HÄÄLAHJA? Toivottu ettei tavaraa, rahaa en vie periaatteesta

Elokuvalippuja.

Tosin häät oli jo monta vuotta sitten, jos olivat.

Vierailija kirjoitti:

Lahjoilla on tapana viestiä asioita ja ovat hieno, monimutkainen perinne.

Jos pelkät rahalahjat ovat sallittua, lahja ei viesti mitään muuta kuin antajansa varallisuutta, elleivät summat sitten ole anonyymeja.

Tämän takia rahan pyytämistä pidetään tökerönä monissa tapauksissa.

Köyhät nolataan ja lahjoista katoaa muutenkin kaikki ne syyt ja vivahteet miksi lahjoja annetaan.

Totta tämäkin, varsinkin jos raha menee vain bitteinä tililtä tilille niin puuttuu kaikki konkreettinen ja symbolinen puoli

Vierailija kirjoitti:

Rahaa olisi jotenkin kivempi antaa jos sitä ei kerjättäisi, kuin se olisi joku oletus että vieraat maksaa

Ei ole mikään häpeä antaa häälahja. Mieluummin raha kuin tavara, jolle ei ole käyttöä.

Tarjoa hääparille elämysseikkailu, jolle voidaan lähteä suoraan hääjuhlan jatkoilta. Samalla pääset tarjoamaan heille herkullisen illallisen, jota he eivät helposti tule unohtamaan.

Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.

Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:

Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.

Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.

Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.

Tässä saatte samaan pakettiin jännittävän seikkailun, saumatonta yhteistyötä vaativan urakan ja yhteisen herkkuhetken. Voiko parempaa alkua avioliitolle edes kuvitella.

Jos ei Frettien metsästäminen kiinnosta, niin pyydä kaveriasi tekemään häälahjalista. Kaikki tarvitsevat / haluavat jotain ja kyllä niitä keksii, kun vain vähän miettii. Lahjalistaan voi laittaa myös hyvin laittaa tarkat speksit, niin saa mitä haluaa, eikä jotain sinne päin. Itse käytin aikanaan, 9 vuotta sitten, tätä listaa https://wishsimply.com/l/weddings/fi ja se toimi ainakin silloin ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Rahaa olisi jotenkin kivempi antaa jos sitä ei kerjättäisi, kuin se olisi joku oletus että vieraat maksaa

Ei ole mikään häpeä antaa häälahja. Mieluummin raha kuin tavara, jolle ei ole käyttöä.

Ei ole häpeä antaa häälahja. Kysymys onkin, onko kohteliasta pyytää rahaa kutsutuilta vierailta?

Mistä lähtien häistä on tullut rahankeruutilaisuus?

Touhu alkaa olla sellaista, että vieraiden pitäisi maksaa ne häät.

 

Lahjojen merkitys muuttuu kun niistä tulee pelkkää rahaa. Perinteisesti lahjat ovat olleet paljon enemmän kuin taloudellista tukea, ne kertovat antajan ajattelusta ja vaivannäöstä vastaanottajaa kohtaan. Kun joku valitsee lahjan, hän miettii mikä tekisi juuri tämän henkilön iloiseksi tai mikä sopisi heidän elämäntilanteeseensa. Tuo prosessi itsessään on rakkauden ja välittämisen osoitus.

Tilinumero kutsukortissa voi tahattomasti viestiä, että kyseessä on lähinnä rahankeräys eikä juhla, tai että vieraiden rooli on olla maksajia omien läheisten sijaan. Se muuttaa koko dynamiikan niin että lahja muuttuu velvollisuudeksi ja juhla maksulliseksi tapahtumaksi. Kun laitat tilinumeron kutsuun, sanot käytännössä "tämä juhla maksaa sinulle näin paljon". Se poistaa vapaaehtoisuuden ja muuttaa vieraan maksajaksi kutsuvieran sijaan.

Lisäksi rahan pyytäminen asettaa vieraat epätasa-arvoiseen asemaan. Syntyy paine antaa "tarpeeksi" ilman että kukaan tiedä mikä se tarpeeksi on. Köyhempi vieras voi tuntea itsensä noloksi, kun taas varakkaampi saattaa miettiä antaako liian vähän tai liian paljon. Rahan antaminen lahjana on sen sijaan hyväksyttävää koska se lähtee antajan omasta halusta ja harkinnasta, se on edelleen henkilökohtainen valinta joka osoittaa huomaavaisuutta. Kun lahja tulee antajan aloitteesta, se säilyttää arvokkuutensa ja merkityksensä, mutta kun sitä pyydetään, se muuttuu lähinnä sisäänpääsymaksuksi juhlaan.

Toki jos on kulttuuri jossa aina annetaan tietty määrä rahaa lahjaksi, tilanne on eri. Silloin kaikki tietävät säännöt ja odotukset etukäteen, eikä kenenkään tarvitse arvuutella paljonko pitäisi antaa. Mutta suomalaisessa kulttuurissa, jossa lahjojen antaminen on vapaaehtoista ja henkilökohtaista, tilinumeron laittaminen kutsuun rikkoo nuo hiljaiset sopimukset.

Etenkin nyt kun monella on taloudellisesti tiukkaa, rahan pyytäminen suoraan voi aiheuttaa todellista ahdistusta vieraille jotka eivät pysty tai halua antaa niin paljon kuin luulevat että pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien häistä on tullut rahankeruutilaisuus?

Touhu alkaa olla sellaista, että vieraiden pitäisi maksaa ne häät.

 

Tämä.

Ja mistään ei ole kotoisin selitys "vieraat saavat kivat juhlat".

Jos ne juhlat ovat vieraita varten, niin sitten järjestetään juhlat joissa se pariskunta ei keekoile pääosassa.

Perinteisesti häiden järjestämisessä on selkeät roolit. Isäntäparin tehtävä on järjestää juhla joka on heidän taloudellisten mahdollisuuksiensa mukainen ja kutsua vieraita osallistumaan heidän ilopäiväänsä. Vieraan tehtävä on tulla paikalle ja iloita yhdessä, sekä halutessaan antaa lahja merkiksi rakkaudesta ja hyvistä toiveista.

Kun ajatellaan että vieraat maksavat häät, se kääntää koko asetelman väärin päin. Silloin ei enää järjestetä juhlaa omien varojen mukaan, vaan suunnitellaan kallis juhla ja odotetaan että muut maksavat sen. Se tekee vieraista maksajia eikä juhlijoita. Vieraat eivät ole päässeet vaikuttamaan siihen paljonko juhlat maksavat, miksi heidän pitäisi sitten kantaa vastuuta niistä?

Sama pätee asuntosäästöihin. On toki kaunista jos läheinen henkilö haluaa auttaa nuorta paria alkuun, mutta sen pitää lähteä auttajan omasta halusta, ei pyynnöstä. Kun pyydät vieraita säästämään puolestasi asuntoa varten, asetat heidät tilanteeseen jossa he joutuvat pohtimaan sinun talouttasi ja tekemään päätöksiä siitä. Se ei ole heidän vastuullaan.

Kauniinta on kun isäntäpari järjestää sen mitä pystyy ja vieraat tulevat iloisina mukaan. Jos joku haluaa antaa rahaa, se on hienoa, mutta sen pitää olla hänen oma ajatuksensa. Silloin lahja säilyttää merkityksensä rakkauden osoituksena, eikä muutu velvollisuudeksi tai maksuksi osallistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Lahjojen merkitys muuttuu kun niistä tulee pelkkää rahaa. Perinteisesti lahjat ovat olleet paljon enemmän kuin taloudellista tukea, ne kertovat antajan ajattelusta ja vaivannäöstä vastaanottajaa kohtaan. Kun joku valitsee lahjan, hän miettii mikä tekisi juuri tämän henkilön iloiseksi tai mikä sopisi heidän elämäntilanteeseensa. Tuo prosessi itsessään on rakkauden ja välittämisen osoitus.

Tilinumero kutsukortissa voi tahattomasti viestiä, että kyseessä on lähinnä rahankeräys eikä juhla, tai että vieraiden rooli on olla maksajia omien läheisten sijaan. Se muuttaa koko dynamiikan niin että lahja muuttuu velvollisuudeksi ja juhla maksulliseksi tapahtumaksi. Kun laitat tilinumeron kutsuun, sanot käytännössä "tämä juhla maksaa sinulle näin paljon". Se poistaa vapaaehtoisuuden ja muuttaa vieraan maksajaksi kutsuvieran sijaan.

Lisäksi rahan pyytäminen asettaa vieraat epätasa-arvoiseen asemaan. Syntyy paine antaa "tarpeeksi" ilman e

Joo. Köyhien kanssa ei kannata tuhlata aikaansa.

Minun mielestäni tosi kohtelias tapa sanoa ettei halua tavaraa, on sanoa että lahjat kuoressa kiitos (voi olla siis korttikin)

Oikeasti, miksi me tehdään tästä näin monimutkaista? Jos hääpari ei tarvitse mitään tavaraa, miksei se voi vain sanoa suoraan "ei lahjoja kiitos" kutsussa? Tai jos rahaa tarvitaan, niin kerrotaan rehellisesti että "toivomme 30 euron osallistumismaksua juhlakustannuksiin" sen sijaan että kierrellään ja kaarrellaan tilinumeroiden kanssa.

Nythän syntyy tämmöinen tekopyhä tilanne, jossa kaikki tietää että halutaan rahaa, mutta sitä ei saa sanoa suoraan. Sitten vieraita sapettaa kun ne miettii "oliko 50 euroa liian vähän" ja hääparit laskee kuoria toivoen että tuli tarpeeksi kasaan. Kaikkia harmittaa.

Tämä keskustelu paljastaa mielenkiintoisen kulttuurisen jännitteen suomalaisten hääperinteiden muuttumisessa. Keskustelun ytimessä on törmäys perinteisten lahjananto-odotusten ja modernin käytännöllisyyden välillä.

 Monet osallistujat perustelevat rahapyyntöjä käytännöllisyydellä, mutta samalla näkyy vastustus suoraa kommunikaatiota kohtaan. Miksi ei voida vain sanoa asiat niinkuin ne on? Jos 30-vuotiaalla parilla on jo kaikki tavarat, niin se on ihan validi pointti, mutta silloin voitaisiin myös sanoa että älkää tuoko mitään.

Jos kaikki tietää että "osallistumismaksu" on 30 euroa, niin ei tarvii arvuutella. Nykyään pienituloinen voi tuntea painetta antaa 100 euroa kun ei tiedä mikä on "sopiva" summa.

Ongelman ydin on siinä että halutaan rahaa mutta ei uskalleta pyytää sitä suoraan. Tästä syntyy kaikki nämä kiemurat tilinumeroiden ja "ei tavaraa" -vihjailujen kanssa.

Ehkä meidän pitäisi vaan hyväksyä että häät on muuttunut. Jos ne on enemmänkin juhlatapahtuma johon osallistutaan kuin perinteinen rituaali jossa annetaan lahjoja nuoren perheen perustamiseksi, niin sehän on ihan ok. Mutta silloin oltaisiin vaan rehellisiä siitä.

Lopputulos: Joko "ei lahjoja kiitos" tai "toivomme X euron osallistumismaksua". Näin kaikki tietäis mistä on kyse eikä tarvitsisi arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni tosi kohtelias tapa sanoa ettei halua tavaraa, on sanoa että lahjat kuoressa kiitos (voi olla siis korttikin)

Ja jos ei OIKEASTI halua lahjoja, ei edes rahaa niin kauniiden korttien pyytäminen olisi aika helppo tapa saada ihmisille olo että tuovat jotain

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, miksi me tehdään tästä näin monimutkaista? Jos hääpari ei tarvitse mitään tavaraa, miksei se voi vain sanoa suoraan "ei lahjoja kiitos" kutsussa? Tai jos rahaa tarvitaan, niin kerrotaan rehellisesti että "toivomme 30 euron osallistumismaksua juhlakustannuksiin" sen sijaan että kierrellään ja kaarrellaan tilinumeroiden kanssa.

Nythän syntyy tämmöinen tekopyhä tilanne, jossa kaikki tietää että halutaan rahaa, mutta sitä ei saa sanoa suoraan. Sitten vieraita sapettaa kun ne miettii "oliko 50 euroa liian vähän" ja hääparit laskee kuoria toivoen että tuli tarpeeksi kasaan. Kaikkia harmittaa.

Tämä keskustelu paljastaa mielenkiintoisen kulttuurisen jännitteen suomalaisten hääperinteiden muuttumisessa. Keskustelun ytimessä on törmäys perinteisten lahjananto-odotusten ja modernin käytännöllisyyden välillä.

 Monet osallistujat perustelevat rahapyyntöjä käytännöllisyydellä, mutta samalla näkyy vastustus

Ei todellakaan mitään osallistumismaksuja :DD joku raja sentään

Suora rahapyyntö on epäkohtelias, mutta annan silti rahaa

Älä mene paikalle. Lähetä se raha kirjattuna kirjeenä kauniin hääaiheisen kortin välissä postitse. 😋

Sitähän ne toivoi. 

Häissä töissä olleena: älkää viekö mitään tavaraa. Kun häät päättyvät, kuka kerää tavarat, kuljettaa, minne viedään?

Kuka vastaa jos jotain katoaa?

Vierailija kirjoitti:

Häissä töissä olleena: älkää viekö mitään tavaraa. Kun häät päättyvät, kuka kerää tavarat, kuljettaa, minne viedään?

Kuka vastaa jos jotain katoaa?

 

Ainakaan meidän häissä kutsuttuina ei ollut varkaita. Ja tämä oli yksi helpon käytännönjärjestelyistä hoidettavaksi: pyysimme etukäteen pari henkilöä viemään lahjat paikkaan X häiden päätteeksi. Ei ongelmaa