"Pirkko-Ville! Lopeta, mua sattuu'

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä kysellä pennulta koska sillä ei vielä ole aivoja ymmärtää mitään moraali-kysymyksiä. Lapsen aivot ymmärtää ainoastaan välittömän seurauksen ja se olisi tässä tapauksessa ollut kunnon riuhtaisu ja karjaisu. Ennen vanhaan toimittiin näin eikä ne lapset siitä rikki menneet. Loppui se perseily. Jos tähän ei puutu ajoissa, tuloksena on lauma psykopaatteja joista ei ole mihinkään muuhun kuin toisten kiusaamiseen. Sanokaa mitä sanotte, mutta se on tosi.

Itse olin vilkas lapsi ja kikkailin kaikenlaista aina. Sitten, kun äiti nosti volumee, että nyt loppuuuuu toiiiiii.. Se loppu heti. Mulle viesti perille eikä ole traumoja.

Nykypäivän lapsille ja nuorille, kun korottaa ääntä, niin ne on terapiassa ja jotain veeeetun erityislapsia ja mitä kaikkea nykyään onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Tunnesäätely lähtee lapsen tunnetaitojen vahvistamisesta. Lapsen koskemattomuuden loukkaaminen ja rankaisu eivät edesauta tunnetaitojen kehitystä vaan päinvastoin haittaavat sitä, kun lapsen vaikea tunnetila pahenee entisestään. Pahimpia ovat jäähyn kaltaiset rangaistukset missä lapsi jätetään täysin yksin tunnetilassaan mikä heikentää lapsen tunnepääomaa, mutta myös esimerkiksi etuuden ottaminen pois lyö kiilaa lapsen ja vanhemman väliseen luottamussuhteeseen. Tutkimuksissa on myös todettu, että ei-fyysiset rangaistukset aktivoivat lapsen aivoissa samat alueet kuin fyysiset rangaistukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[q eiuote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Aina tämä sama väsynyt itkuvirsi. Kurittaminen on rankaisua ja kostoa, se ei ole sitä että otetaan lapsen kyövästä kädestä kiinni ja pidetään niin kauan että lyöminen loppuu.

Kyllä myös tuo jälkimmäinen tuntuu lapsesta rangaistukselta ja usein kostoltakin.

Ehkä olit yliherkkä lapsi, vanhempiesi olisi pitänyt selittää sinulle miksi toimivat niin. Miksi itse löit lyömisen perään vanhempiasi? Miten et ymmärtänyt että se sattuu ennen kuin kädestäsi otettiin napakasti kiinni?

Se että sinusta tuntuu joltain ei tee kokemuksestasi faktaa. Se on vain sinun tuntemuksesi.

Ajattelitko miltä vanhemmistaan tuntuu kun et lopeta lyömistä? Eli ihan maaliin meni sinullekin, vaikka mielesi silloin pahoititkin😉

Itsestäsihän sinä puhut, koska et voi puhua toisten tunteista ja kokemuksista, ainoastaan omistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Teen nyt selväksi, etten kannata fyysistä kurittamista missään tapauksessa ja se on syystäkin laitonta. Minulle on itse tehty niin lapsena ja se ei ollut mukavaa. Mutta fyysinen kuritus ei ole sama asia kuin satuttaminen estäminen tai esim. lapsen kantaminen kotiin jos hän ei omin jaloin sinne kävele.

Siitä olen samaa mieltä, että rajattomuus on huono asia lapsen kehitykselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Tunnesäätely lähtee lapsen tunnetaitojen vahvistamisesta. Lapsen koskemattomuuden loukkaaminen ja rankaisu eivät edesauta tunnetaitojen kehitystä vaan päinvastoin haittaavat sitä, kun lapsen vaikea tunnetila pahenee entisestään. Pahimpia ovat jäähyn kaltaiset rangaistukset missä lapsi jätetään täysin yksin tunnetilassaan mikä heikentää lapsen tunnepääomaa, mutta myös esimerkiksi etuuden ottaminen pois lyö kiilaa lapsen ja vanhemman väliseen luottamussuhteeseen. Tutkimuksissa on myös todettu, että ei-fyysiset rangaistukset aktivoivat lapsen aivoissa samat alueet kuin fyysiset rangaistukset.

Syövästä kädestä kiinni pitäminen ei ole rangaistus vaan välttämätön lastenkasvatuskeino jota pitäisi kaikkien vanhempien ymmärtää käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Teen nyt selväksi, etten kannata fyysistä kurittamista missään tapauksessa ja se on syystäkin laitonta. Minulle on itse tehty niin lapsena ja se ei ollut mukavaa. Mutta fyysinen kuritus ei ole sama asia kuin satuttaminen estäminen tai esim. lapsen kantaminen kotiin jos hän ei omin jaloin sinne kävele.

Siitä olen samaa mieltä, että rajattomuus on huono asia lapsen kehitykselle.

Edellinen siis ap

En ole ikinä ymmärtänyt vanhempia, jotka keksivät kaikenlaisia rangaistuksia. Tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa lapselle todetaan napakasti, että minua ei lyödä ja jos edes yrität uudestaan, me lähdemme samantien pois. Ja sitten vain lähdetään, ei keksitä mitään "puhelin pois-tabletti pois- hammastahna pois" -rangaistuksia. Tuo yksi rangaistus riittää. Seuraavan kerran lapsi saa samasta asiasta rangaistuksen, kun hän haluaa uudestaan ko. paikkaan ja hänelle vastataan, että ei käy, kun olimme siellä, niin sinä löit minua kielloista huolimatta. En halua saman toistuvan, joten emme mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Teen nyt selväksi, etten kannata fyysistä kurittamista missään tapauksessa ja se on syystäkin laitonta. Minulle on itse tehty niin lapsena ja se ei ollut mukavaa. Mutta fyysinen kuritus ei ole sama asia kuin satuttaminen estäminen tai esim. lapsen kantaminen kotiin jos hän ei omin jaloin sinne kävele.

Siitä olen samaa mieltä, että rajattomuus on huono asia lapsen kehitykselle.

Meinaatko että esim. lapsen kantaminen kotiin tuntuu lapsesta mukavalta. Se on tosiaan ammattikasvattajilta syystäkin kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Teen nyt selväksi, etten kannata fyysistä kurittamista missään tapauksessa ja se on syystäkin laitonta. Minulle on itse tehty niin lapsena ja se ei ollut mukavaa. Mutta fyysinen kuritus ei ole sama asia kuin satuttaminen estäminen tai esim. lapsen kantaminen kotiin jos hän ei omin jaloin sinne kävele.

Siitä olen samaa mieltä, että rajattomuus on huono asia lapsen kehitykselle.

Meinaatko että esim. lapsen kantaminen kotiin tuntuu lapsesta mukavalta. Se on tosiaan ammattikasvattajilta syystäkin kielletty.

Anna mun kaikki kestää. Ei se varmasti tunnu mukavalta, mutta miten itse saat lapsen vietyä jonnekin, kun lapsi ei halua? Jos vaikka ei halua mennä kouluun? Saako sitten olla menemättä kouluun joka päivä, ettei vain tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt vanhempia, jotka keksivät kaikenlaisia rangaistuksia. Tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa lapselle todetaan napakasti, että minua ei lyödä ja jos edes yrität uudestaan, me lähdemme samantien pois. Ja sitten vain lähdetään, ei keksitä mitään "puhelin pois-tabletti pois- hammastahna pois" -rangaistuksia. Tuo yksi rangaistus riittää. Seuraavan kerran lapsi saa samasta asiasta rangaistuksen, kun hän haluaa uudestaan ko. paikkaan ja hänelle vastataan, että ei käy, kun olimme siellä, niin sinä löit minua kielloista huolimatta. En halua saman toistuvan, joten emme mene.

Öö, sinusta ei ole ok joku samana päivänä tapahtuva rangaistus (esim ei tablettiaikaa), mutta sitten kuitenkin on ok muistuttaa lasta esim vuosien päästä, että Särkänniemeen emme voi mennä, kun löit minua siellä kaksi vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarvittaessa pitänyt lapsesta kiinni niin että satuttava toiminta ei ole mahdollista.

Fyysinen estäminen on ihan hyvä ja sellaista ihan perus itsensä suojelua, mutta toisen satuttaminen on niin vakavaa, että siitä pitää tulla lapselle jokin muukin seuraus. Esim. tuo kotiinlähtö (vaikka kantaen) mukavan kesäpäivän vietosta ja sitten jonkun mukavan asian ottaminen pois

Ap

Fyysistä rajoittamista ei suositella. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki ei salli lainkaan sen käyttämistä. Kyse on lapsen oikeudesta koskemattomuuteen ja sen kunnioittamisesta.

Ihan varmasti rajoitan fyysisesti, jos muu ei toimi. Ei ollut yhdellä vanhemmallakaan mitään sitä vastaa, että otin tuontitilanteessa lapsen käsistä kiinni, kun hän yritti raapia minua. 

Kyllähän osa vanhemmista sallisi jopa ruumiillisen kurituksen. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että se olisi ok.

Lasten kasvattamatta jättäminen voi jättää jopa suuremmat arvet, kuin ruumiillinen kuritus. Jos vanhempi ei ymmärrä vastuutaan ja auktoriteettiaan lapsen tunnesäätelyn kehittymisessä ja sosiaalistumisessa, niin seurauksena on täysin holtittomia, vaikeista sopeutumisongelmista kärsiviä lapsia, joilla on todennäköisesti ennen 18 ikävuottaan liuta psykiatrisia diagnooseja ja lastensuojelun asiakkuus. Jos jo pieneltä lapselta kysytään esimerkiksi, että haluaako tämä pestä hampaat, mennä nukkumaan ja voisiko kultamussukka lopettaa äitin hakkaamisen, niin lapsi ei todennäköisesti tule koskaan pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan ja lopettamaan äidin hakkaamista. Lapsi jota satunnaisesti äiti tukistaa suuttuessaan, mutta joka saa selkeät rajat toimintansa ja tunnesäätelynsä tueksi, on todennäköisemmin aikuisena tasapainoinen ja toimintakykyinen työssäkäyvä veronmaksaja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että väkivalta olisi hyvä asia, mutta rajattomuuskin on eräänlaista henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja se johtuu usein aikuisten vastuuttomuudesta ja ehkä osin siitä, että haluavat tankata omilta lapsiltaan mielihyvän ja rakkauden tunteita ja pelkäävät siksi loukkaavansa heitä. 

Teen nyt selväksi, etten kannata fyysistä kurittamista missään tapauksessa ja se on syystäkin laitonta. Minulle on itse tehty niin lapsena ja se ei ollut mukavaa. Mutta fyysinen kuritus ei ole sama asia kuin satuttaminen estäminen tai esim. lapsen kantaminen kotiin jos hän ei omin jaloin sinne kävele.

Siitä olen samaa mieltä, että rajattomuus on huono asia lapsen kehitykselle.

Meinaatko että esim. lapsen kantaminen kotiin tuntuu lapsesta mukavalta. Se on tosiaan ammattikasvattajilta syystäkin kielletty.

Anna mun kaikki kestää. Ei se varmasti tunnu mukavalta, mutta miten itse saat lapsen vietyä jonnekin, kun lapsi ei halua? Jos vaikka ei halua mennä kouluun? Saako sitten olla menemättä kouluun joka päivä, ettei vain tule paha mieli.

Ja ammattikasvattajat varmaan jättävät lapsen metsään, jos tämä ei metsäretkeltä halua kävellä itse takaisin päiväkotiin. Voivat vain vedota lakiin, että kantaminen on kielletty.

Aikanaan moni oli sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus on välttämätöntä koska lapsia ei saada muuten aisoihin. Sen kieltämistä pidettiin absurdina yms.

Up