Onko sinulle suututtu, kun olet irtisanoutunut?
Olen ollut reilun vuoden työpaikassa, eikä työtehtävät eikä myöskään työyhteisö tunnu ollenkaan omilta. Olen katsellut jo pitkään muita työpaikkoja. Sain myöntävän vastauksen uudesta paikasta. Irtisanouduin ja nyt minua kohdellaan työpaikalla kuin olisin tehnyt rikoksen.
Onko sinullekin käynyt jossain näin?
Kommentit (31)
Jos joku olisi joskus irtisanoutumiseni jälkeen alkanut epäasialliseksi, olisin hakenut saikkua loppuajaksi. Siinäpä olkoot ja pärjäävät. Onneksi näin ei ole tarvinnut toimia.
Jos on ensin työhaastattelussa luvannut kirkassilmin sitoutuvansa työpaikkaan, ja sitten reilun vuoden päästä lähteekin toisaalle, ei sellaista valehtelevaa helppoheikkiä tarvitsekaan enää morjestella.
T. Esihenkilö
Vierailija kirjoitti:
Jos on ensin työhaastattelussa luvannut kirkassilmin sitoutuvansa työpaikkaan, ja sitten reilun vuoden päästä lähteekin toisaalle, ei sellaista valehtelevaa helppoheikkiä tarvitsekaan enää morjestella.
T. Esihenkilö
Riippunee tilanteesta. Voihan työpaikka joskus paljastua aivan sietämättömäksi. Huono johtaminen, huono työilmapiiri, puutteelliset tilat/työvälineet/ohjaus/turvallisuus, huono sisäilma, you name it. Tai jokin elämänmuutos, joka pakottaa ihmisen vasten tahtoaan vaihtamaan työ- ja asuinpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ensin työhaastattelussa luvannut kirkassilmin sitoutuvansa työpaikkaan, ja sitten reilun vuoden päästä lähteekin toisaalle, ei sellaista valehtelevaa helppoheikkiä tarvitsekaan enää morjestella.
T. Esihenkilö
Hehheh, just joo. Vasta työpaikassa oltuaan tietää, millaiseksi työ muodostuu. Ja työyhteisö. Ap sanoi yrittäneensä sopeutua, mutta luovutti. Jokaisessa työhaastattelutilanteessa halutaan työpaikkaa ja toivotaan parasta. Todellisuus sitten näyttäytyy seuraavien kuukausien aikana. On oikein yrittää kovasti, eikä luovuttaa heti, kuten ap teki. Oli varmaan asioita, jotka puolsivat jäämistä ja niihin keskityttiin, kunnes lähteminen tuntui kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta. Jotkut asiat paljastuvat vasta pikkuhiljaa.
Kerran olen irtisanoutunut ja kollegat kyllä ymmärsivät, olin yksi lähtijöiden jonossa. Pomo ei suuttunut tai alkanut kohdella huonosti, joskaan ei tuntunut tajuavan miksi minäkin lähdin . Ei se tajua vieläkään ja väki vähenee siellä. Ihan oikeassa kohti luovutin yrittämästä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ensin työhaastattelussa luvannut kirkassilmin sitoutuvansa työpaikkaan, ja sitten reilun vuoden päästä lähteekin toisaalle, ei sellaista valehtelevaa helppoheikkiä tarvitsekaan enää morjestella.
T. Esihenkilö
Suus kii jonne. Mee kouluun että pääset edes mäkkiin piffejän kääntelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ensin työhaastattelussa luvannut kirkassilmin sitoutuvansa työpaikkaan, ja sitten reilun vuoden päästä lähteekin toisaalle, ei sellaista valehtelevaa helppoheikkiä tarvitsekaan enää morjestella.
T. Esihenkilö
Hehheh, just joo. Vasta työpaikassa oltuaan tietää, millaiseksi työ muodostuu. Ja työyhteisö. Ap sanoi yrittäneensä sopeutua, mutta luovutti. Jokaisessa työhaastattelutilanteessa halutaan työpaikkaa ja toivotaan parasta. Todellisuus sitten näyttäytyy seuraavien kuukausien aikana. On oikein yrittää kovasti, eikä luovuttaa heti, kuten ap teki. Oli varmaan asioita, jotka puolsivat jäämistä ja niihin keskityttiin, kunnes lähteminen tuntui kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta. Jotkut asiat paljastuvat vasta pikkuhiljaa.
Siis korjaus: ap ei luovuttanut heti, vaan yritti kovasti. Ja se on oikein. Ei työelämä ole mustavalkoista eli joko aivan ihana työpaikka tai ihan hirveä. Siltä väliltä ne paikat ovat. Yritetään sopeutua, ja se joko onnistuu tai ei onnistu. Jos parempi tarjous tulee vastaan, on aivan normaalia vaihtaa.
Muutaman kerran olen vaihtanut paikkaa omasta aloitteesta, ei ole tullut epäasiallista kohtelua. Enemmän olen nähnyt kun muut lähtee toiseen paikkaan (meillä paljon sijaisuuksia, mutta myös vakkarit lähtee) ja tottakai se kyllä turhauttaa kun uusien perehdytyksessä on aina kova homma. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa työkaverin kohteluun.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ensin työhaastattelussa luvannut kirkassilmin sitoutuvansa työpaikkaan, ja sitten reilun vuoden päästä lähteekin toisaalle, ei sellaista valehtelevaa helppoheikkiä tarvitsekaan enää morjestella.
T. Esihenkilö
Kun irtisanoin itseni työpaikasta, pomot olivat raivoissaan eivätkä tervehtineet minua kuukauden irtisanomisaikana kertaakaan.
Siirryin yritykseen, jonka alihankkijana on tämä entisen työpaikkani yritys. Nyt ne entisen työpaikkani pomot ovat niin mielin kielin, kun niiden valmistamia tuotteita tänne ostetaan.
On suututtu. Lähtöni suurin syy olikin huono johtaminen, ja esimiehen kiukuttelu vaan vahvisti sitä, että päätös oli oikea.
Meidän yksiköstä on viimeisen puolentoista vuoden aikan lähtenyt puolet porukasta, joko muihin yksiköihin tai kokonaan muihin töihin. Kukaan ei ole siitä suuttunut vaan päinvastoin ymmärtänyt syyt täysin koska työn määrä ja kuormitus on mennyt ihan hulluksi eikä hyvinvointialueeseen siirtyminen auta asiaa millään tavalla, ruuvia kiristetään vain lisää.
Terveisiä hoitoalalta.