Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin laittaa hautajaisiin musta mekko, jonka alla on punainen kangas.
09.09.2023 |
Tilasin joskus aikoinaan EMP:stä kyseisen mekon ja löysin hieman heikkolaatuisen kuvan Googlen avulla joltain ulkomaalaiselta sivulta, joten pystytte arvioimaan onko sopivaa vai ei. Mekon tyyli on hieman viktoriaaninen. Tai sitten ostan kaverilta sen mustan pitsimekon, joka hieman olkapäät paljastaa mutta jakulla peitän sen.
Olen netistä löytänyt tietoa, että jos ei ole kokomustaa vaatetta, niin joustaa voi sallimalla tummempia sävyjä kuten tummansininen. Miten on punaisten sävyjen laita? Onko liian negatiivinen sävy kirkolle?
Mekko: https://www.freenet.de/fashion/fashion/Gothicana-by-EMP/Gothicana-by-EM…
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähiomainen? Lähiomaisilla on mielestäni suurempi "oikeus" pukeutua ihan miten haluavat ilman että kukaan heidän pukeutumistaan arvostelee tai tuomitsee.
Ne ovat isäni hautajaiset. Olen käsittänyt, että perheenjäsenille pieni jousto olisi sallittu, mutta en niin hullu ole, että laittaisin farkut jalkaan ja printtihupparin tai vihreän ruutukuvioisen mekon hautajaisiin. Ei minulla urheillessa tai fyysistä työtä tehdessä ole ykköset päällä, niin en mene hautajaisiinkaan urheilullisissa vaatteissa tai arkimekossa.
Jos olet teini ja sinut muutenkin tunnetaan suvussa goottina, niin ehkä tuo sitten menee. Ajattele sitä kautta, miten arvelisit isäsi suhtautuvan.
Minä olen vähän sellainen, joka ei arjessa kauheasti jaksa tyylistä piitata. Mutta kun äitini kuoli, niin tuntui että äidin hautajaisiin täytyy pukeutua tyylikkäästi. Ja se tyylikkyysvaatimus (itselleni) tuli siitä, millainen äiti oli. Hän oli esteetikko ja mietti juhlapukeutumista aina tarkkaan. Niin kunnianosoituksena äidille, piti minunkin sitten skarpata ja ostin tyylikkään mekon ja asusteet. Ei siis mitään koreilevaa, vaan nimenomaan tyylikkäät. Ja oli kyllä itselläkin jotenkin mukavampi olla siinä tilanteessa, kun sentään oli viimeisen päälle asialliset vaatteet.
Isän hautajaisissa olin 31v ja juuri 1v täyttäneen lapsen äiti. Isä ei ollut vaatteista niin tarkka, niin silloin tuntui ihan ok:lta pukeutua tummaan viininpunaisen samettimekkoon.
Kyllähän äitini ainakin huomannut tuon erottuvan pukeutumiseni, mitä tulee vanhoihin sarjakuvahahmoihin, My Little Pony-printteihin, niitteihin ja yksityiskohtiin kuten rusetteihin puseroissa tai nöyreihin. Naisellisimmista asuista minua viehättää enemmän sellaiset, missä on pitsiä. Että eipä tule vielä aikuisena pukeuduttua kuin aikuiset, vaikka on sitä kaiken varuilta niitä tavallisia vaatteita jos menen töihin tai kouluun, kun alternativeliikkeiden vaatteet maksavat mansikoita.
En ole enää teini, vaan 28-vuotias. Mummon hautajaisissa minulla oli kokomusta, lyhythihainen pitsimekko, jonka ostin Lidlistä ja sen lisäksi musta jakku ja mustat ballerinat. Sen mekon tosin möin pois sen tullessa pienemmäksi, tosin nyt varmaan mahtuisi taas jos se vielä olisi tallessa.
Älä ihmeessä luovu tyylistäsi, on hautajaiset tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on kaikin puolin ok hautajaisiin. Minulla on ollut isän hautajaisissa punainen mekko ollessani lapsi, samoin pikkusiskollani oli punainen asu. Ajankohta oli marraskuun loppupuoli ja hautajaiset oli viiden päivän kuluttua isän kuolemasta. Ei kenelläkään ollut mielessä shoppailu uutta mekkoa etsien vaan mentiin sillä mitä kaapeista löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähiomainen? Lähiomaisilla on mielestäni suurempi "oikeus" pukeutua ihan miten haluavat ilman että kukaan heidän pukeutumistaan arvostelee tai tuomitsee.
Ne ovat isäni hautajaiset. Olen käsittänyt, että perheenjäsenille pieni jousto olisi sallittu, mutta en niin hullu ole, että laittaisin farkut jalkaan ja printtihupparin tai vihreän ruutukuvioisen mekon hautajaisiin. Ei minulla urheillessa tai fyysistä työtä tehdessä ole ykköset päällä, niin en mene hautajaisiinkaan urheilullisissa vaatteissa tai arkimekossa.
Jos olet teini ja sinut muutenkin tunnetaan suvussa goottina, niin ehkä tuo sitten menee. Ajattele sitä kautta, miten arvelisit isäsi suhtautuvan.
Minä olen vähän sellainen, joka ei arjessa kauheasti jaksa tyylistä piitata. Mutta kun äitini kuoli, niin tuntui että äidin hautajaisiin täytyy pukeutua tyylikkäästi. Ja se tyylikkyysvaatimus (itselleni) tuli siitä, millainen äiti oli. Hän oli esteetikko ja mietti juhlapukeutumista aina tarkkaan. Niin kunnianosoituksena äidille, piti minunkin sitten skarpata ja ostin tyylikkään mekon ja asusteet. Ei siis mitään koreilevaa, vaan nimenomaan tyylikkäät. Ja oli kyllä itselläkin jotenkin mukavampi olla siinä tilanteessa, kun sentään oli viimeisen päälle asialliset vaatteet.
Isän hautajaisissa olin 31v ja juuri 1v täyttäneen lapsen äiti. Isä ei ollut vaatteista niin tarkka, niin silloin tuntui ihan ok:lta pukeutua tummaan viininpunaisen samettimekkoon.
Kyllähän äitini ainakin huomannut tuon erottuvan pukeutumiseni, mitä tulee vanhoihin sarjakuvahahmoihin, My Little Pony-printteihin, niitteihin ja yksityiskohtiin kuten rusetteihin puseroissa tai nöyreihin. Naisellisimmista asuista minua viehättää enemmän sellaiset, missä on pitsiä. Että eipä tule vielä aikuisena pukeuduttua kuin aikuiset, vaikka on sitä kaiken varuilta niitä tavallisia vaatteita jos menen töihin tai kouluun, kun alternativeliikkeiden vaatteet maksavat mansikoita.
En ole enää teini, vaan 28-vuotias. Mummon hautajaisissa minulla oli kokomusta, lyhythihainen pitsimekko, jonka ostin Lidlistä ja sen lisäksi musta jakku ja mustat ballerinat. Sen mekon tosin möin pois sen tullessa pienemmäksi, tosin nyt varmaan mahtuisi taas jos se vielä olisi tallessa.
Älä ihmeessä luovu tyylistäsi, on hautajaiset tai ei.
En luovu, mutta on minulla kuitenkin tajua joustamisen suhteen, jos olen töissä. Ei esim. romaninaisen hamekaan ole joka tilanteeseen sopiva, erityisesti sairaanhoitajan tai kaupan kassan työhön. En menisi Puolustusvoimiinkaan töihin vaatteissani, vaan laittaisin sen univormun päälle kuten muutkin.
Tuo asu on ennenkaikkea tumma, joten sehän on jopa etiketin mukainen. Myös tummanpunainen on tummaa. Ja vaikka ihan etikettiä tuijotettaisiin, niin etiketti ei puhu mustasta yhtään mitään, vaan tummasta.
Omasta mielestäni tosin myös muut kuin tummat sävyt sopii hautajaisiin oikein hyvin. Esimerkiksi vaaleat sävyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähiomainen? Lähiomaisilla on mielestäni suurempi "oikeus" pukeutua ihan miten haluavat ilman että kukaan heidän pukeutumistaan arvostelee tai tuomitsee.
Ne ovat isäni hautajaiset. Olen käsittänyt, että perheenjäsenille pieni jousto olisi sallittu, mutta en niin hullu ole, että laittaisin farkut jalkaan ja printtihupparin tai vihreän ruutukuvioisen mekon hautajaisiin. Ei minulla urheillessa tai fyysistä työtä tehdessä ole ykköset päällä, niin en mene hautajaisiinkaan urheilullisissa vaatteissa tai arkimekossa.
Jos olet teini ja sinut muutenkin tunnetaan suvussa goottina, niin ehkä tuo sitten menee. Ajattele sitä kautta, miten arvelisit isäsi suhtautuvan.
Minä olen vähän sellainen, joka ei arjessa kauheasti jaksa tyylistä piitata. Mutta kun äitini kuoli, niin tuntui että äidin hautajaisiin täytyy pukeutua tyylikkäästi. Ja se tyylikkyysvaatimus (itselleni) tuli siitä, millainen äiti oli. Hän oli esteetikko ja mietti juhlapukeutumista aina tarkkaan. Niin kunnianosoituksena äidille, piti minunkin sitten skarpata ja ostin tyylikkään mekon ja asusteet. Ei siis mitään koreilevaa, vaan nimenomaan tyylikkäät. Ja oli kyllä itselläkin jotenkin mukavampi olla siinä tilanteessa, kun sentään oli viimeisen päälle asialliset vaatteet.
Isän hautajaisissa olin 31v ja juuri 1v täyttäneen lapsen äiti. Isä ei ollut vaatteista niin tarkka, niin silloin tuntui ihan ok:lta pukeutua tummaan viininpunaisen samettimekkoon.
Kyllähän äitini ainakin huomannut tuon erottuvan pukeutumiseni, mitä tulee vanhoihin sarjakuvahahmoihin, My Little Pony-printteihin, niitteihin ja yksityiskohtiin kuten rusetteihin puseroissa tai nöyreihin. Naisellisimmista asuista minua viehättää enemmän sellaiset, missä on pitsiä. Että eipä tule vielä aikuisena pukeuduttua kuin aikuiset, vaikka on sitä kaiken varuilta niitä tavallisia vaatteita jos menen töihin tai kouluun, kun alternativeliikkeiden vaatteet maksavat mansikoita.
En ole enää teini, vaan 28-vuotias. Mummon hautajaisissa minulla oli kokomusta, lyhythihainen pitsimekko, jonka ostin Lidlistä ja sen lisäksi musta jakku ja mustat ballerinat. Sen mekon tosin möin pois sen tullessa pienemmäksi, tosin nyt varmaan mahtuisi taas jos se vielä olisi tallessa.
Älä ihmeessä luovu tyylistäsi, on hautajaiset tai ei.
En luovu, mutta on minulla kuitenkin tajua joustamisen suhteen, jos olen töissä. Ei esim. romaninaisen hamekaan ole joka tilanteeseen sopiva, erityisesti sairaanhoitajan tai kaupan kassan työhön. En menisi Puolustusvoimiinkaan töihin vaatteissani, vaan laittaisin sen univormun päälle kuten muutkin.
Ei kai kukaan tässä nyt sellaista ole ehdottanutkaan tai odottanut.
Ehdotettu mekko käy kyllä hautajasiin. En näe ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Näyttää vähän h....rahtavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii loistavasti.
Rakastan ihmisiä jotka rohkenee hieman venyttää sääntöjä tai rikkoa niitä kankeita koodeja. Jotka on muuten keksitty satoja vuosia sitten. Ajat muuttuu.
Sinä, sinä ja sinä. Mutta nyt ei ole sinusta ja sinun päivästäsi kyse.
Käytöstavat ja tahdikkuus tarkoittavat sitä, että pystyy näkemään myös ne muut ihmiset ja astumaan omien mieltymyksiensä ulkopuolelle.Eli sanot että se tarkoittaa sitä että pitää pukeutua oman maun vastaisesti muiden mieliksi?
Ei se sitäkään sentään tarkoita.Pääsosin musta riittää hautajaisiin. Piste.
No kyllä! Niitä omia mieltymyksiä ei kysellä silloin jos on tullut kutsutuksi johonkin arvokkaaseen tilaisuuteen tai on vastaavissa työtehtävissä tms.
En minäkään kuuna päivänä pukeutuisi kotioloissa mekkoon, mutta aivan varmasti sen kiskon päälleni jos lähden vainajaa saattamaan. Siinä ei kysellä mikä minusta olisi sitä ja tätä, vaan kunnioitetaan vainajaa ja saadaan kunnia saattaa hänet viimeistä kertaa.Samoin minulla työssä melko tiukka pukukoodi enkä lähde vatsaan inisemään mitään omista mieltymyksistäni.
Kotona sitten pukeudun justiinsa niin kuin lystään.
Jos en osaisi jonkun oman minäminäminä-vammani vuoksi pukeutua kuten tilaisuuteen odotettaisiin, jättäisin menemättä.Nyt en ihan ymmärtänyt.
Sanot että ... "omia mieltymyksiä ei kysellä silloin jos on tullut kutsutuksi johonkin arvokkaaseen tilaisuuteen tai on vastaavissa työtehtävissä tms."
Kysellään niitä siinä kohtaa kun sinä ostat tai mietit mitä sinne puet.
Kuten nyt ap miettii.Sitä ostosta mietitään siinä valossa, että mikä on tilaisuus ja mitä sinne on sopivaa pukea eikä sillä fokuksella, että mikä minulle on pukeutumisessa ominaista ja ihanaa.
No näinpä. Mulle pukeutumisessa on ominaista ja ihanaa luuhata paksussa aamutakissa ja jossain koiran kuolasissa collareissa kotona. Kaikki muu on epämukavaa. En mä silti edes kauppaan lähde niissä kotivaatteissa, enkä töihin, saati häihin tai hautajaisiin.
Kaupassa en kyllä katso pahasti jos joku kulkee ihan missä vaatteissa sattuu, mutta työt ja erilaiset juhlat vaativat jonkinlaista kunnioitusta niitä muita ihmisiä kohtaan. Ja se näkyy siinä että pukeutuu paikkaan ja tilaisuuteen sopivasti.
Sopivasti ei tarkoita epämiellyttävästi.
On niitä myös mukavia juhlavaatteita olemassa.
Miten ihmiset nyt ajattelee asian näin mustavalkoisesti että mukavat vaatteet muka on tasan ne collarit ja risa tpaita.
Kun ei ole.
Mulla on myös mukavia jakkuasuja. Anteeksi nyt siitä sitten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Näyttää vähän h....rahtavalta.
Katsohan enemmän noita Iida Vainioita ja ihmis-Barbeja miniminimekoissaan.
En mäkään laittais juhlaan kisakireää mekkoa tai korkokenkiä, ihan vaan sen koodin takia.
Saa valita ne itselleen ominaiset noudattaen samalla sitä yleistä normia.
Kyllä nuo voi yhdistää ellei nyt tosiaan puhuta jostain armeijan pukeutumisvaatimuksesta.
Ymmärsin että kyse on nyt hautajaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähiomainen? Lähiomaisilla on mielestäni suurempi "oikeus" pukeutua ihan miten haluavat ilman että kukaan heidän pukeutumistaan arvostelee tai tuomitsee.
Ne ovat isäni hautajaiset. Olen käsittänyt, että perheenjäsenille pieni jousto olisi sallittu, mutta en niin hullu ole, että laittaisin farkut jalkaan ja printtihupparin tai vihreän ruutukuvioisen mekon hautajaisiin. Ei minulla urheillessa tai fyysistä työtä tehdessä ole ykköset päällä, niin en mene hautajaisiinkaan urheilullisissa vaatteissa tai arkimekossa.
Jos olet teini ja sinut muutenkin tunnetaan suvussa goottina, niin ehkä tuo sitten menee. Ajattele sitä kautta, miten arvelisit isäsi suhtautuvan.
Minä olen vähän sellainen, joka ei arjessa kauheasti jaksa tyylistä piitata. Mutta kun äitini kuoli, niin tuntui että äidin hautajaisiin täytyy pukeutua tyylikkäästi. Ja se tyylikkyysvaatimus (itselleni) tuli siitä, millainen äiti oli. Hän oli esteetikko ja mietti juhlapukeutumista aina tarkkaan. Niin kunnianosoituksena äidille, piti minunkin sitten skarpata ja ostin tyylikkään mekon ja asusteet. Ei siis mitään koreilevaa, vaan nimenomaan tyylikkäät. Ja oli kyllä itselläkin jotenkin mukavampi olla siinä tilanteessa, kun sentään oli viimeisen päälle asialliset vaatteet.
Isän hautajaisissa olin 31v ja juuri 1v täyttäneen lapsen äiti. Isä ei ollut vaatteista niin tarkka, niin silloin tuntui ihan ok:lta pukeutua tummaan viininpunaisen samettimekkoon.
Kyllähän äitini ainakin huomannut tuon erottuvan pukeutumiseni, mitä tulee vanhoihin sarjakuvahahmoihin, My Little Pony-printteihin, niitteihin ja yksityiskohtiin kuten rusetteihin puseroissa tai nöyreihin. Naisellisimmista asuista minua viehättää enemmän sellaiset, missä on pitsiä. Että eipä tule vielä aikuisena pukeuduttua kuin aikuiset, vaikka on sitä kaiken varuilta niitä tavallisia vaatteita jos menen töihin tai kouluun, kun alternativeliikkeiden vaatteet maksavat mansikoita.
En ole enää teini, vaan 28-vuotias. Mummon hautajaisissa minulla oli kokomusta, lyhythihainen pitsimekko, jonka ostin Lidlistä ja sen lisäksi musta jakku ja mustat ballerinat. Sen mekon tosin möin pois sen tullessa pienemmäksi, tosin nyt varmaan mahtuisi taas jos se vielä olisi tallessa.
Älä ihmeessä luovu tyylistäsi, on hautajaiset tai ei.
En luovu, mutta on minulla kuitenkin tajua joustamisen suhteen, jos olen töissä. Ei esim. romaninaisen hamekaan ole joka tilanteeseen sopiva, erityisesti sairaanhoitajan tai kaupan kassan työhön. En menisi Puolustusvoimiinkaan töihin vaatteissani, vaan laittaisin sen univormun päälle kuten muutkin.
Olen ollut sielä töissä ja ihan normaaleissa arki vaatteissa sinne pukeuduttiin. Siiviilityössä.
Saa käyttää ihan sitä omaakin harkintaa tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Näyttää vähän h....rahtavalta.
Ite näytät.
Ihana, taidan ostaa itse samanlainen seuraaviin hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii loistavasti.
Rakastan ihmisiä jotka rohkenee hieman venyttää sääntöjä tai rikkoa niitä kankeita koodeja. Jotka on muuten keksitty satoja vuosia sitten. Ajat muuttuu.
Sinä, sinä ja sinä. Mutta nyt ei ole sinusta ja sinun päivästäsi kyse.
Käytöstavat ja tahdikkuus tarkoittavat sitä, että pystyy näkemään myös ne muut ihmiset ja astumaan omien mieltymyksiensä ulkopuolelle.Eli sanot että se tarkoittaa sitä että pitää pukeutua oman maun vastaisesti muiden mieliksi?
Ei se sitäkään sentään tarkoita.Pääsosin musta riittää hautajaisiin. Piste.
No kyllä! Niitä omia mieltymyksiä ei kysellä silloin jos on tullut kutsutuksi johonkin arvokkaaseen tilaisuuteen tai on vastaavissa työtehtävissä tms.
En minäkään kuuna päivänä pukeutuisi kotioloissa mekkoon, mutta aivan varmasti sen kiskon päälleni jos lähden vainajaa saattamaan. Siinä ei kysellä mikä minusta olisi sitä ja tätä, vaan kunnioitetaan vainajaa ja saadaan kunnia saattaa hänet viimeistä kertaa.Samoin minulla työssä melko tiukka pukukoodi enkä lähde vatsaan inisemään mitään omista mieltymyksistäni.
Kotona sitten pukeudun justiinsa niin kuin lystään.
Jos en osaisi jonkun oman minäminäminä-vammani vuoksi pukeutua kuten tilaisuuteen odotettaisiin, jättäisin menemättä.Nyt en ihan ymmärtänyt.
Sanot että ... "omia mieltymyksiä ei kysellä silloin jos on tullut kutsutuksi johonkin arvokkaaseen tilaisuuteen tai on vastaavissa työtehtävissä tms."
Kysellään niitä siinä kohtaa kun sinä ostat tai mietit mitä sinne puet.
Kuten nyt ap miettii.Sitä ostosta mietitään siinä valossa, että mikä on tilaisuus ja mitä sinne on sopivaa pukea eikä sillä fokuksella, että mikä minulle on pukeutumisessa ominaista ja ihanaa.
No näinpä. Mulle pukeutumisessa on ominaista ja ihanaa luuhata paksussa aamutakissa ja jossain koiran kuolasissa collareissa kotona. Kaikki muu on epämukavaa. En mä silti edes kauppaan lähde niissä kotivaatteissa, enkä töihin, saati häihin tai hautajaisiin.
Kaupassa en kyllä katso pahasti jos joku kulkee ihan missä vaatteissa sattuu, mutta työt ja erilaiset juhlat vaativat jonkinlaista kunnioitusta niitä muita ihmisiä kohtaan. Ja se näkyy siinä että pukeutuu paikkaan ja tilaisuuteen sopivasti.
Sopivasti ei tarkoita epämiellyttävästi.
On niitä myös mukavia juhlavaatteita olemassa.
Miten ihmiset nyt ajattelee asian näin mustavalkoisesti että mukavat vaatteet muka on tasan ne collarit ja risa tpaita.
Kun ei ole.
Mulla on myös mukavia jakkuasuja. Anteeksi nyt siitä sitten vaan.
Kaikki vaatteet mitä pitää varoa ettei likaannu, tai missä pitää varoa ettei vilahda mitään kun istuu jalat sohvalla, tai mitä pitää silittää, huoltaa, pestä käsin tms. on epämukavia. Pese, pidä, konttaa vaikka nurmikolla, ei väliä. Ne on mukavia vaatteita.
Ymmärrän kyllä että voi olla olemassa siistejä ja fiksuja vaatteita jotka ei kiristä ja kinnaa, mutta silloin hankaluudeksi tulee juuri se että niitä pitää varoa että pysyvät siisteinä. Minä elän ulkoilmaelämää rämpien metsissä ja koiran kanssa kuraisilla pelloilla, ja ne vaatteet missä voi huoletta mennä ja antaa sotkeentua on niitä mukavia. Muista on päänvaivaa.
Kuitenkin näen että näitä päänvaivavaatteita täytyy ihmisellä olla sen verran että pystyy siistillä ja asiallisella olemuksella kunnioittamaan muita ihmisiä.
En laittaisi hautajaisiin. Ennemmin jotkut mustat siistit housut ja pusero
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii loistavasti.
Rakastan ihmisiä jotka rohkenee hieman venyttää sääntöjä tai rikkoa niitä kankeita koodeja. Jotka on muuten keksitty satoja vuosia sitten. Ajat muuttuu.
Sinä, sinä ja sinä. Mutta nyt ei ole sinusta ja sinun päivästäsi kyse.
Käytöstavat ja tahdikkuus tarkoittavat sitä, että pystyy näkemään myös ne muut ihmiset ja astumaan omien mieltymyksiensä ulkopuolelle.Eli sanot että se tarkoittaa sitä että pitää pukeutua oman maun vastaisesti muiden mieliksi?
Ei se sitäkään sentään tarkoita.Pääsosin musta riittää hautajaisiin. Piste.
No kyllä! Niitä omia mieltymyksiä ei kysellä silloin jos on tullut kutsutuksi johonkin arvokkaaseen tilaisuuteen tai on vastaavissa työtehtävissä tms.
En minäkään kuuna päivänä pukeutuisi kotioloissa mekkoon, mutta aivan varmasti sen kiskon päälleni jos lähden vainajaa saattamaan. Siinä ei kysellä mikä minusta olisi sitä ja tätä, vaan kunnioitetaan vainajaa ja saadaan kunnia saattaa hänet viimeistä kertaa.Samoin minulla työssä melko tiukka pukukoodi enkä lähde vatsaan inisemään mitään omista mieltymyksistäni.
Kotona sitten pukeudun justiinsa niin kuin lystään.
Jos en osaisi jonkun oman minäminäminä-vammani vuoksi pukeutua kuten tilaisuuteen odotettaisiin, jättäisin menemättä.Nyt en ihan ymmärtänyt.
Sanot että ... "omia mieltymyksiä ei kysellä silloin jos on tullut kutsutuksi johonkin arvokkaaseen tilaisuuteen tai on vastaavissa työtehtävissä tms."
Kysellään niitä siinä kohtaa kun sinä ostat tai mietit mitä sinne puet.
Kuten nyt ap miettii.Sitä ostosta mietitään siinä valossa, että mikä on tilaisuus ja mitä sinne on sopivaa pukea eikä sillä fokuksella, että mikä minulle on pukeutumisessa ominaista ja ihanaa.
No näinpä. Mulle pukeutumisessa on ominaista ja ihanaa luuhata paksussa aamutakissa ja jossain koiran kuolasissa collareissa kotona. Kaikki muu on epämukavaa. En mä silti edes kauppaan lähde niissä kotivaatteissa, enkä töihin, saati häihin tai hautajaisiin.
Kaupassa en kyllä katso pahasti jos joku kulkee ihan missä vaatteissa sattuu, mutta työt ja erilaiset juhlat vaativat jonkinlaista kunnioitusta niitä muita ihmisiä kohtaan. Ja se näkyy siinä että pukeutuu paikkaan ja tilaisuuteen sopivasti.
Sopivasti ei tarkoita epämiellyttävästi.
On niitä myös mukavia juhlavaatteita olemassa.
Miten ihmiset nyt ajattelee asian näin mustavalkoisesti että mukavat vaatteet muka on tasan ne collarit ja risa tpaita.
Kun ei ole.
Mulla on myös mukavia jakkuasuja. Anteeksi nyt siitä sitten vaan.Kaikki vaatteet mitä pitää varoa ettei likaannu, tai missä pitää varoa ettei vilahda mitään kun istuu jalat sohvalla, tai mitä pitää silittää, huoltaa, pestä käsin tms. on epämukavia. Pese, pidä, konttaa vaikka nurmikolla, ei väliä. Ne on mukavia vaatteita.
Ymmärrän kyllä että voi olla olemassa siistejä ja fiksuja vaatteita jotka ei kiristä ja kinnaa, mutta silloin hankaluudeksi tulee juuri se että niitä pitää varoa että pysyvät siisteinä. Minä elän ulkoilmaelämää rämpien metsissä ja koiran kanssa kuraisilla pelloilla, ja ne vaatteet missä voi huoletta mennä ja antaa sotkeentua on niitä mukavia. Muista on päänvaivaa.
Kuitenkin näen että näitä päänvaivavaatteita täytyy ihmisellä olla sen verran että pystyy siistillä ja asiallisella olemuksella kunnioittamaan muita ihmisiä.
Kaikkea toki pitää pestä ja kaikessa varon kyllä ettei sotkeennu. Siisti kun ole noin yleensäkin.
Toki aina sotkeentuu mutta sitten pestään.
En hanki sellasia materiaaleja joita pitää silittää tai pestä käsin.
En edes juhlavaatteiksi.
Tämäkin on valinta ostohetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Sopii loistavasti.
Rakastan ihmisiä jotka rohkenee hieman venyttää sääntöjä tai rikkoa niitä kankeita koodeja. Jotka on muuten keksitty satoja vuosia sitten. Ajat muuttuu.
Pitääkö oikeasti? Nythän ollaan jo lenkkareissa lähes joka tilaisuudessa.
No näinpä. Mulle pukeutumisessa on ominaista ja ihanaa luuhata paksussa aamutakissa ja jossain koiran kuolasissa collareissa kotona. Kaikki muu on epämukavaa. En mä silti edes kauppaan lähde niissä kotivaatteissa, enkä töihin, saati häihin tai hautajaisiin.
Kaupassa en kyllä katso pahasti jos joku kulkee ihan missä vaatteissa sattuu, mutta työt ja erilaiset juhlat vaativat jonkinlaista kunnioitusta niitä muita ihmisiä kohtaan. Ja se näkyy siinä että pukeutuu paikkaan ja tilaisuuteen sopivasti.