Millaisia vaihdevuosioireet voi olla pahimmillaan?

Eikös usein tavata sanoa että kysymällä äidiltä saattaa saada vähän vihiä omista tulevista vaihdevuosistaan. Että ne olisivat useimmiten kai saman tyyppisiä. Vaikka eivät siis tietenkään läheskään aina ole, mutta olen käsittänyt että useimmiten kuitenkin. Onko tästä olemassa tutkimusta vai mahtaako olla vain legendaa tai yksittäisten lääkärien omassa työssään havaitsemaa, sitä en tiedä.

Asiakaspalvelussa kohtaa päivittäin epäystävällisiä, ilkeitä, kiroilevia, huutavia, töykeitä ja uhkaavia asiakkaita. Nämä epäkohteliaat asiakkaat ovat enimmäkseen ikääntyviä naisia. Onko näillä ilkeilijöillä vaihdevuodet? Joukossa on myös yli 65-vuotiaita, joilla on vaihdevuodet jo ohi.

Pitää mennä kotona peilin eteen ja opetella alkeellisia käytöstapoja ennen ihmisten ilmoille lähtemistä!

Vierailija kirjoitti:

Virkistääkö liikunta vaihdevuosissa? Sitä aina tarjotaan lääkkeettömäksi hoidoksi naistenlehdessä, mutta onko siitä oikeasti apua pahoissa oireissa?

Minua on virkistänyt. Lisäsin liikunnan määrää ja tehoa, monipuolistin laatua. Vastapainoksi sitten lepoa ja rentoutumista. Ei auta pahimpiin oireisiin mullakaan, mutta parantaa kummasti elämänlaatua!

Alasti makaan kotona parveekken ovi ja ikkunat auki. On kipuja ja väsymystä koska unettomuutta. Ulkona muilla toppatakki, minulla hellemekko. Silti jo siinä vaiheessa kun laitan kengät jalkaan uloslähtiessäni, olen jo niin hikinen että voisin käydä suihkussa. Suihkukin tosin aiheuttaa jälkihien.

Syön estrogeeninestolääkitystä, rintasyöpä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt sitäkin, että osuipa sopivasti nämä (esi)vaihtarit alkamaan sellaiseen aikaan että maailmanmeno on aivan järjetöntä ja ihmiset muuttui ihan muutamassa vuodessa muista piittaamattomiksi ja todella huonotapaisiksi/äänekkäiksi että taatusti viduttaa kaikki. Vai muuttuiko ja se ainoa muuttuja olinkin minä? Vai sekä että?

Nykyään on kuitenkin sietokyky tämän vv-oireilun takana niin nollissa että oikeasti välillä käy mielessä, että käyn kohta kuristamassa nuo naapurin kakarat jotka riehuu ja karjuu pihalla kuin mieltä vailla. Minä, joka olen kaikkea muuta kuin ärhäkkä saati väkivaltainen ihminen.

Itseasiassa tuntuu että tämä vv-oireilu saa samanlaisen fiiliksen mitä tuli joskus nuorena kun tuli otettua muutama huikka liikaa ja ne vikat tilkkaset oli muuttuneet siksi kuuluisaksi rähinämehuksi. Tosin silloin sitä halusi vaan äkkiä nukkumaan ja se julmettu kiukkukin pysyi muilta salassa humalatilasta huolimatta ja aamulla se oli poissa. Tämä raivokiukku sen sijaan ei poistu nukkumalla sikälimikäli edes saa nukutuksi.

Se on muuten melkoinen combo, kun samaan aikaan on itsellä vaihdevuodet kaikkine kivoine kolotuksineen ja omat vanhemmat (tai edes toinen) alkaa olla muistisairas.

Siihen vielä kun lisää teini-ikää angstaavat lapset niin joopa. Ei ihme, että monikin näyttää lähinnä siltä, että on matkalla murhaamaan perhettään.