Pelkäätkö sitä, mitä sinusta puhutaan "takanapäin"?
Minä en pelkää. Samat asiat voi tulla sanomaan kasvokkainkin. Sinkkuna voin panna varattuja naisiakin. Ei haittaa minua. Vaikka asiasta tulisi julkinenkin.
Kommentit (66)
Varmasti puhutaan kaikenlaista.
Ainoa, mitä nykyään vältän, on kulloisenkin olinpaikkani ja osoitteeni jakaminen julkisesti tai liian monien tietoon. Eräs ihminen oli selvittänyt kotiosoitteeni ja tuli aika uhkaavasti selittämään omia harhojaan. Ei onneksi ollut vaarallisen sortin stalkkeri, mutta opin silti kerrasta.
Jos ei sitä oikeaa tietoa ole saatavilla, laitetaan liikkeelle oletuksia. Entäpä jos itse laskee liikkeelle harhauttavaa tietoa? Työkaveri kertoi selvittävänsä näitä juorukelloja laskemalla liikkeelle niin paksua stooria ettei olettanut kenenkään siihen uskovan. SItten alkoivat kyselemään tältä että niin kun te nyt erositte silloin hiihtolomalla niin vieläkö se teidän talo on myymättä ettekä ole päässeet muuttamaan erilleen.
Valitettavasti olen saanut tietooni että työyhteisössä on juoruiltu asioistani liittyen yksityiselämääni. Nykyään en ole heidän kanssaan tekemisissä kuin aivan pakolliset enkä kerro itsestäni enää yhtään mitään. Että kyllä se valitettavasti haittaa ja loukkaa, ei ole niin rautaista itseluottamusta että haluaisin paskanjauhajien kanssa leikkiä kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti olen saanut tietooni että työyhteisössä on juoruiltu asioistani liittyen yksityiselämääni. Nykyään en ole heidän kanssaan tekemisissä kuin aivan pakolliset enkä kerro itsestäni enää yhtään mitään. Että kyllä se valitettavasti haittaa ja loukkaa, ei ole niin rautaista itseluottamusta että haluaisin paskanjauhajien kanssa leikkiä kaveria.
On hyvä muistaa se, että työkaverit ei ole automaattisesti oikeita kavereita eikä omia asioitaan kannata puhua. Töissä tehdään töitä ja työpaikalla olevat ihmiset on vain kollegoja eikä kavereita.
Juoruttu tai ei. Paljon vaivaa nähty.
En mä sitä pelkää kun tiedän että ihan taatusti puhutaan. Olen sellainen tyyppi josta joko pidetään paljon tai sitten ei yhtään, välimuotoja ei oikein ole.
Välillä harmittaa kyllä joutua täysin peröättömien juorujen kohteeksi ja sitten joutuu koko ajan miettimään mitä, miten ja kelle uskaltaa missäkin tilanteessa sanoa ettei tule tulkituksi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti olen saanut tietooni että työyhteisössä on juoruiltu asioistani liittyen yksityiselämääni. Nykyään en ole heidän kanssaan tekemisissä kuin aivan pakolliset enkä kerro itsestäni enää yhtään mitään. Että kyllä se valitettavasti haittaa ja loukkaa, ei ole niin rautaista itseluottamusta että haluaisin paskanjauhajien kanssa leikkiä kaveria.
On hyvä muistaa se, että työkaverit ei ole automaattisesti oikeita kavereita eikä omia asioitaan kannata puhua. Töissä tehdään töitä ja työpaikalla olevat ihmiset on vain kollegoja eikä kavereita.
Se on täysin totta. En ole liikaa puhunutkaan ikinä mutta eipä se näköjään riitä. Olisi pitänyt olla alusta asti tiukka linja mutta eipä sitä silloin tajunnut kun omassa elämässä oli vain tavallisia ja mukavia asioita joita oli ihan ok kertoa , eikä mitään ikävää tai raskasta juoruttavaa.
En pelkää eikä kiinnosta. Jos joku puhuu valheita ja pahaa ja joku niitä juttuja uskoo, niin en sellaisia ihmisiä elämääni kaipaakaan joten aivan se ja sama.
Good vibes only ja sitä rataa!
Pahantahtoiset ihmiset eivät ole kiinnostavia eivätkä hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti olen saanut tietooni että työyhteisössä on juoruiltu asioistani liittyen yksityiselämääni. Nykyään en ole heidän kanssaan tekemisissä kuin aivan pakolliset enkä kerro itsestäni enää yhtään mitään. Että kyllä se valitettavasti haittaa ja loukkaa, ei ole niin rautaista itseluottamusta että haluaisin paskanjauhajien kanssa leikkiä kaveria.
On hyvä muistaa se, että työkaverit ei ole automaattisesti oikeita kavereita eikä omia asioitaan kannata puhua. Töissä tehdään töitä ja työpaikalla olevat ihmiset on vain kollegoja eikä kavereita.
Aivan, sano tuo myös itsellesi!
Työpaikalla tehdään töitä, eikä juoruilla työkaverin yksityiselämästä tai tehdä siitä pilkkaa. Epäasiallista kohtelua on.
Sivusta
Jos vanhemmat ovat puhuneet pahaa sukulaisista tai naapureista, huomaa sen kyllä äkkiä lasten käytöksestä kyläreissuilla tai arkielämässä. He muuttuvat varautuneiksi ja umpimielisiksi, kun ennen olivat välittömiä.Tai sitten vahingossa sanoa lipsauttavat jotain häijyä äidiltään kuultua. Jotkut vanhemmat pitävät perhettään statukseltaan parempina ja kehottavat lapsiaan pysymään kaukana vähäpätöisemmistä. Nämä tietysti uskovat kaiken kateellisen mustamaalauksen, joka paljastuu aikanaan tietysti myös niiden kohteille.
En pelkä yhtään.Ihan sama.Tiedän kyllä ketkä tieoisesti yritävät vetää maton altani kerostalossa jossa asun.Miksi en hyväksy lapsi en nuorisi vihaa.En sitä että yksin asuvia naisia ikän katsomatta kerostalon piha lähestyvät ukot ,akattomat vanhat puhella:Panettais tarttis saada sala suhde.,eks voitais ? ymm.On naista alentavaa ja seksualista häirintää.
En koska kun on tullut ilmi, että on paljon valheita, ei edes niihin oikeisiin juoruihin uskota. Hullut juoruilijat voi vain hihitellä toisilleen tyhmyyttään. Mitä kaikkea on tullut uskottua. Toivoisin oikein paljon hulluja juoruja. Mikä sen hauskempaa. Varsinkin naiset juoruilemassa ja tekemässä itsestään ääliön.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat ovat puhuneet pahaa sukulaisista tai naapureista, huomaa sen kyllä äkkiä lasten käytöksestä kyläreissuilla tai arkielämässä. He muuttuvat varautuneiksi ja umpimielisiksi, kun ennen olivat välittömiä.Tai sitten vahingossa sanoa lipsauttavat jotain häijyä äidiltään kuultua. Jotkut vanhemmat pitävät perhettään statukseltaan parempina ja kehottavat lapsiaan pysymään kaukana vähäpätöisemmistä. Nämä tietysti uskovat kaiken kateellisen mustamaalauksen, joka paljastuu aikanaan tietysti myös niiden kohteille.
Voi nyyhky. Meil on kaikki hyvin. Onko juoruilijoilla, sitä en tiedä.
Enpä usko että vaikuttaa. Itse elä ihan samanlaista elämää juorujen kohteena tai ei. Ihan sama, vaikka tuhat juoruilijat tai gang stalkkaajat ympärillä. Ihan samalla tavalla oltu ja menty.
Pikkasen joutunut näyttelemään mutta siinä kaikki. Mahtavat naurut saanut kaikesta jos ei muusta. Ei se manipullintikaan ole haitannut varsinkin kun tiedän manipuloinniksi.
Kaikista puhutaan selän takana. Miksi pitää pelätä sellaista mille ei voi mitään?? En pelkää. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu.
Totuus sattuu.
Sensuuria ei muuten olisikaan.
No en. Ihan sama mitä ihmiset ajattelevat. Multa puuttuu sellainen palikka kokonaan päästä, mikä laittaisi em. asioita miettimään. Tilanne on joskus vähän rasittava, kun mulle läheinen isäni yrittää puuttua asioihini ja valintoihini sillä perusteella, että
"Mitä ihmiset sanoo". Minua se ei voisi vähempää kiinnostaa.
En välitä muiden ihmisten ääntelyistä tai aivotoiminnoista. Minulle he ovat vain vararavintoa, jos kaikenlainen muu syötävä yhtäkkiä lakkaisi olemasta.
En koska sillä ei ole mitään merkitystä