Miksi naiset pariutuvat miehen kanssa joka on vähintään samaa tasoa kuin mitä nainen itse on?

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset toimivat tasoteorian mukaisesti pariutessaan. Miehen preferenssejä määrää naisen ulkonäkö (laajasti käsitettynä) ja naisen preferenssejä määrää miehen status (laajasti käsitettynä, sisältää myös ulkonäkö hieman).

Ero on siinä, että miehet tiedostavat täysin toimivansa itse tuon mukaan ja olevansa tuon mekanismin kohtaina yhtälailla naisten taholta, naiset kieltävät tämän mekanismin olemassa olon raivokkaasti kuten tämä foorumi tuhansin peukutuksin, viestein ja kymmenin eri ketjuin todistaa.

Olemme erilaisia. Miehet eivät koe tätä hyökkäyksenä itseään kohtaan. Naiset kokevat.

Ei vaan ongelma on se, että tasoteoria perustuu amerikkalaisiin (keskiluokkaisiin) ihanteisiin. Se ei ota huomioon juurikaan yksilöllistä variaatiota eikä sitä, että erityyppisillä ihmisillä on erilaiset ihanteet ja mieltymykset. Ihmiset myös painottavat eri asioita, koska ihmiset haluavat erilaisia suhteita.

Väität siis, että pariutuminen on täysin sattumanvaraista? Sellainen väite ei vain kestä kriittistä tarkastelua. Kyllä ihmisen toiminnassa on säännönmukaisuuksia, myös pariutumisessa,  ja niitä on myös tutkittu.

Tasoteoria ei pyri kuvaamaan kaikkia yksilöllisiä variaatioita (kuten ei mikään teoria), vaan se pyrkii etsimään säännönmukaisuuksia pariutumisesta. Moni sen väitteistä saa tukea tieteellisistä tutkimuksista, mutta mitään yhtenäistä isoa teoriaa pariutumisesta ei edes voitaisi tieteen keinoin rakentaa. Siksi joudumme tyytymään tasoteoriaan tai sen kaltaisiin yrityksiin.

Näissä keskusteluissa ei kuitenkaan koskaan ole esitetty mitään muuta teoriaa, joka kuvaisi pariutumista, vaan usein vedotaan vain omaan kokemukseen tai yksinkertaisesti siihen selvästi paikkansapitämättömään väitteeseen, ettei pariutumista voi mitenkään ennustaa. Suurin osa kommenteista kuitenkin pyrkii dissaamaan tasomiehiä, jolloin motiivi on pelkästään sen dissaajan omassa mielenmaisemassa, ei välttämättä pariutumiseen liittyen lainkaan.

Olen tapaillut eri näköisiä ja kokoisia, eri yhteiskuntaluokista olevia kuten tuolla aiemmin kuvailin, että mitä säännönmukaisuutta tässä on? Niin. Et osaa sanoa muuta kuin tasoteoria ei pyri kuvaamaan kaikkia yksilöllisiä variaatioita.

Silti kaikki naiset. Aina.

Olet kalibroinut tasosi eli päädyit yhteen parhaan vaihtoehdon kanssa, johon sinulla on mahdollisuus.

Noin valitaan auto autokaupassa. Missä mahtaa sijaita ihmiskauppa, josta voi käydä valitsemassa lompakolleen sopivan puolison?

Parisuhdemarkkinoilta. Siellä jokainen osoittaa kiinnostuksen niille joista on kiinnostunut ja katsoo saako vastakaikua. Raha ei liiku ja ketään ei osteta.

Missäs ne markkinat olikaan? Älä sano et Tinderissä... Eivätkä kaikki nuoretkaan ihmiset ole aktiivisesti (siellä jossain) markkinoilla.

Aivan kaikkialla missä ihmiset kohtaavat. Jokainen tapaaminen on potentiaalinen markkinatransaktio. 99,99% niistä ei johda mihinkään, mutta joka kerta kun kohtaat miehen (jos olet nainen) arvioi hän sinun markkina-arvoa.

Perusarjessa ne on ne samat tyypit, mitkä tulee päivän aikana vastaan. Perjantaina Prismassa on paljon porukkaa, mutta en minä ainakaan skannaile siellä jokaisen miehen tasoa ja mieti hänen markkina-arvoaan. Tekeekö joku niin?

Mä en tee, koska se pariskunta ei välttämättä edes ole pariskunta. Sen sijaan siinä vaiheessa kun tutustuin tasoteoriaan tutkin kaikki entiset ja nykyiset ystäväni ja tuttavani tältä kantilta. Huomasin, että tasot kohtaavat. Elleivät kohtaa, tulee ero.

Tunnetko sinä tuttavasi ja tuttaviesi puolisot niin hyvin, että pystyt tekemään tuollaisia johtopäätöksiä? Miten ihmeessä he ovat kertoneet sinulle niin henkilökohtaisia asioita?

Minäkin ihmettelen, että miten tuo voi tietää, mitkä asiat oikeasti ihmisiä yhdistävät. Aika harvalle yhdistäväksi tekijäksi kuitenkaan riittää "suunnilleen samantasoinen ulkonäkö" tai mikään "no miehellä on hyvät tulot". Tasoteoria oikeastaan jättää huomioimatta juuri ne asiat, jotka ovat useimmille ihmisille kaikkein olennaisimpia parisuhteissa, eli henkinen yhteensopivuus, seksuaalinen vetoivoima ja seksuaalinen yhteensopivuus. Ja näitä eivät ulkopuoliset useimmiten tiedä.

Ikävä kyllä nuo tekijät luontuvat mm. yhteiskuntaluokasta ja toinen lähde on tasoteorian kuvaamat "pinnalliset" asiat.

Eivät ne pelkästään kyllä yhteiskuntaluokasta tule. Mutta monella toki luokka on ihan merkittävä taustalla vaikuttava, omaan persoonaan liittyvä osatekijä, että siten kyllä. Mutta niitä taustavaikuttajia on muitakin. 

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset toimivat tasoteorian mukaisesti pariutessaan. Miehen preferenssejä määrää naisen ulkonäkö (laajasti käsitettynä) ja naisen preferenssejä määrää miehen status (laajasti käsitettynä, sisältää myös ulkonäkö hieman).

Ero on siinä, että miehet tiedostavat täysin toimivansa itse tuon mukaan ja olevansa tuon mekanismin kohtaina yhtälailla naisten taholta, naiset kieltävät tämän mekanismin olemassa olon raivokkaasti kuten tämä foorumi tuhansin peukutuksin, viestein ja kymmenin eri ketjuin todistaa.

Olemme erilaisia. Miehet eivät koe tätä hyökkäyksenä itseään kohtaan. Naiset kokevat.

Ei vaan ongelma on se, että tasoteoria perustuu amerikkalaisiin (keskiluokkaisiin) ihanteisiin. Se ei ota huomioon juurikaan yksilöllistä variaatiota eikä sitä, että erityyppisillä ihmisillä on erilaiset ihanteet ja mieltymykset. Ihmiset myös painottavat eri asioita, koska ihmiset haluavat erilaisia suhteita.

Väität siis, että pariutuminen on täysin sattumanvaraista? Sellainen väite ei vain kestä kriittistä tarkastelua. Kyllä ihmisen toiminnassa on säännönmukaisuuksia, myös pariutumisessa,  ja niitä on myös tutkittu.

Tasoteoria ei pyri kuvaamaan kaikkia yksilöllisiä variaatioita (kuten ei mikään teoria), vaan se pyrkii etsimään säännönmukaisuuksia pariutumisesta. Moni sen väitteistä saa tukea tieteellisistä tutkimuksista, mutta mitään yhtenäistä isoa teoriaa pariutumisesta ei edes voitaisi tieteen keinoin rakentaa. Siksi joudumme tyytymään tasoteoriaan tai sen kaltaisiin yrityksiin.

Näissä keskusteluissa ei kuitenkaan koskaan ole esitetty mitään muuta teoriaa, joka kuvaisi pariutumista, vaan usein vedotaan vain omaan kokemukseen tai yksinkertaisesti siihen selvästi paikkansapitämättömään väitteeseen, ettei pariutumista voi mitenkään ennustaa. Suurin osa kommenteista kuitenkin pyrkii dissaamaan tasomiehiä, jolloin motiivi on pelkästään sen dissaajan omassa mielenmaisemassa, ei välttämättä pariutumiseen liittyen lainkaan.

Olen tapaillut eri näköisiä ja kokoisia, eri yhteiskuntaluokista olevia kuten tuolla aiemmin kuvailin, että mitä säännönmukaisuutta tässä on? Niin. Et osaa sanoa muuta kuin tasoteoria ei pyri kuvaamaan kaikkia yksilöllisiä variaatioita.

Silti kaikki naiset. Aina.

Olet kalibroinut tasosi eli päädyit yhteen parhaan vaihtoehdon kanssa, johon sinulla on mahdollisuus.

Noin valitaan auto autokaupassa. Missä mahtaa sijaita ihmiskauppa, josta voi käydä valitsemassa lompakolleen sopivan puolison?

Parisuhdemarkkinoilta. Siellä jokainen osoittaa kiinnostuksen niille joista on kiinnostunut ja katsoo saako vastakaikua. Raha ei liiku ja ketään ei osteta.

Missäs ne markkinat olikaan? Älä sano et Tinderissä... Eivätkä kaikki nuoretkaan ihmiset ole aktiivisesti (siellä jossain) markkinoilla.

Aivan kaikkialla missä ihmiset kohtaavat. Jokainen tapaaminen on potentiaalinen markkinatransaktio. 99,99% niistä ei johda mihinkään, mutta joka kerta kun kohtaat miehen (jos olet nainen) arvioi hän sinun markkina-arvoa.

Perusarjessa ne on ne samat tyypit, mitkä tulee päivän aikana vastaan. Perjantaina Prismassa on paljon porukkaa, mutta en minä ainakaan skannaile siellä jokaisen miehen tasoa ja mieti hänen markkina-arvoaan. Tekeekö joku niin?

Mä en tee, koska se pariskunta ei välttämättä edes ole pariskunta. Sen sijaan siinä vaiheessa kun tutustuin tasoteoriaan tutkin kaikki entiset ja nykyiset ystäväni ja tuttavani tältä kantilta. Huomasin, että tasot kohtaavat. Elleivät kohtaa, tulee ero.

Tunnetko sinä tuttavasi ja tuttaviesi puolisot niin hyvin, että pystyt tekemään tuollaisia johtopäätöksiä? Miten ihmeessä he ovat kertoneet sinulle niin henkilökohtaisia asioita?

Minäkin ihmettelen, että miten tuo voi tietää, mitkä asiat oikeasti ihmisiä yhdistävät. Aika harvalle yhdistäväksi tekijäksi kuitenkaan riittää "suunnilleen samantasoinen ulkonäkö" tai mikään "no miehellä on hyvät tulot". Tasoteoria oikeastaan jättää huomioimatta juuri ne asiat, jotka ovat useimmille ihmisille kaikkein olennaisimpia parisuhteissa, eli henkinen yhteensopivuus, seksuaalinen vetoivoima ja seksuaalinen yhteensopivuus. Ja näitä eivät ulkopuoliset useimmiten tiedä.

Ikävä kyllä nuo tekijät luontuvat mm. yhteiskuntaluokasta ja toinen lähde on tasoteorian kuvaamat "pinnalliset" asiat.

Eivät ne pelkästään kyllä yhteiskuntaluokasta tule. Mutta monella toki luokka on ihan merkittävä taustalla vaikuttava, omaan persoonaan liittyvä osatekijä, että siten kyllä. Mutta niitä taustavaikuttajia on muitakin. 

Taustavaikuttajia on paljon, mutta merkittävimpiä ovat mielestäni kiintymyssuhdemalli ja yhteiskuntaluokka tasoteorian kuvaamien asioiden rinnalle.

En  muuten ole ollenkaan vastannut ap:n kysymykseen (enkä lukenut ketjun alkupäätä, kun se on niin pitkä).

Eivät miehet pariudu alaspäin, ap on ymmärtänyt tasoteorian väärin. Poikkeuksia on aina tässä kuten kaikissa muissakin asioissa, mutta pääsääntöisesti pariudutaan samalle tasolle. Miehen ja naisen erilaiset ominaisuudet muodostavat eräänlaisen "vaihtotaseen" parisuhteelle eli ei niin, että molemmilla on sama määrä samaa asiaa. Siksi sporttisen miehen pari ei välttämättä ole sporttinen nainen.

Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, joku voisi tehdä tästä vaikka gradun.

Minä, 53v koulutettu, vaativaa työtä päällikkötasolla tekevä ja ihan hyväpalkkainen nainen, olen seurustellut keski-iällä 3 sellaisen miehen kanssa jotka ovat ns duunareita, amiskakoulutuksella, eräs oli jopa hetken työttömänä, oli taksikuskia, sähkömiestä ja teollisuuden työntekijää.

Kaikissa oli hyviä puolia, pitkiä ihan komeita miehiä. Mutta jutut ja elämäntyyli, ehkä jopa huumorin laatu ei loppujen lopuksi natsanneet.

Jokaisen kanssa tuli ennen pitkää se fiilis että mies koki jonkinlaista alemmuuskompleksia kanssani, eräs sanoikin ettei hänestä ole minulle miestä, enkä minä kuullemma tarvitse häntä muutakuin viihdyttäjäksi ??? ja jätti minut.

Kaikki 3 katkaisi suhteen.

Miehet tarvitsevat naisen josta voivat huolehtia ja jonka kanssa kokevat olevansa ns hallitsevassa asemassa.

Me naiset tarvitsemme ehkä mihen joka on vähintään ns samalla tasolla niin jutuissa, koulutuksessa kuin elintasossakin. Eikä tässä ole pelkästään kyse rahasta, vaan ihan kaikesta muustakin.

00340 kirjoitti:

En  muuten ole ollenkaan vastannut ap:n kysymykseen (enkä lukenut ketjun alkupäätä, kun se on niin pitkä).

Eivät miehet pariudu alaspäin, ap on ymmärtänyt tasoteorian väärin. Poikkeuksia on aina tässä kuten kaikissa muissakin asioissa, mutta pääsääntöisesti pariudutaan samalle tasolle. Miehen ja naisen erilaiset ominaisuudet muodostavat eräänlaisen "vaihtotaseen" parisuhteelle eli ei niin, että molemmilla on sama määrä samaa asiaa. Siksi sporttisen miehen pari ei välttämättä ole sporttinen nainen.

Ymmärrän pointtisi mutta väitän silti, että ei pääsääntöisesti vaan aina, koska ainoa olemassa oleva tasoteoria kuuluu siten, että ihmisen taso määräytyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen:

"Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon." (Sloman & Sloman 1988.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten tasoteorian vastaisessa  mielenmaailmassa Pretty Woman elokuvassa Julia Roberts olisi ihan hyvin voitu korvata Roseanne Barrilla elokuvan uskottavuuden kärsimättä. Miksi ei olisi? Onko niilla kemioilla sittenkin preferenssit siellä taustalla? Saa selittää.

Miksi tämä elokuva otetaan aina esiin kaikissa pariutumista käsittelevissä ketjuissa? Oletko aina sama ihminen, joka sitä tekee, eli onko sinulla joku fiksaatio tähän elokuvaan, vai onko tämä ollut tasoteoriaa koskevissa teksteissä joskus esimerkkinä, josta kaikki poimivat sen omiin argumentteihinsa?

Kyseinen elokuvahan on todella vanha - se on tehty vuonna 1990, ja kyseessä on Googlen mukaan amerikkalainen romanttinen komedia. En ole itse nähnyt tätä elokuvaa, koska olin elokuvan ilmestymisen aikaan 11-vuotias eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa joku jenkkiläinen suhdehömppä. Mutta ei myöskään tullut katsottua sitä myöhemmin, vaikka monia muita vanhempia elokuvia katsoinkin - elokuva ei siis nauti yleisesti mitään kulttimainetta, minkä vuoksi olisi tullut katsottua se. Kuitenkin tasoteorian ympärillä oleville sillä tuntuu olevan jonkinlainen kulttimaine. Ja tämä on kiinnostavaa. Olisi ehkä mielenkiintoista sen vuoksi katsoakin tämä elokuva (vaikka se edustaakin genreä, jota inhoan kohtalaisen paljon eli romanttisia komedioita - ja bonuksena vielä, että se on nimenomaan  amerikkalainen romanttinen komedia).

Mikä siis on syynä, että juuri tämä vanha elokuva nousee toistuvasti esiin tasoteoriakeskusteluissa? Luulisi, että jos tasoteoria on yleismaailmallisesti totta ja kertoisi jotain perustavanlaatuista ihmisten pariutumisesta, löytyisi elokuvamaailmasta muitakin esimerkkejä, nimenomaan klassikoiksi ja kulttielokuviksi nousseiden keskuudessa. 

Romanttisia komedioita riittää, valitse haluamasi maa niin löydät sellaisen.

Ne ovat pilanneet naiset samalla tavalla kuin porno miehet. 

Kerro tarkemmin. Miten romanttiset komediat ovat pilanneet naiset? Katsovatko naisetkin niitä pakonomaisesti joka päivä, kuten jotkut miehet pornoa, vai mikä ongelma niissä on? Veikkaan muuten, että pornoa katsovien miesten osuus on isompi kuin romanttisia komedioita katsovien naisten, joten miten romanttisilla komedioilla voi olla noin suuri vaikutus? En itse tunne yhtään naista, jonka suosikkigenre se olisi - valtaosa katsoo draamaelokuvia, jotkut sitten kauhua, scifiä tai fantasiaa.

Naiset väittävät kuinka miehet ottavat mallia pornosta. Sängyssä toimitaan näin jatkossa, koska porno. Väitteen todenperäisyyllä ei ole mitään merkitystä, riittää että pääsee vihjaamaan kuinka miehet ottavat vaikutteita vaikka kaikki tajuaa sen näyttelemiseksi.

Miksi naisilla siis olisi eri tilanne? Ihmisiä tekin olette. Koko mainosteollisuus on kohdistunut pääsääntöisesti  naisiin. Saatte siis vaikutteita romanttisista komedioista. Noin miehen tulee käyttäytyä ja toimia jotta hän aikanaan saa haluamansa palkinnon, eli naisen.

Palvokaa vulvaa!

No mitä ne haitalliset vaikutteet siis ovat? Ja millainen siis olisi terve ja toivottava asennoituminen?

Naisille tulee riittää että hän on olemassa. Vaivannäköä parisuhteen saamiseksi ei tarvita. 

Miehen tulee matkustaa toiselle mantereelle todistaakseen rakastavansa naista.

Sanat ovat yhtä tyhjän kanssa, teot näyttävät totuuden. Ei nyt pidä välttämättä toiselle mantereelle matkustaa, mutta pienemmillä teoilla pitää osoittaa että on aidosti kiinnostunut. Tyhjänjauhajia kun piisaa.

Aivan. Ja miten nainen näyttää teoillaan asian?

Hän on nainen ja suo aikaansa miehelle. Muuta hänen ei tarvitse tehdä.

Miehen tulee tanssia kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa.

#OmanElämänsäObjektimiehet

#facepalm

Niinpä, et sitten muuta keksi  :)

Kuinka naiset näyttävät teoillaan olevansa miehen rakkauden arvoisia?

Eivät mitenkään, ei tarvitse ja sen he ovat oppineet romanttisista elokuvista ja aikaisemmilta sukupolvilta.

Sinähän sen päätät, mitä naisen tarvitsee tai ei tarvitse tehdä ollakseen rakkautesi arvoinen. Ihan kuten jokainen muukin mies.

Vierailija kirjoitti:

Kuka puhuu pariutumisesta ihmisten kesken?

Ei tässä puhuta pelkästä eläinbiologiasta vaan semmoisesta laajemmasta pariutumisen käsitteestä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, joku voisi tehdä tästä vaikka gradun.

Minä, 53v koulutettu, vaativaa työtä päällikkötasolla tekevä ja ihan hyväpalkkainen nainen, olen seurustellut keski-iällä 3 sellaisen miehen kanssa jotka ovat ns duunareita, amiskakoulutuksella, eräs oli jopa hetken työttömänä, oli taksikuskia, sähkömiestä ja teollisuuden työntekijää.

Kaikissa oli hyviä puolia, pitkiä ihan komeita miehiä. Mutta jutut ja elämäntyyli, ehkä jopa huumorin laatu ei loppujen lopuksi natsanneet.

Jokaisen kanssa tuli ennen pitkää se fiilis että mies koki jonkinlaista alemmuuskompleksia kanssani, eräs sanoikin ettei hänestä ole minulle miestä, enkä minä kuullemma tarvitse häntä muutakuin viihdyttäjäksi ??? ja jätti minut.

Kaikki 3 katkaisi suhteen.

Miehet tarvitsevat naisen josta voivat huolehtia ja jonka kanssa kokevat olevansa ns hallitsevassa asemassa.

Me naiset tarvitsemme ehkä mihen joka on vähintään ns samalla tasolla niin jutuissa, koulutuksessa kuin elintasossakin. Eikä tässä ole pelkästään kyse rahasta, vaan ihan kaikesta muustakin.

Nauroin tuota hallitsemassa asemassa olemista, mutta ehkä se meidän liitossamme ei ole miehelle tarpeen, hallitkoon työntekijöitään, mutta tyhmä asenne se olisi heitäkin kohtaan. Enkä usko, että hän kokisi sellaista tarvetta.

Alussa nainen ja mies ovat samalla tasolla, sitten nainen jää hoitamaan lapsia ja miehen tulotasoa nousee ja naisesta tulee miehestä taloudellisesti riippuvainen.

On olemassa seksimarkkinat ja on olemassa parisuhdemarkkinat. Vaikka ne leikkaavat toisensa, on ne kaksi eri maailmaa ja niillä menestyy eri ihmiset.

Esimerkki 1: minä. Ei pienintäkään mahdollista seksimarkkinoilla, ravintolassa yksikään nainen ei katso perään. Silti olen nuoresta asti seurustellut voimakkaiden, älykkäiden, empaattisten ja kauniiden naisten kanssa, sellainen kuin vaimoni on. Syynä yksinkertaisesti on, että ravintolassa nähdään vain ulkonäkö ja taitavat lirkuttelutaidot. Kun taas muualla (opinnoissa, töissä, harrastuksissa) tulee esiin muut avut.

Täällä markkina-arvoteorian kannattajat puhuvat seksimarkkinoista, sitä kritisoivat parisuhdemarkkinoista.

Veikkaan että status vaikuttaa vain niille jotka kuvittelevat itse semmoisen omaavan. Itse työskentelen rakennuksilla urakkapalkalla ja tienestit ovat korkeammat kuin omalla työnjohdolla tai heidän esimiehillään projektipäälliköillä. Talo on oma, mökki oma, on metsää ja sijoituksia, eikä velkaa lainkaan.

Silti avioeron jälkeen olen huomannut muutamilla treffeillä käyneenä, että vastapuoli ajattelee sinut vain duunarina. No sisäisesti olen vain hymyillyt

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

En  muuten ole ollenkaan vastannut ap:n kysymykseen (enkä lukenut ketjun alkupäätä, kun se on niin pitkä).

Eivät miehet pariudu alaspäin, ap on ymmärtänyt tasoteorian väärin. Poikkeuksia on aina tässä kuten kaikissa muissakin asioissa, mutta pääsääntöisesti pariudutaan samalle tasolle. Miehen ja naisen erilaiset ominaisuudet muodostavat eräänlaisen "vaihtotaseen" parisuhteelle eli ei niin, että molemmilla on sama määrä samaa asiaa. Siksi sporttisen miehen pari ei välttämättä ole sporttinen nainen.

Ymmärrän pointtisi mutta väitän silti, että ei pääsääntöisesti vaan aina, koska ainoa olemassa oleva tasoteoria kuuluu siten, että ihmisen taso määräytyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen:

"Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon." (Sloman & Sloman 1988.)

Mun pointtini pääsääntöisyydessä on se, että moni liitto päättyy eroon. Se johtuu juuri siitä, etteivät tasot kohtaa. Olen oikeasti seurannut ja funtsinut näitä siitä asti kun tutustuin tasoteoriaan ja havainnut sen pitävän paikkansa. Kun tasot kohtaavat, on parisuhteen onnellisuudelle hyvät edellytykset. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, joku voisi tehdä tästä vaikka gradun.

Minä, 53v koulutettu, vaativaa työtä päällikkötasolla tekevä ja ihan hyväpalkkainen nainen, olen seurustellut keski-iällä 3 sellaisen miehen kanssa jotka ovat ns duunareita, amiskakoulutuksella, eräs oli jopa hetken työttömänä, oli taksikuskia, sähkömiestä ja teollisuuden työntekijää.

Kaikissa oli hyviä puolia, pitkiä ihan komeita miehiä. Mutta jutut ja elämäntyyli, ehkä jopa huumorin laatu ei loppujen lopuksi natsanneet.

Jokaisen kanssa tuli ennen pitkää se fiilis että mies koki jonkinlaista alemmuuskompleksia kanssani, eräs sanoikin ettei hänestä ole minulle miestä, enkä minä kuullemma tarvitse häntä muutakuin viihdyttäjäksi ??? ja jätti minut.

Kaikki 3 katkaisi suhteen.

Miehet tarvitsevat naisen josta voivat huolehtia ja jonka kanssa kokevat olevansa ns hallitsevassa asemassa.

Me naiset tarvitsemme ehkä mihen joka on vähintään ns samalla tasolla niin jutuissa, koulutuksessa kuin elintasossakin. Eikä tässä ole pelkästään kyse rahasta, vaan ihan kaikesta muustakin.

Kerrot juuri tarinan siitä, etteivät tasot kohtaa, jolloin suhde ei toimi. Oli nainen tai mies kuinka hyvä ihminen tahansa, niin toimimattomia asioita kasaantuu tai suhde ei edes ala, koska toinen kokee olevansa eri paria.

Kukaanhan ei näitä tietoisesti mieti (tai ainakin se on aika harvinaista), vaan kyse on vaistonvaraisista asioista. Suurin osa pariutuu ja elää elämäänsä ilman mitään tietoa näistä asioista eikä sitä tietoa välttämättä koskaan tarvitsekaan, jos hyvin käy.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa seksimarkkinat ja on olemassa parisuhdemarkkinat. Vaikka ne leikkaavat toisensa, on ne kaksi eri maailmaa ja niillä menestyy eri ihmiset.

Esimerkki 1: minä. Ei pienintäkään mahdollista seksimarkkinoilla, ravintolassa yksikään nainen ei katso perään. Silti olen nuoresta asti seurustellut voimakkaiden, älykkäiden, empaattisten ja kauniiden naisten kanssa, sellainen kuin vaimoni on. Syynä yksinkertaisesti on, että ravintolassa nähdään vain ulkonäkö ja taitavat lirkuttelutaidot. Kun taas muualla (opinnoissa, töissä, harrastuksissa) tulee esiin muut avut.

Täällä markkina-arvoteorian kannattajat puhuvat seksimarkkinoista, sitä kritisoivat parisuhdemarkkinoista.

Tasoteoria kertoo parisuhdemarkkinoista, ei seksimarkkinoista (tai se kertoo seksimarkkinoista vain implisiittisesti). Olet oikeassa siinä, ettei status välttämättä ilmene ravintolassa. Sen takia olet suosittu parisuhdemarkkinoilla ja pariuduit vaikeuksitta. Muutenkin ravintolassa iskemisen maailma koskee vain nuorisoa tai vaihtoehtoisesti sellaista jengiä, joiden pariutumismaailma poikkeaa normaaleista, työssäkäyvistä kansalaisista (päihdepiirit tms.). 

Nauran miehille jotka vikisevät siitä miten naiset pariutuvat "väärin". 

Jokainen mies on mielestään 7 tai 8 tasoa, mutta silti naiset eivät huoli eivätkä he millään voi käsittää miksi ne typerät akat eivät huoli tällaista kultakimpaletta. Heillä ei ole sosiaalisia taitoja, ei hajuakaan siitä miten ihmissuhteet toimivat joten nyhjäävät tasojensa kanssa raivona siitä, että naiset eivät pariudu heidän mielestään oikein. 

Jostain kumman syystä kenenkään onnellisessa suhteessa olevan miehen ei tarvitse miettiä tasoja. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että status vaikuttaa vain niille jotka kuvittelevat itse semmoisen omaavan. Itse työskentelen rakennuksilla urakkapalkalla ja tienestit ovat korkeammat kuin omalla työnjohdolla tai heidän esimiehillään projektipäälliköillä. Talo on oma, mökki oma, on metsää ja sijoituksia, eikä velkaa lainkaan.

Silti avioeron jälkeen olen huomannut muutamilla treffeillä käyneenä, että vastapuoli ajattelee sinut vain duunarina. No sisäisesti olen vain hymyillyt

Duunari on sellainen, joka tekee suorittavaa työtä, joten duunarihan sinä olet. Siinä ei ainakaan minulle ole mitään negatiivista arvolatausta.

Monilla ahkerilla duunareilla on iso omaisuus ja paljon käden taitoja, jotka ainakin itse lasken miehessä isoiksi plussiksi (samoin kuin ahkeruuden). Erottavia tekijöitä duunarimiehiin voisi olla silti paljon muissa asioissa kuten kiinnostuksen kohteissa.

Silti olen huomannut, että duunareissa on paljon sivistyneitä miehiä, jotka kuuntelevat radiota (ajankohtaisohjelmia), lukevat kirjoja jne.  - näitä olen tavannut vanhemmassa polvessa ainakin, kun olen heidän kanssaan työskennellyt omalla raksalla.

Ei mitään syytä alemmuudentuntoon sen vuoksi, että olet duunari. Älä valitse naista, joka henkii sellaista asennetta oli kuinka hyvä muuten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

En  muuten ole ollenkaan vastannut ap:n kysymykseen (enkä lukenut ketjun alkupäätä, kun se on niin pitkä).

Eivät miehet pariudu alaspäin, ap on ymmärtänyt tasoteorian väärin. Poikkeuksia on aina tässä kuten kaikissa muissakin asioissa, mutta pääsääntöisesti pariudutaan samalle tasolle. Miehen ja naisen erilaiset ominaisuudet muodostavat eräänlaisen "vaihtotaseen" parisuhteelle eli ei niin, että molemmilla on sama määrä samaa asiaa. Siksi sporttisen miehen pari ei välttämättä ole sporttinen nainen.

Ymmärrän pointtisi mutta väitän silti, että ei pääsääntöisesti vaan aina, koska ainoa olemassa oleva tasoteoria kuuluu siten, että ihmisen taso määräytyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen:

"Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon." (Sloman & Sloman 1988.)

Partneri ei ole sama asia kuin sitouttaminen parisuhteeseen.

Koska eivät kelpaa itseään parempitasoisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten tasoteorian vastaisessa  mielenmaailmassa Pretty Woman elokuvassa Julia Roberts olisi ihan hyvin voitu korvata Roseanne Barrilla elokuvan uskottavuuden kärsimättä. Miksi ei olisi? Onko niilla kemioilla sittenkin preferenssit siellä taustalla? Saa selittää.

Miksi tämä elokuva otetaan aina esiin kaikissa pariutumista käsittelevissä ketjuissa? Oletko aina sama ihminen, joka sitä tekee, eli onko sinulla joku fiksaatio tähän elokuvaan, vai onko tämä ollut tasoteoriaa koskevissa teksteissä joskus esimerkkinä, josta kaikki poimivat sen omiin argumentteihinsa?

Kyseinen elokuvahan on todella vanha - se on tehty vuonna 1990, ja kyseessä on Googlen mukaan amerikkalainen romanttinen komedia. En ole itse nähnyt tätä elokuvaa, koska olin elokuvan ilmestymisen aikaan 11-vuotias eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa joku jenkkiläinen suhdehömppä. Mutta ei myöskään tullut katsottua sitä myöhemmin, vaikka monia muita vanhempia elokuvia katsoinkin - elokuva ei siis nauti yleisesti mitään kulttimainetta, minkä vuoksi olisi tullut katsottua se. Kuitenkin tasoteorian ympärillä oleville sillä tuntuu olevan jonkinlainen kulttimaine. Ja tämä on kiinnostavaa. Olisi ehkä mielenkiintoista sen vuoksi katsoakin tämä elokuva (vaikka se edustaakin genreä, jota inhoan kohtalaisen paljon eli romanttisia komedioita - ja bonuksena vielä, että se on nimenomaan  amerikkalainen romanttinen komedia).

Mikä siis on syynä, että juuri tämä vanha elokuva nousee toistuvasti esiin tasoteoriakeskusteluissa? Luulisi, että jos tasoteoria on yleismaailmallisesti totta ja kertoisi jotain perustavanlaatuista ihmisten pariutumisesta, löytyisi elokuvamaailmasta muitakin esimerkkejä, nimenomaan klassikoiksi ja kulttielokuviksi nousseiden keskuudessa. 

Romanttisia komedioita riittää, valitse haluamasi maa niin löydät sellaisen.

Ne ovat pilanneet naiset samalla tavalla kuin porno miehet. 

Kerro tarkemmin. Miten romanttiset komediat ovat pilanneet naiset? Katsovatko naisetkin niitä pakonomaisesti joka päivä, kuten jotkut miehet pornoa, vai mikä ongelma niissä on? Veikkaan muuten, että pornoa katsovien miesten osuus on isompi kuin romanttisia komedioita katsovien naisten, joten miten romanttisilla komedioilla voi olla noin suuri vaikutus? En itse tunne yhtään naista, jonka suosikkigenre se olisi - valtaosa katsoo draamaelokuvia, jotkut sitten kauhua, scifiä tai fantasiaa.

Naiset väittävät kuinka miehet ottavat mallia pornosta. Sängyssä toimitaan näin jatkossa, koska porno. Väitteen todenperäisyyllä ei ole mitään merkitystä, riittää että pääsee vihjaamaan kuinka miehet ottavat vaikutteita vaikka kaikki tajuaa sen näyttelemiseksi.

Miksi naisilla siis olisi eri tilanne? Ihmisiä tekin olette. Koko mainosteollisuus on kohdistunut pääsääntöisesti  naisiin. Saatte siis vaikutteita romanttisista komedioista. Noin miehen tulee käyttäytyä ja toimia jotta hän aikanaan saa haluamansa palkinnon, eli naisen.

Palvokaa vulvaa!

No mitä ne haitalliset vaikutteet siis ovat? Ja millainen siis olisi terve ja toivottava asennoituminen?

Naisille tulee riittää että hän on olemassa. Vaivannäköä parisuhteen saamiseksi ei tarvita. 

Miehen tulee matkustaa toiselle mantereelle todistaakseen rakastavansa naista.

Sanat ovat yhtä tyhjän kanssa, teot näyttävät totuuden. Ei nyt pidä välttämättä toiselle mantereelle matkustaa, mutta pienemmillä teoilla pitää osoittaa että on aidosti kiinnostunut. Tyhjänjauhajia kun piisaa.

Aivan. Ja miten nainen näyttää teoillaan asian?

Hän on nainen ja suo aikaansa miehelle. Muuta hänen ei tarvitse tehdä.

Miehen tulee tanssia kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa.

#OmanElämänsäObjektimiehet

#facepalm

Niinpä, et sitten muuta keksi  :)

Kuinka naiset näyttävät teoillaan olevansa miehen rakkauden arvoisia?

Eivät mitenkään, ei tarvitse ja sen he ovat oppineet romanttisista elokuvista ja aikaisemmilta sukupolvilta.

Sinähän sen päätät, mitä naisen tarvitsee tai ei tarvitse tehdä ollakseen rakkautesi arvoinen. Ihan kuten jokainen muukin mies.

Eli miksi naiset valittavat että porno on pilannut miehet? Tehän päätätte mihin suostutte sängyssä ja mihin ette  :)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, joku voisi tehdä tästä vaikka gradun.

Minä, 53v koulutettu, vaativaa työtä päällikkötasolla tekevä ja ihan hyväpalkkainen nainen, olen seurustellut keski-iällä 3 sellaisen miehen kanssa jotka ovat ns duunareita, amiskakoulutuksella, eräs oli jopa hetken työttömänä, oli taksikuskia, sähkömiestä ja teollisuuden työntekijää.

Kaikissa oli hyviä puolia, pitkiä ihan komeita miehiä. Mutta jutut ja elämäntyyli, ehkä jopa huumorin laatu ei loppujen lopuksi natsanneet.

Jokaisen kanssa tuli ennen pitkää se fiilis että mies koki jonkinlaista alemmuuskompleksia kanssani, eräs sanoikin ettei hänestä ole minulle miestä, enkä minä kuullemma tarvitse häntä muutakuin viihdyttäjäksi ??? ja jätti minut.

Kaikki 3 katkaisi suhteen.
Miehet tarvitsevat naisen josta voivat huolehtia ja jonka kanssa kokevat olevansa ns hallitsevassa asemassa.

Me naiset tarvitsemme ehkä mihen joka on vähintään ns samalla tasolla niin jutuissa, koulutuksessa kuin elintasossakin. Eikä tässä ole pelkästään kyse rahasta, vaan ihan kaikesta muustakin.

#miesvihanäkyväksi