toisenlaisia!

että pidän lastenhankintaa virheenä?? salli mun nauraa.



me rakastamme mieheni kanssa toisiamme ja olemme todella onnellisia yhdessä, en näe yhtäkään hyvää syytä, miksi rikkoisin ehjän, onnellisen perheen. On se kummallista, että täällä oikein kannustetaan avioeroon mitä typerimmistä syistä.

Me olemme yhdessä lapset hankkineet ja yhdessä me heidät kasvatamme, yritämme kasvattaa onnellisia ja terveitä lapsia ja tuemme tässä tehtävässä toisiamme.



Luuletteko, että jätämme lapset vaille hoitoa/minä jätän?? Kyllä lapset hoidetaan ja heitä rakastetaan, en missään vaiheessa ole sanonut, ettenkö lapsiani rakasta. Rakastan kyllä, rakastan niin, että se tekee kipeää. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että minua ei ole luotu äidiksi, fyysisesti kyllä, mutta henkisesti multa puuttuu se, mitä äideiltä vaaditaan.

En aseta lapsilleni vaatimuksia ja rakastan heitä sellaisena kun he ovat, en ole sitä missään vaiheessa kieltänytkään. Pidin vain elämästäni enemmän silloin kun minulla ei ollut lapsia!

jokaisella meillä on omat ristinsä

Inhosin elämää lapsen kanssa, sitä ettei ollut enää omaa elämää laisinkaan. Kaikki pyöri lapsen ympärillä, sekin koska sai syödä tai nukkua. Kaikki puhti oli pois, kauppaan ei kiinnostanut mennä. Kun vuosi oli mennyt, meni myös masennut, nukkuakin sai. Nykyisin sitä jopa nauttii elämästä kotona, lapsikin on ihan kiva... :)

Kaikkeen tottuu, se vie vaan aikaa. Positiivista asennetta kaivataan kovasti, vaikka se välillä unohtuukin. Koita AP opetella nauttimaan lapsista, ihania ne on ja elämä niiden kanssa myös - vaikkakin erilainen, kuin aikaisemmin miehen kanssa kaksin :)

ymmärrän mitä tarkoitat , eikä se tee sinusta huonoa äitiä . Asoita joskus tulee itsekkin mietittyä . En tiedä olisinko onnellisempi , mutta ei ainakaan olisi niin paljon huolta ! Hyvää joulua !

Mää ymmärrän et jos ootte jossain huumassa hankkinu kersat et elämä on arkista ja ehkä " tylsääkin" nyt.



Mutta oikeesti: Jos kirjottaa että elämä oli parempaa ilman lapsia niin jossain mättää. Ei ajatusmaailma voi olla noin köyhää!

Kaikessa kamaluudessaan niitten sokevien, kiljuvien lasten kuuluu olla rikkaus.



Ehkä kannattaisi panostaa siihen miten arkea hoidetaan, miten lapsia kasvatetaan. Niin arki on mukavempaa ja vähemmän raskasta.



Ala harrastamaan jotain ja opettele nauttimaan lapsistasi. Lapset on rankkoja kasvatettavia. Ne kun tarttee sua. Mutta ei siitä tartte ajatella 247 vastuuna.

Itselläni on omaakin aikaa, pääsee latautuun ja oleen oma itsensäkin eikä tartte olla äiti pelkästään. Kummasti kuntosali auttaa harmauteen.



Hanki elämä!

Kun sain lapsen niin sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mutta ihan rehellisesti voin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Mieheni ja minun parisuhde oli parempi ennen lasta mutta silti valitsisin nytkin lapsen mieluummin kun vähän paremman parisuhteen. En ole koskaan ajatellut, että lapsi olisi virhe tai mitään sellaista. Haluaisin kovin toista lasta mutta emme saa enempää. SE on kriisi meille.

Pelkkä ottaminen onnistuu.





MINÄ, MINÄ, MINÄ JA SITTEN VIELÄ MINÄ. Jos jotain vielä jää, niin sitten muille.