Pelkäätkö sitä, mitä sinusta puhutaan "takanapäin"?
Minä en pelkää. Samat asiat voi tulla sanomaan kasvokkainkin. Sinkkuna voin panna varattuja naisiakin. Ei haittaa minua. Vaikka asiasta tulisi julkinenkin.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vaan harmittaa, että olen opiskellut itselleni hyväpalkkaisen akateemisen ammatin, nainut "vanhaa rahaa" edustavan aatelisen ruotsinkielisen miehen.
Hejssan! Meillä on rapukekkerit ens vkl.
Kuulostat aivan mun inhalta serkkumieheltä, joka akkansa kanssa tuli suvun johonkin kokoontumisajoihin ja ennen kuin saivat perseensä penkkiin, alkoi trossaaminen (=kerskailu, pohjalainen sana). Katosin siitä aika nopeasti takavasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vaan harmittaa, että olen opiskellut itselleni hyväpalkkaisen akateemisen ammatin, nainut "vanhaa rahaa" edustavan aatelisen ruotsinkielisen miehen.
Hejssan! Meillä on rapukekkerit ens vkl..
Ja ketä kiinnostaa? Sinusta ei juoruta yhtään mitään.
Kadehdit ainakin, koska et osaa yhtään rapukestien snapsilaulua- ruotsiksi.
Juoruilu, takanapäin puhuminen on aivan yhtä luonnollinen osa ihmisyyttä kuin ns. razzzismi, jota on kaikissa kaikkilla (vaikka siunaillaankin ja kielletään - varsinkin itsestä ...).
Varsinkin aahrikassa hyvinkin veristä.
Jotkut ovat vaan niin röyhkeitä,että puhuvat pahaa toisesta panetellen, ja kohteen on tarkoituskin se kuulla.Varsinkin savolaisperäisillä tämä tapa.
En oikein tiedä, mitä pahaa minusta voisi puhua. Koitan olla mahdollisimman rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaniljapulla kirjoitti:
En pelkää, mutta lähinnä ärsyynnyn tai tulen jopa surulliseksi. Etenkin juuri silloin, jos asioita ei kehdata/uskalleta keskustella kanssani. Tiedän esimerkiksi että äitini puhuu sukulaisille asioistani, eikä uskalla puhua niistä suoraan kanssani. Tämä vain erottaa entisestään meitä toisistamme.
Mikä äitejä vaivaa?! Ajattelin, että mun sukupolven äidit (vanhemmat) olisi viisaampia ja lopettaisivat lastensa asioiden levittämisen, mutta ei. Jatkuvasti juorutaan ja makeillaankin, että kuinka se Tiuhti-Petruska pärjää työelämässä ja mikä missi sillä on rouvana ja mahdolliset sairaudet ja vuositulot.
Oma äiti kyseli meidän nuorten aikuisten perään ja vastasin, että onhan sulle niidenkin numerot, että kysäse kuule ihan ite. Voihan niitäkin kutsua kylään ihan sellaisenaan.
Jostain syystä muori kuvittelee, että me ollaan symbioosissa vieläkin ja kuljetaan vaan laumana.
N51
Minä myönnän tekeväni vanhemmilleni tahallaan kiusaa tämän asian suhteen. Kun kyselevät lasten kuulumisia, vastaan aina etten yhtään tiedä. Kauhuissaan kyselee sitten, että ettekö te edes soittele, johon vastaan, että laittoi se viime kuussa viestiä jotta hengissä on. Muutaman kerran olen myös kehottanut ottamaan itse yhteyttä, ja oikein huonoimpina päivinäni kysynyt, että eikö sulle ole omissa asioissa taas sukulaisten kanssa juoruamista, kun teen utelukierrosta meille. Ja sitten itkettää koska olen ilkeä laps. Joo.
Tunnustan, että olen tehnyt tuota sisaruksieni suhteen. Äiti yrittää lypsää jotain kuulumisia veljestäni tai ennen kaikkea hänen vaimostaan (eivät tule toimeen), niin joskus olen antanut ymmärtää, etten ole puoleen vuoteen niistä mitään kuullut.
Siskon kanssa tulevat toimeen ja lähes viikottain näkevät. Sitten pitää soitella ja valittaa systeristä jotain tai ainakin siitä miehen vätyksestä (hyvä tyyppi se on!), jonka sisko nai. Ärsyttävää.
Asioista on suoraan puhuttu. Jonkin aikaa äiti ns. pysyy ruodussa, mutta sitten se taas alkaa lipsumaan ja pitää taas pitää pieni nuhtelu.
Olen kylien tädeiltä kuullut, että mä olen se hankalin lapsi. ;D
- sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vaan harmittaa, että olen opiskellut itselleni hyväpalkkaisen akateemisen ammatin, nainut "vanhaa rahaa" edustavan aatelisen ruotsinkielisen miehen.
Hejssan! Meillä on rapukekkerit ens vkl..
Ja ketä kiinnostaa? Sinusta ei juoruta yhtään mitään.
Kadehdit ainakin, koska et osaa yhtään rapukestien snapsilaulua- ruotsiksi.
Försök: "Hej, helan går..."
Kyllä mietin mitä minusta mahdetaan puhua selän takana. En tiedä miten ja mistä minusta puhutaan kun en ole paikalla.
Kaikista ihmisistä puhutaan takana päin. On turha luulla ettei näin olisi.
Minusta puhuttiin pahaa kun olin 15-16 vuotias. Syy tälle oli se, että olin sosiaalisesti taitamaton uskonnon takia tynnyrissä kasvanut. Uskonto asiaa en kehdannut kenellekään kertoa saati myöntää, häpesin kuulua siihen ja halusin päästä pois. Kun muutin opiskelija asuntolaan ja yritin olla kuin muut, sain kiusaajan kimppuuni joka keksi minusta tarinoita joihin jotkut uskoo varmaan vieläkin. Muutin toiselle puolen suomea päästäkseni eroon siitä leimasta joka minuun oli tahtomattani laitettu. Ikinä en anna anteeksi tuolle paskanpuhujalle, terveisiä Heidille ja parille muulle.
En mutta pelkään mitä puhuvat takana päin.
EVVK. Valehdelkoot mitä huvittaa.
Kyllä minäkin puhun ihmisistä selän takana. Puhukoot muutkin minusta, jos haluavat. Eihän se minua mitenkään voi haitaita, kun en kerran sitä tiedä.
En enää juurikaan jaksa välittää, mitä muut ajattelevat. Elän niin tylsää elämää, että tiedän että tietyt asiat elämäntavoissani aiheuttavat erilaisia reaktioita.
Ihmisillä on omat mielipiteensä, ja ikävät ihmiset saavat ihan rauhassa puhua takanapäin kenestä vain, jos siitä saavat sisältöä elämäänsä. Minä yritän elää elämääni kuten itse haluan.
Luuleeko vaaja ihan tosissaan, että se edes kiinnostaisi minua? Voisiko joku kertoa hänelle ihan ystävällisesti, mitä on itsetunto? Hän ei ole ilmeisestikään kuullut siitäkään mitään.
Vierailija kirjoitti:
No en. Joskus entisessä elämässä saatoin miettiä, sitten sairastuin vakavasti ja kaikki tuollainen menetti merkityksensä. Olen ollut jo monta vuotta melkein kokonaan kotini vanki, tuskin minua tai olemassaoloani kukaan enää edes muistaa, sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Ympäröivälle maailmalle olen lopettanut olemaan olemassa.
Kyllä ne muistaa, voivottelevat jaj puhuvat pahaa selkäsi takana. Tiedän kokemuksesta. Ja kun nämä ihmiset sitten sua jossain näkevät niin eivät ole tuntevinaan mutta juoruilevat vaikka jollekin perheenjäsenellesi ja yrittävät urkkia tietoja joita juoruta eteenpäin.
Tulin kerran pohtineeksi asiaa, kun erosin. Totesin, että ihan sama mitä puhuvat ja jos uskovat minusta leviteltyjä valheita, niin huonostipa minut tuntevat.
Tulkoot puhumaan kasvotusten. Jokunen on tullutkin. Arvostan asioiden puhumista suoraan asianomaiselle, selän takana puhumiseen yritän olla itse lähtemättä mukaan.
En pelkää. Olen liian kiireinen ajattelemaan tuollaista kun elämäni on niin täynnä ihania ja hauskoja asioita.
Ihan sama, mitä puhuvat. Eli en pelkää.
Minulle on ihan sama mitä minusta puhutaan. Kaikkia ei voi miellyttää. Elän omaa elämääni ja annan toisten elää omaansa. En käytä aikaani muiden haukkumiseen vaan oman elämäni elämiseen. Näin olen toiminut aina. Suosittelen muille samaa. En ole myöskään somessa vaan elän omaa elämääni, eikä minun tarvitse tietää on Kerttu käynyt nyt Rhodoksella ja Annika kahvilassa ja mitä Mirja söi aamupalaksi.
Nainen50