Pelkäätkö sitä, mitä sinusta puhutaan "takanapäin"?

Sarkastista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti olen saanut tietooni että työyhteisössä on juoruiltu asioistani liittyen yksityiselämääni. Nykyään en ole heidän kanssaan tekemisissä kuin aivan pakolliset enkä kerro itsestäni enää yhtään mitään. Että kyllä se valitettavasti haittaa ja loukkaa, ei ole niin rautaista itseluottamusta että haluaisin paskanjauhajien kanssa leikkiä kaveria.

On hyvä muistaa se, että työkaverit ei ole automaattisesti oikeita kavereita eikä omia asioitaan kannata puhua. Töissä tehdään töitä ja työpaikalla olevat ihmiset on vain kollegoja eikä kavereita.

Aivan, sano tuo myös itsellesi!

Työpaikalla tehdään töitä, eikä juoruilla työkaverin yksityiselämästä tai tehdä siitä pilkkaa. Epäasiallista kohtelua on.

Sivusta

Näin minä juuri teenkin. En kaveeraa kenenkään kanssa enkä osallistu juoruiluun tai draamoihin. Kukaan ei tiedä minusta mitään eikä minua kiinnosta tietää muista mitään, kuuntelen tosin kohteliaasti jos joku haluaa omia asioitaan puhua.

Nuorempana enemmän. Uskon että johtuu siitä, kun lapsena totuin siihen että aikuiset juoruilivat ja arvostelivat muita. Ei siis päin näköä sanottu kellekään mitään. Paitsi oma äiti arvosteli minua kyllä ihan suoraankin.

Ei vois vähempää kiinnostaa. Ei mutiakaan kiinnosta minun ajatukseni ja höpinäni, miksi minua pitäisi kiinnostaa muiden.

Olen niin idiootti, että varmasti moni puhuu selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Joitakin vaan harmittaa, että olen opiskellut itselleni hyväpalkkaisen akateemisen ammatin, nainut "vanhaa rahaa" edustavan aatelisen ruotsinkielisen miehen.

Hejssan! Meillä on rapukekkerit ens vkl.

Paskalla se sinäkin joudut silti käymään.

Kyllä on puhuttu kaikenlaista kielteistä ja olen sen sattumalta kuullutkin.  Varsinkin naapurit ovat esittäneet ikäviä kommenttejaan, ja halunneet niillä loukata. Kaikki ei pidä edes paikkansa, mutta pitäkööt luulonsa, kun eivät muuta osaa.