Lue keskustelun säännöt.
Oma puhumattomuus parisuhteessa
08.09.2023 |
Oikeastaan kaikissa kolmessa pitkässä parisuhteessani on tullut miehiltä palautetta, että puhun liian vähän. Siis ei edes mitään parisuhteen ruotimista, vaan arkista juttelua. En vain jaksa jutella. Puhun, jos on toimitettava joku asia. Joskus vitsailen. Ei ole tarvetta puhua koko ajan.
Nykyinen mies usein "tenttaa", tai siltä se ainakin tuntuu. Saattaa kysyä "mitä mietit?", "Miltä nyt tuntuu?", "Mitä suuressa mielessäsi liikkuu?", vaikka monesti en edes mieti mitään. Kuvittelee kai, että olen syvällisempi. Tuntuu, että hänen mieliksi pitää keksiä puhuttavaa, vaikka itselleni puhuminen ei anna mitään. Joskus pahalla tuulella ollessaan hän on sanonut ahdistuvansa hiljaisuudestani ja siitä, että hänen pitäisi hoitaa kaikki puhuminen. Mutta kun ei pitäisi, mulle olisi ihan ok olla hiljaa.
Pitäisikö hiljaisen ihmisen olla sinkku?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Sinun on varmasti keskimääräistä vaikeampi löytää pysyvä kontakti ja rakkaus. Puheen kautta, kommunikoimalla, luodaan ja syvennetään suhdetta. Et ehkä siis anna tarpeeksi kumppanillesi, jotta suhde kestäisi pitkään.
Puhuminenkin on taito, jota voi kehittää. Parisuhteen hyväksi voisit miettiä, olisitko valmis sellaiseen. Onko sulla puoliso, joka olisi sen arvoinen?No älä nyt viitti. Paras suhde on sellainen jossa voi olla hiljaa ilman että kellekään tulee vaivautunut olo. Tai puhua ilman että kukaan rasittuu. Läpättäjä ja hiljainen eivät aina sovi yhteen. Riippuu ihan.
Joo ei todellakaan sovi. Hiljaisena ihmisenä olen tapaillut höpöttäjää ja olihan se ahdistavaa, kun koko ajan oli paine, että nyt pitäisi puhua enemmän. Toisaalta sitten jos puhuin jotain, hän ei edes osannut tarttua siihen, vaan ne omat jutut pyörivät koko ajan hänen mielessään ja niistä olisi vain pitänyt keksiä höpöttämistä. Olisin minäkin omista mielenkiinnon kohteistani keksinyt vaikka mitä puhuttavaa, mutta koska oli selvää ettei toista kiinnosta, se meni sitten siihen että kuuntelin hänen juttujaan ja myötäilin, tuomatta itse keskusteluun mitään. En osaa enkä halua höpöttää aiheista, joista en tiedä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Miksi mielestäsi on mainitsemisen arvoista että reissu oli kallis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Toimit vähän typerästi. Juuri silloinhan hän sinulle avautui, ja sinun olisi pitänyt kuunnella, eikä ruveta inttämään miksi hän ei ollut sanonut mitään - aivan epäolennaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla joitain muita avuja, jos kuitenkin olet 3 pitkässä suhteessa ollut? Ja mikä on pitkän suhteen määritelmä?
Enpä itse osaa sanoa noista muista avuista.
Suhteet 6, 12 ja 5 vuotta.= 23 vuotta??? Kuinka vanha olet?
Mitä ihmeellistä tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Miksi mielestäsi on mainitsemisen arvoista että reissu oli kallis?
Etkö todellakaan ymmärrä? Pilata odotettu ja hintava loma, johon investoitu. Olisi purkautunut kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Siis oikeasti haluat kumppanin, joka puhuu tunteistaan, koko ajan analysoi, että nyt suututtaa, nyt inhottaa, tämä on ahdistavaa jne. Miksi tuollainen suhde on sinusta hyvä? Koko ajan elämä pyöriin sen ympärillä, millaisena toinen kokee todellisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Toimit vähän typerästi. Juuri silloinhan hän sinulle avautui, ja sinun olisi pitänyt kuunnella, eikä ruveta inttämään miksi hän ei ollut sanonut mitään - aivan epäolennaista!
"Vuorovaikutus on kaikkien suhteiden ydin, myös parisuhteen ydin. Se on kasvun, kehityksen ja jopa eloonjäämisen edellytys. Ihmisvauvan kohdalla on osoitettu, että läheisyyden ja vuorovaikutuksen puute voi johtaa kuolemaan.
Hyvässä vuorovaikutuksessa vahvistan toisen ajatuksia, jaan tunteita, en loukkaa tai haavoita toista, tuemme toinen toisiamme, olemme samalla puolella ”meidän tiimi”.
Vuorovaikutus (kommunikaatio) tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että ”kun toinen kysyy niin toinen vastaa.” Aikuiselta ihmiseltä vastaukset ”ihan sama” tai ”evvk” eivät ole hyvää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus tapahtuu sekä sanojen että tekojen välityksellä. Muun muassa puhumattomuus tai mököttäminenkin ovat hyvin vahvaa kommunikointia.
https://www.terve.fi/artikkelit/hyva-parisuhde-mita-silta-on-lupa-odott…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Siis oikeasti haluat kumppanin, joka puhuu tunteistaan, koko ajan analysoi, että nyt suututtaa, nyt inhottaa, tämä on ahdistavaa jne. Miksi tuollainen suhde on sinusta hyvä? Koko ajan elämä pyöriin sen ympärillä, millaisena toinen kokee todellisuutensa.
Sun ymmärrys on heikkoa. Lopetan tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Siis oikeasti haluat kumppanin, joka puhuu tunteistaan, koko ajan analysoi, että nyt suututtaa, nyt inhottaa, tämä on ahdistavaa jne. Miksi tuollainen suhde on sinusta hyvä? Koko ajan elämä pyöriin sen ympärillä, millaisena toinen kokee todellisuutensa.
Sun ymmärrys on heikkoa. Lopetan tähän.
Ehei, ymmärrykseni on normaali, mutta kun te tunteista puhujat haluatte puhua vain hyvistä tunteista, pitää olla rakkautta ja lämpöä. Sitten kun toinen on rehellinen ja puhuu muistakin tunteistaan, jotka vaikuttavat parisuhteeseen, alkaakin tuollainen kieltäminen: sinä et ymmärrä, miten tunteista puhutaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Miksi mielestäsi on mainitsemisen arvoista että reissu oli kallis?
Etkö todellakaan ymmärrä? Pilata odotettu ja hintava loma, johon investoitu. Olisi purkautunut kotona.
Eli enemmän sinua haittasi rahan meneminen "hukkaan", ei niinkään se hänen avautumisensa. Kertoo aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Siis oikeasti haluat kumppanin, joka puhuu tunteistaan, koko ajan analysoi, että nyt suututtaa, nyt inhottaa, tämä on ahdistavaa jne. Miksi tuollainen suhde on sinusta hyvä? Koko ajan elämä pyöriin sen ympärillä, millaisena toinen kokee todellisuutensa.
Sun ymmärrys on heikkoa. Lopetan tähän.
Ehei, ymmärrykseni on normaali, mutta kun te tunteista puhujat haluatte puhua vain hyvistä tunteista, pitää olla rakkautta ja lämpöä. Sitten kun toinen on rehellinen ja puhuu muistakin tunteistaan, jotka vaikuttavat parisuhteeseen, alkaakin tuollainen kieltäminen: sinä et ymmärrä, miten tunteista puhutaan!
Ethän sä todellakaan ymmärrä kuin väärin. En ole idiootti, vaan ihmistyön ammattilainen ja osaan kyllä vuorovaikutuksen. Sinä ymmärrät sen vain tunteista puhumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Toimit vähän typerästi. Juuri silloinhan hän sinulle avautui, ja sinun olisi pitänyt kuunnella, eikä ruveta inttämään miksi hän ei ollut sanonut mitään - aivan epäolennaista!
"Vuorovaikutus on kaikkien suhteiden ydin, myös parisuhteen ydin. Se on kasvun, kehityksen ja jopa eloonjäämisen edellytys. Ihmisvauvan kohdalla on osoitettu, että läheisyyden ja vuorovaikutuksen puute voi johtaa kuolemaan.
Hyvässä vuorovaikutuksessa vahvistan toisen ajatuksia, jaan tunteita, en loukkaa tai haavoita toista, tuemme toinen toisiamme, olemme samalla puolella ”meidän tiimi”.
Vuorovaikutus (kommunikaatio) tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että ”kun toinen kysyy niin toinen vastaa.” Aikuiselta ihmiseltä vastaukset ”ihan sama” tai ”evvk” eivät ole hyvää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus tapahtuu sekä sanojen että tekojen välityksellä. Muun muassa puhumattomuus tai mököttäminenkin ovat hyvin vahvaa kommunikointia.
https://www.terve.fi/artikkelit/hyva-parisuhde-mita-silta-on-lupa-odott…
Miten toi copy-paste liittyy mihinkään. Valitat, että toinen ei kertonut tunteistaan, ja sitten kun kertoi, et kuunnellut, nostit vaan metelin aivan epäolennaisesta seikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Miksi mielestäsi on mainitsemisen arvoista että reissu oli kallis?
Etkö todellakaan ymmärrä? Pilata odotettu ja hintava loma, johon investoitu. Olisi purkautunut kotona.
Siis lomasi menee pilalle, kun toinen puhuu tunteistaan ja kyseenalaistaa suhteen? Just tällaisia tunteistapuhujat on, kivoja tunteita pitää koko ajan viljellä sydän-sydän-sydän, mutta jos puhutaan ikävistä tunteista, suututaan.
Ota samanlainen mies kuin itse olet, Suomessa ja Venäjällä on mykkiä miehiä pilvin pimein. Lännessä on puhuvampia? Mykkä on raskas kumppani, jos mitään yritä tai jaksa sanoa. Ehkä arki vie voimasi tai ei ole tapana puhua. Voisi toisaalta kenelle tahansa käydä niin ettei aina jaksa puhua tai jos väsyttää. Mutta puhuvalle puhuva kiva. Kysyvä ja tenttaava ehkä ei ole hyvä, jos liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Miksi mielestäsi on mainitsemisen arvoista että reissu oli kallis?
Etkö todellakaan ymmärrä? Pilata odotettu ja hintava loma, johon investoitu. Olisi purkautunut kotona.
Eli enemmän sinua haittasi rahan meneminen "hukkaan", ei niinkään se hänen avautumisensa. Kertoo aika paljon.
No on todella törkeetä ja rakkaudetonta pilata yhteinen loma tökeryydellään. Onneksi siitä suhteesta on jo aikaa. Saman hän oli tehnyt monta kertaa exälleen, jonka kanssa juteltiin jälkeen päin.
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa parisuhteen hiljaisenakin, mies ei.
Mutta onneksi miehillä on vastapainona pakollinen asevelvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ja jakaminen ovat tunneyhteyden perusta. Ja tunneyhteys on tärkeintä suhteessa. Itse en kykenisi noin epäsosiaalisen kanssa suhteeseen. Kerran olin suhteessa introvertin kanssa ja se oli alun jälkeen vaikeaa, koska hän ei puhunut tunteistaan ja saattoi yllättäen purkautua tavalla, mitä en voinut tajuta, koska hän ei ollut puhunut vaan ainoastaan omassa päässään muhitellut tarinan, joka ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen olen viihtynyt vain avoimien ihmisten kanssa. Oli niin arvaamatonta, kun toinen ei ollut puhunut. Vieläkin puistattaa.
Ihan mielenkiinnosta, puhuitko sinä hänelle tunteistasi?
Puhuin ja osoitin teoin, miten välitän hänestä ja meistä. Reissussa ollessamme hän yhtäkkiä tylytti, että meillähän on mennyt viime aikoina huonosti. Ja minä taas pyysin kertomaan, että miten ja miksi hän ei ole sanonut mitään, jos noin on ollut hänen mielestään. Pilasi koko kalliin reissun. Aivan mahdotonta oli vuorovaikutus, kun toinen piti sisällään kaikkea. Erohan siitä tuli; en jaksanut sellaista arvaamattomuutta.
Toimit vähän typerästi. Juuri silloinhan hän sinulle avautui, ja sinun olisi pitänyt kuunnella, eikä ruveta inttämään miksi hän ei ollut sanonut mitään - aivan epäolennaista!
"Vuorovaikutus on kaikkien suhteiden ydin, myös parisuhteen ydin. Se on kasvun, kehityksen ja jopa eloonjäämisen edellytys. Ihmisvauvan kohdalla on osoitettu, että läheisyyden ja vuorovaikutuksen puute voi johtaa kuolemaan.
Hyvässä vuorovaikutuksessa vahvistan toisen ajatuksia, jaan tunteita, en loukkaa tai haavoita toista, tuemme toinen toisiamme, olemme samalla puolella ”meidän tiimi”.
Vuorovaikutus (kommunikaatio) tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että ”kun toinen kysyy niin toinen vastaa.” Aikuiselta ihmiseltä vastaukset ”ihan sama” tai ”evvk” eivät ole hyvää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus tapahtuu sekä sanojen että tekojen välityksellä. Muun muassa puhumattomuus tai mököttäminenkin ovat hyvin vahvaa kommunikointia.
https://www.terve.fi/artikkelit/hyva-parisuhde-mita-silta-on-lupa-odott…
Eli toimittaja toisintaa sitä todellisuutta, jossa kaikki on kivaa ja ihanaa, ikäviä tunteita ei sovi nostaa esille, koska se voi loukata toista.
= 23 vuotta??? Kuinka vanha olet?