Esihenkilöitä ei saa työpaikalla häiritä yhteydenotoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella työpaikalla kysellään itsestäänselvyyksiä vielä vuosienkin työsuhteen jälkeen. Usein samat ihmiset kyselevät samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vaikka asiat on kerrottu ja opetettu sataan kertaan. Ei riitä että kuuntelee ja nyökkää. On opeteltava tai laitettava tieto itselleen muistiin. Käytettävä työpaikan manuaaleja ja oppaita. Jokaista pikkuasiaa asiaa ei tarvitse esimieheltä erikseen viestillä kysyä. Voi ottaa ihan itse selvää. Kyseessä on aikuisten työpaikka, ei päiväkoti. 

Ymmärrän täysin, että samoille ihmisille samojen asioiden papukaijan tavoin toistaminen turhauttaa. 

Voi olla, mutta siitä esihenkilöt saavat palkkansa. Eivät siitä, että jättävät ihmiset yksin töidensä kanssa, jolloin mikään ei etene jos ei ole näkemystä mitä pitäisi tehdä. Ei pidä hakeutua johtotehtäviin, jos henkinen kantti ei siihen riitä.

Olen samaa mieltä tuosta ja parempi varmistaa. Mutta myönnän kyllä, että on välillä hyvin turhauttavaa, kun meillä on tarkat ohjeet tiettyihin tilanteisiin ja nämä toistuu usein. Toisinaan tuntuu, että työntekijät eivät edes lue ohjeita ennen kuin kysyvät, vaikka käytännössä me sitten ohjeistetaan juuri sen ohjeen mukaan. Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla myös kykyä lukea itse ohjeita ja etsiä tietoa.

Esihenkilön tehtäviin kuuluu työn mahdollistaminen ja siksi ne neuvontatyö on iso osa työtä. Tosin vasta näissä töissä olen nähnyt sen, että esihenkilöillä on valtava määrä kaikkea muutakin työtä. Etenkin me "pikkupomot" ollaan sellaisessa välikädessä, jossa pitäisi ehtiä osallistumaan päivittäiseen työhön ja sen lisäksi on muita tehtäviä plus vielä kaiken maailman hankkeet, neuvottelut, palaverit sun muut, joista osa on vielä ihan turhaa.

Lisään vielä, että tottakai neuvon ja perehdytän enkä suhtaudu nyrpeästi, mutta mielessäni turhaudun. Jos kaikki tarvitsisivat kädestä pitäen ohjausta, katsoisin peiliin ja miettisin ohjeistuksen ja perehdytyksen laatua, mutta ne on yleensä ne muutamat jotka eivät vaan selviydy tehtävistä ilman jatkuvaa neuvontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas 50 hengen tiimin lähiesihenkilö haluaa olla tietoinen jokaikisestä pikku nippelistä. Jos haluan varata kalenteriin jollekin asiakkaalle tavallista pidemmän ajan, niin on kysyttävä lupa pomolta. Jos minulla on aamulla hammaslääkäri ja haluaisin tulla vasta yhdeksäksi (jota ennen minulla on vain paperitöitä, jotka voin tehdä työpäivän lopulla) on kysyttävä lupa. Jos on tarve sopia mikä tahansa kokous, työkavereiden tai firman ulkopuolisten henkilöiden kanssa, on kysyttävä lupa. Mutta näihin lupiin ei sitten kuitenkaan tule vastausta kovin nopeasti, aina ei tule koskaan. Ja jos laitan uusintakyselyn että missä mennään, huomasitko aiemman viestini, niin tulee ikävän oloinen viesti takaisin, että kaikki kyllä huomioidaan. Vaikka oikeasti hän saattaa näitä unohtaa. Tämä hankaloittaa todella paljon työskentelyä. Kokousten sopiminen on erittäin hankalaa ja hidasta. Pieni vapaus ei minusta olisi ollenkaan haitaksi.

Myös meillä saa muistusviesteihin vastauksena sen, ettei asia tietenkään ole unohtunut, vaan sen hoitaminen koko ajan se on mielessä ja etenee kyllä. Tämä vastaus tulee myös kun kyse sellaisesta asiasta, mistä ei ole viikkoon kuulunut mitään ja jonka hoitaminen veisi esihenkilöltä aikaa max. 10 minuuttia. En ihmettele ettemme johda asiakastyytyväisyyskyselyissä.

En tiedä, että millaisista muistutuksista teillä on kyse, mutta meillä tapahtuu samaa. Monesti ne asiat vaan on sellaisia, että niihin tarvitsee toisen tahon näkemyksen. Meillä laki ohjaa vahvasti työtä. Ja se on itsestäkin turhauttavaa, kun joutuu sanomaan, että asiaa hoidetaan kyllä. Näyttäytyy varmasti usein niin, että se asia on vaan unohdettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella työpaikalla kysellään itsestäänselvyyksiä vielä vuosienkin työsuhteen jälkeen. Usein samat ihmiset kyselevät samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vaikka asiat on kerrottu ja opetettu sataan kertaan. Ei riitä että kuuntelee ja nyökkää. On opeteltava tai laitettava tieto itselleen muistiin. Käytettävä työpaikan manuaaleja ja oppaita. Jokaista pikkuasiaa asiaa ei tarvitse esimieheltä erikseen viestillä kysyä. Voi ottaa ihan itse selvää. Kyseessä on aikuisten työpaikka, ei päiväkoti. 

Ymmärrän täysin, että samoille ihmisille samojen asioiden papukaijan tavoin toistaminen turhauttaa. 

Voi olla, mutta siitä esihenkilöt saavat palkkansa. Eivät siitä, että jättävät ihmiset yksin töidensä kanssa, jolloin mikään ei etene jos ei ole näkemystä mitä pitäisi tehdä. Ei pidä hakeutua johtotehtäviin, jos henkinen kantti ei siihen riitä.

Olen samaa mieltä tuosta ja parempi varmistaa. Mutta myönnän kyllä, että on välillä hyvin turhauttavaa, kun meillä on tarkat ohjeet tiettyihin tilanteisiin ja nämä toistuu usein. Toisinaan tuntuu, että työntekijät eivät edes lue ohjeita ennen kuin kysyvät, vaikka käytännössä me sitten ohjeistetaan juuri sen ohjeen mukaan. Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla myös kykyä lukea itse ohjeita ja etsiä tietoa.

Esihenkilön tehtäviin kuuluu työn mahdollistaminen ja siksi ne neuvontatyö on iso osa työtä. Tosin vasta näissä töissä olen nähnyt sen, että esihenkilöillä on valtava määrä kaikkea muutakin työtä. Etenkin me "pikkupomot" ollaan sellaisessa välikädessä, jossa pitäisi ehtiä osallistumaan päivittäiseen työhön ja sen lisäksi on muita tehtäviä plus vielä kaiken maailman hankkeet, neuvottelut, palaverit sun muut, joista osa on vielä ihan turhaa.

Lisään vielä, että tottakai neuvon ja perehdytän enkä suhtaudu nyrpeästi, mutta mielessäni turhaudun. Jos kaikki tarvitsisivat kädestä pitäen ohjausta, katsoisin peiliin ja miettisin ohjeistuksen ja perehdytyksen laatua, mutta ne on yleensä ne muutamat jotka eivät vaan selviydy tehtävistä ilman jatkuvaa neuvontaa.

Miten käsittelet näitä työhösi kuuluvia turhautumisen tunteita? Ne nimittäin kyllä näkyvät ihmisestä ulospäin.

Valitettavasti se vain menee niin, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Suomessa on aivan käsittämättömän huono asennoituminen työhön perehdyttämiseen. Ei ihme, että työssä viihdytään huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella työpaikalla kysellään itsestäänselvyyksiä vielä vuosienkin työsuhteen jälkeen. Usein samat ihmiset kyselevät samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vaikka asiat on kerrottu ja opetettu sataan kertaan. Ei riitä että kuuntelee ja nyökkää. On opeteltava tai laitettava tieto itselleen muistiin. Käytettävä työpaikan manuaaleja ja oppaita. Jokaista pikkuasiaa asiaa ei tarvitse esimieheltä erikseen viestillä kysyä. Voi ottaa ihan itse selvää. Kyseessä on aikuisten työpaikka, ei päiväkoti. 

Ymmärrän täysin, että samoille ihmisille samojen asioiden papukaijan tavoin toistaminen turhauttaa. 

Voi olla, mutta siitä esihenkilöt saavat palkkansa. Eivät siitä, että jättävät ihmiset yksin töidensä kanssa, jolloin mikään ei etene jos ei ole näkemystä mitä pitäisi tehdä. Ei pidä hakeutua johtotehtäviin, jos henkinen kantti ei siihen riitä.

Olen samaa mieltä tuosta ja parempi varmistaa. Mutta myönnän kyllä, että on välillä hyvin turhauttavaa, kun meillä on tarkat ohjeet tiettyihin tilanteisiin ja nämä toistuu usein. Toisinaan tuntuu, että työntekijät eivät edes lue ohjeita ennen kuin kysyvät, vaikka käytännössä me sitten ohjeistetaan juuri sen ohjeen mukaan. Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla myös kykyä lukea itse ohjeita ja etsiä tietoa.

Esihenkilön tehtäviin kuuluu työn mahdollistaminen ja siksi ne neuvontatyö on iso osa työtä. Tosin vasta näissä töissä olen nähnyt sen, että esihenkilöillä on valtava määrä kaikkea muutakin työtä. Etenkin me "pikkupomot" ollaan sellaisessa välikädessä, jossa pitäisi ehtiä osallistumaan päivittäiseen työhön ja sen lisäksi on muita tehtäviä plus vielä kaiken maailman hankkeet, neuvottelut, palaverit sun muut, joista osa on vielä ihan turhaa.

Lisään vielä, että tottakai neuvon ja perehdytän enkä suhtaudu nyrpeästi, mutta mielessäni turhaudun. Jos kaikki tarvitsisivat kädestä pitäen ohjausta, katsoisin peiliin ja miettisin ohjeistuksen ja perehdytyksen laatua, mutta ne on yleensä ne muutamat jotka eivät vaan selviydy tehtävistä ilman jatkuvaa neuvontaa.

Miten käsittelet näitä työhösi kuuluvia turhautumisen tunteita? Ne nimittäin kyllä näkyvät ihmisestä ulospäin.

Valitettavasti se vain menee niin, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Suomessa on aivan käsittämättömän huono asennoituminen työhön perehdyttämiseen. Ei ihme, että työssä viihdytään huonosti.

Teen etätöitä, joten ei näy :) Joka ikinen turhautuu joskus jostain, joten sinänsä en koe, että näitä pitäisi erityisesti käsitellä. Pidän kovasti työstäni, haluan kehittää sitä ja pyrin aktiivisesti tekemään sellaisia muutoksia, jotka auttavat alaisia. Eli jos tässä nyt joku käsittelytapa pitää esittää niin se on sitten varmasti ratkaisukeskeisyys. Toki on myös sitten luonnollista, että kaikkien Työsopimuksia ei jatketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella työpaikalla kysellään itsestäänselvyyksiä vielä vuosienkin työsuhteen jälkeen. Usein samat ihmiset kyselevät samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vaikka asiat on kerrottu ja opetettu sataan kertaan. Ei riitä että kuuntelee ja nyökkää. On opeteltava tai laitettava tieto itselleen muistiin. Käytettävä työpaikan manuaaleja ja oppaita. Jokaista pikkuasiaa asiaa ei tarvitse esimieheltä erikseen viestillä kysyä. Voi ottaa ihan itse selvää. Kyseessä on aikuisten työpaikka, ei päiväkoti. 

Ymmärrän täysin, että samoille ihmisille samojen asioiden papukaijan tavoin toistaminen turhauttaa. 

Voi olla, mutta siitä esihenkilöt saavat palkkansa. Eivät siitä, että jättävät ihmiset yksin töidensä kanssa, jolloin mikään ei etene jos ei ole näkemystä mitä pitäisi tehdä. Ei pidä hakeutua johtotehtäviin, jos henkinen kantti ei siihen riitä.

Olen samaa mieltä tuosta ja parempi varmistaa. Mutta myönnän kyllä, että on välillä hyvin turhauttavaa, kun meillä on tarkat ohjeet tiettyihin tilanteisiin ja nämä toistuu usein. Toisinaan tuntuu, että työntekijät eivät edes lue ohjeita ennen kuin kysyvät, vaikka käytännössä me sitten ohjeistetaan juuri sen ohjeen mukaan. Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla myös kykyä lukea itse ohjeita ja etsiä tietoa.

Esihenkilön tehtäviin kuuluu työn mahdollistaminen ja siksi ne neuvontatyö on iso osa työtä. Tosin vasta näissä töissä olen nähnyt sen, että esihenkilöillä on valtava määrä kaikkea muutakin työtä. Etenkin me "pikkupomot" ollaan sellaisessa välikädessä, jossa pitäisi ehtiä osallistumaan päivittäiseen työhön ja sen lisäksi on muita tehtäviä plus vielä kaiken maailman hankkeet, neuvottelut, palaverit sun muut, joista osa on vielä ihan turhaa.

Lisään vielä, että tottakai neuvon ja perehdytän enkä suhtaudu nyrpeästi, mutta mielessäni turhaudun. Jos kaikki tarvitsisivat kädestä pitäen ohjausta, katsoisin peiliin ja miettisin ohjeistuksen ja perehdytyksen laatua, mutta ne on yleensä ne muutamat jotka eivät vaan selviydy tehtävistä ilman jatkuvaa neuvontaa.

Miten käsittelet näitä työhösi kuuluvia turhautumisen tunteita? Ne nimittäin kyllä näkyvät ihmisestä ulospäin.

Valitettavasti se vain menee niin, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Suomessa on aivan käsittämättömän huono asennoituminen työhön perehdyttämiseen. Ei ihme, että työssä viihdytään huonosti.

Teen etätöitä, joten ei näy :) Joka ikinen turhautuu joskus jostain, joten sinänsä en koe, että näitä pitäisi erityisesti käsitellä. Pidän kovasti työstäni, haluan kehittää sitä ja pyrin aktiivisesti tekemään sellaisia muutoksia, jotka auttavat alaisia. Eli jos tässä nyt joku käsittelytapa pitää esittää niin se on sitten varmasti ratkaisukeskeisyys. Toki on myös sitten luonnollista, että kaikkien Työsopimuksia ei jatketa.

Tympääntynyt tunnelma välittyy myös etänä vaikka henkilö omasta mielestään käyttäytyisi neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas 50 hengen tiimin lähiesihenkilö haluaa olla tietoinen jokaikisestä pikku nippelistä. Jos haluan varata kalenteriin jollekin asiakkaalle tavallista pidemmän ajan, niin on kysyttävä lupa pomolta. Jos minulla on aamulla hammaslääkäri ja haluaisin tulla vasta yhdeksäksi (jota ennen minulla on vain paperitöitä, jotka voin tehdä työpäivän lopulla) on kysyttävä lupa. Jos on tarve sopia mikä tahansa kokous, työkavereiden tai firman ulkopuolisten henkilöiden kanssa, on kysyttävä lupa. Mutta näihin lupiin ei sitten kuitenkaan tule vastausta kovin nopeasti, aina ei tule koskaan. Ja jos laitan uusintakyselyn että missä mennään, huomasitko aiemman viestini, niin tulee ikävän oloinen viesti takaisin, että kaikki kyllä huomioidaan. Vaikka oikeasti hän saattaa näitä unohtaa. Tämä hankaloittaa todella paljon työskentelyä. Kokousten sopiminen on erittäin hankalaa ja hidasta. Pieni vapaus ei minusta olisi ollenkaan haitaksi.

Myös meillä saa muistusviesteihin vastauksena sen, ettei asia tietenkään ole unohtunut, vaan sen hoitaminen koko ajan se on mielessä ja etenee kyllä. Tämä vastaus tulee myös kun kyse sellaisesta asiasta, mistä ei ole viikkoon kuulunut mitään ja jonka hoitaminen veisi esihenkilöltä aikaa max. 10 minuuttia. En ihmettele ettemme johda asiakastyytyväisyyskyselyissä.

En tiedä, että millaisista muistutuksista teillä on kyse, mutta meillä tapahtuu samaa. Monesti ne asiat vaan on sellaisia, että niihin tarvitsee toisen tahon näkemyksen. Meillä laki ohjaa vahvasti työtä. Ja se on itsestäkin turhauttavaa, kun joutuu sanomaan, että asiaa hoidetaan kyllä. Näyttäytyy varmasti usein niin, että se asia on vaan unohdettu.

Viivytyksiin suhtaudutaan yleensä paremmin, jos on tiedossa mistä ne johtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on 180 alaista ja jokainen kysyy sitä oikeaa fonttia julkaisuun ja saako lähteä klo 15 töistä ja onko kahvitauot pakko pitää vai saako vähentää työaikaa ja saako perjantaina olla etänä ja onko jouluaatto lomapäivä, niin ymmärrän ihan hyvin että viestit pitää tulla yhdellä kanavalla.

Tämä.

Mulla on runsaasti eri tasoisia alaisia.

Olen aina sanonut että akuutissa asioissa soita, kiireettömässä laita s posti. Ei muita kanavia pitkin.

Eikös sieltä tule sitten kaikenmaailman ääniviestiä, watsappia, txtaria, face viestiä ymymym innokkaimmat etsineet mun siviilielämän sometilin ja laittavat dmää sinne...

Sitten ihmettelevät miksen vastaa...

Ei näin.

Tuo on hoitoalalla ihan arkipäivää. Pomo istuu huoneessaan ja oven vieressä palaa punainen valo koko työpäivän ajan. Sähköposteihinkaan ei vastata yms. Omaiset haluaisivat keskustella esimiehen kanssa, mutta vastaus on "en nyt ehdi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

* esimiehiä

Ei vaan esihenkilöitä. Yritä pysytellä ajan tasalla.

Ei sanan esimies käyttäminen ole vanhanaikaista

Kyllä on. Enää ei eletä 1950-luvulla. Vaikka sinun ajatusmaailmasi ei päivittyisi, johtajan ei tarvitse nykyään enää olla mies. Nykyään käytetään sukupuolineutraaleja ilmaisuja työtehtävistä.

Oletko kohdullinen, vulvallinen ja menstruoiva ei-mies? Vai kenties sukupuoleton?

Oletko pornotähti? Vai teetkö jotain muuta työtä genitaaleillasi? Suurin osa saa palkkansa jostain ihan muusta kuin genitaalien käyttämisestä.

Totta. Armeija pakolliseksi kaikille. Tyttö ei ole enää uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on 180 alaista ja jokainen kysyy sitä oikeaa fonttia julkaisuun ja saako lähteä klo 15 töistä ja onko kahvitauot pakko pitää vai saako vähentää työaikaa ja saako perjantaina olla etänä ja onko jouluaatto lomapäivä, niin ymmärrän ihan hyvin että viestit pitää tulla yhdellä kanavalla.

Tämä.

Mulla on runsaasti eri tasoisia alaisia.

Olen aina sanonut että akuutissa asioissa soita, kiireettömässä laita s posti. Ei muita kanavia pitkin.

Eikös sieltä tule sitten kaikenmaailman ääniviestiä, watsappia, txtaria, face viestiä ymymym innokkaimmat etsineet mun siviilielämän sometilin ja laittavat dmää sinne...

Sitten ihmettelevät miksen vastaa...

Ei näin.

Töiden delegointiin kannattaa panostaa nykyistä enemmän, jos työntekijät kaipaavat kovasti neuvoja isolta pomolta. Ja kannattaisiko poistaa pikaviestisovellus työpaikalla käytöstä, jos ei sitä kautta halua tulla tavoitelluksi? Työntekijät kuulostavat olevan epätoivoisessa tilanteessa, jos myös vapaa-ajan sovellusten kautta on tarve yrittää pomoa saada kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

* esimiehiä

Ei vaan esihenkilöitä. Yritä pysytellä ajan tasalla.

Ei sanan esimies käyttäminen ole vanhanaikaista

Kyllä on. Enää ei eletä 1950-luvulla. Vaikka sinun ajatusmaailmasi ei päivittyisi, johtajan ei tarvitse nykyään enää olla mies. Nykyään käytetään sukupuolineutraaleja ilmaisuja työtehtävistä.

Oletko kohdullinen, vulvallinen ja menstruoiva ei-mies? Vai kenties sukupuoleton?

Oletko pornotähti? Vai teetkö jotain muuta työtä genitaaleillasi? Suurin osa saa palkkansa jostain ihan muusta kuin genitaalien käyttämisestä.

Totta. Armeija pakolliseksi kaikille. Tyttö ei ole enää uhri.

Vai kaikille vapaaehtoiseksi? Eiväthän kaikki miehetkään käy armeijaa. Muun muassa presidenttiehdokas Mika Aaltola jätti armeijan välistä ja silti kokee olevansa pätevä ottamaan kantaa maanpuolustukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella työpaikalla kysellään itsestäänselvyyksiä vielä vuosienkin työsuhteen jälkeen. Usein samat ihmiset kyselevät samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vaikka asiat on kerrottu ja opetettu sataan kertaan. Ei riitä että kuuntelee ja nyökkää. On opeteltava tai laitettava tieto itselleen muistiin. Käytettävä työpaikan manuaaleja ja oppaita. Jokaista pikkuasiaa asiaa ei tarvitse esimieheltä erikseen viestillä kysyä. Voi ottaa ihan itse selvää. Kyseessä on aikuisten työpaikka, ei päiväkoti. 

Ymmärrän täysin, että samoille ihmisille samojen asioiden papukaijan tavoin toistaminen turhauttaa. 

Voi olla, mutta siitä esihenkilöt saavat palkkansa. Eivät siitä, että jättävät ihmiset yksin töidensä kanssa, jolloin mikään ei etene jos ei ole näkemystä mitä pitäisi tehdä. Ei pidä hakeutua johtotehtäviin, jos henkinen kantti ei siihen riitä.

Olen samaa mieltä tuosta ja parempi varmistaa. Mutta myönnän kyllä, että on välillä hyvin turhauttavaa, kun meillä on tarkat ohjeet tiettyihin tilanteisiin ja nämä toistuu usein. Toisinaan tuntuu, että työntekijät eivät edes lue ohjeita ennen kuin kysyvät, vaikka käytännössä me sitten ohjeistetaan juuri sen ohjeen mukaan. Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla myös kykyä lukea itse ohjeita ja etsiä tietoa.

Esihenkilön tehtäviin kuuluu työn mahdollistaminen ja siksi ne neuvontatyö on iso osa työtä. Tosin vasta näissä töissä olen nähnyt sen, että esihenkilöillä on valtava määrä kaikkea muutakin työtä. Etenkin me "pikkupomot" ollaan sellaisessa välikädessä, jossa pitäisi ehtiä osallistumaan päivittäiseen työhön ja sen lisäksi on muita tehtäviä plus vielä kaiken maailman hankkeet, neuvottelut, palaverit sun muut, joista osa on vielä ihan turhaa.

Lisään vielä, että tottakai neuvon ja perehdytän enkä suhtaudu nyrpeästi, mutta mielessäni turhaudun. Jos kaikki tarvitsisivat kädestä pitäen ohjausta, katsoisin peiliin ja miettisin ohjeistuksen ja perehdytyksen laatua, mutta ne on yleensä ne muutamat jotka eivät vaan selviydy tehtävistä ilman jatkuvaa neuvontaa.

Miten käsittelet näitä työhösi kuuluvia turhautumisen tunteita? Ne nimittäin kyllä näkyvät ihmisestä ulospäin.

Valitettavasti se vain menee niin, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Suomessa on aivan käsittämättömän huono asennoituminen työhön perehdyttämiseen. Ei ihme, että työssä viihdytään huonosti.

Teen etätöitä, joten ei näy :) Joka ikinen turhautuu joskus jostain, joten sinänsä en koe, että näitä pitäisi erityisesti käsitellä. Pidän kovasti työstäni, haluan kehittää sitä ja pyrin aktiivisesti tekemään sellaisia muutoksia, jotka auttavat alaisia. Eli jos tässä nyt joku käsittelytapa pitää esittää niin se on sitten varmasti ratkaisukeskeisyys. Toki on myös sitten luonnollista, että kaikkien Työsopimuksia ei jatketa.

Tympääntynyt tunnelma välittyy myös etänä vaikka henkilö omasta mielestään käyttäytyisi neutraalisti.

En sinänsä käyttäydy neutraalisti vaan positiivisesti. Annan positiivista palautetta, neuvon, kyselen itsekin, että miten työt sujuu jne. En ymmärrä, että miksi väännät vaan vääntämisen ilosta. Kuten sanoin, pidän kovasti työstäni ja minulla on näkemys siitä, millaista hyvä johtajuus on ja sitä kysellään myös niiltä, joiden työtä johdetaan. En myöskään sanonut, että olen tympääntynyt vaan toisinaan turhauttaa. Joka ikistä turhauttaa joskus, jopa niitä kaikkein parhaimpia työntekijöitä. Sellaisia me ihmiset ollaan.

Mun vanhassa duunipaikassa näin toimistolla LÄHIesihenkilöä joku max kaks kertaa kuussa (itse olin siis aina paikalla). Koskaan en kysynyt mitään työhön liittyvää. Seuraavassa paikassa olin ihan puulla päähän lyöty kun esihenkilöä näki töissä joka viikko useampanakin päivänä. 

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas 50 hengen tiimin lähiesihenkilö haluaa olla tietoinen jokaikisestä pikku nippelistä. Jos haluan varata kalenteriin jollekin asiakkaalle tavallista pidemmän ajan, niin on kysyttävä lupa pomolta. Jos minulla on aamulla hammaslääkäri ja haluaisin tulla vasta yhdeksäksi (jota ennen minulla on vain paperitöitä, jotka voin tehdä työpäivän lopulla) on kysyttävä lupa. Jos on tarve sopia mikä tahansa kokous, työkavereiden tai firman ulkopuolisten henkilöiden kanssa, on kysyttävä lupa. Mutta näihin lupiin ei sitten kuitenkaan tule vastausta kovin nopeasti, aina ei tule koskaan. Ja jos laitan uusintakyselyn että missä mennään, huomasitko aiemman viestini, niin tulee ikävän oloinen viesti takaisin, että kaikki kyllä huomioidaan. Vaikka oikeasti hän saattaa näitä unohtaa. Tämä hankaloittaa todella paljon työskentelyä. Kokousten sopiminen on erittäin hankalaa ja hidasta. Pieni vapaus ei minusta olisi ollenkaan haitaksi.

Myös meillä saa muistusviesteihin vastauksena sen, ettei asia tietenkään ole unohtunut, vaan sen hoitaminen koko ajan se on mielessä ja etenee kyllä. Tämä vastaus tulee myös kun kyse sellaisesta asiasta, mistä ei ole viikkoon kuulunut mitään ja jonka hoitaminen veisi esihenkilöltä aikaa max. 10 minuuttia. En ihmettele ettemme johda asiakastyytyväisyyskyselyissä.

En tiedä, että millaisista muistutuksista teillä on kyse, mutta meillä tapahtuu samaa. Monesti ne asiat vaan on sellaisia, että niihin tarvitsee toisen tahon näkemyksen. Meillä laki ohjaa vahvasti työtä. Ja se on itsestäkin turhauttavaa, kun joutuu sanomaan, että asiaa hoidetaan kyllä. Näyttäytyy varmasti usein niin, että se asia on vaan unohdettu.

Viivytyksiin suhtaudutaan yleensä paremmin, jos on tiedossa mistä ne johtuvat.

Hmm, miksi se ei riitä, että kertoo asian x olevan selvityksessä? Eihän esihenkilötkään aina tiedä, että miksi jossakin asiassa kestää. Toki jos kestää niin siitä pitää ilmoittaa vaikka kerran viikossa keskitetysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas 50 hengen tiimin lähiesihenkilö haluaa olla tietoinen jokaikisestä pikku nippelistä. Jos haluan varata kalenteriin jollekin asiakkaalle tavallista pidemmän ajan, niin on kysyttävä lupa pomolta. Jos minulla on aamulla hammaslääkäri ja haluaisin tulla vasta yhdeksäksi (jota ennen minulla on vain paperitöitä, jotka voin tehdä työpäivän lopulla) on kysyttävä lupa. Jos on tarve sopia mikä tahansa kokous, työkavereiden tai firman ulkopuolisten henkilöiden kanssa, on kysyttävä lupa. Mutta näihin lupiin ei sitten kuitenkaan tule vastausta kovin nopeasti, aina ei tule koskaan. Ja jos laitan uusintakyselyn että missä mennään, huomasitko aiemman viestini, niin tulee ikävän oloinen viesti takaisin, että kaikki kyllä huomioidaan. Vaikka oikeasti hän saattaa näitä unohtaa. Tämä hankaloittaa todella paljon työskentelyä. Kokousten sopiminen on erittäin hankalaa ja hidasta. Pieni vapaus ei minusta olisi ollenkaan haitaksi.

Myös meillä saa muistusviesteihin vastauksena sen, ettei asia tietenkään ole unohtunut, vaan sen hoitaminen koko ajan se on mielessä ja etenee kyllä. Tämä vastaus tulee myös kun kyse sellaisesta asiasta, mistä ei ole viikkoon kuulunut mitään ja jonka hoitaminen veisi esihenkilöltä aikaa max. 10 minuuttia. En ihmettele ettemme johda asiakastyytyväisyyskyselyissä.

En tiedä, että millaisista muistutuksista teillä on kyse, mutta meillä tapahtuu samaa. Monesti ne asiat vaan on sellaisia, että niihin tarvitsee toisen tahon näkemyksen. Meillä laki ohjaa vahvasti työtä. Ja se on itsestäkin turhauttavaa, kun joutuu sanomaan, että asiaa hoidetaan kyllä. Näyttäytyy varmasti usein niin, että se asia on vaan unohdettu.

Viivytyksiin suhtaudutaan yleensä paremmin, jos on tiedossa mistä ne johtuvat.

Hmm, miksi se ei riitä, että kertoo asian x olevan selvityksessä? Eihän esihenkilötkään aina tiedä, että miksi jossakin asiassa kestää. Toki jos kestää niin siitä pitää ilmoittaa vaikka kerran viikossa keskitetysti.

Miten olisi sen takia, että yhteydenotot asiasta ovat yleensä siihen tahoon, johon on alunperin oltu puljusta yhteydessä? Noloa jos asiassa kestää eikä edes osaa sanoa syytä miksei vastauksia ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on 180 alaista ja jokainen kysyy sitä oikeaa fonttia julkaisuun ja saako lähteä klo 15 töistä ja onko kahvitauot pakko pitää vai saako vähentää työaikaa ja saako perjantaina olla etänä ja onko jouluaatto lomapäivä, niin ymmärrän ihan hyvin että viestit pitää tulla yhdellä kanavalla.

Tämä.

Mulla on runsaasti eri tasoisia alaisia.

Olen aina sanonut että akuutissa asioissa soita, kiireettömässä laita s posti. Ei muita kanavia pitkin.

Eikös sieltä tule sitten kaikenmaailman ääniviestiä, watsappia, txtaria, face viestiä ymymym innokkaimmat etsineet mun siviilielämän sometilin ja laittavat dmää sinne...

Sitten ihmettelevät miksen vastaa...

Ei näin.

Mitä ne asiat ovat jotka tulevat outoja reittejä? Oletko ottanut puheeksi asiaa? Kuulostaa erikoiselta eikä todellakaan sopivaa. Jätäkö vastaamatta puhelimeen tai unohdatko vastata viesteihin? Jos ei siitä ole kyse, kannattaa nostaa asia esille eikä todellakaan vastata jos joku ottaa yhteyttä vapaa-ajan sovellusten kautta. Tai vastaa esim. 'soita tänään klo 14-15 välillä'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas 50 hengen tiimin lähiesihenkilö haluaa olla tietoinen jokaikisestä pikku nippelistä. Jos haluan varata kalenteriin jollekin asiakkaalle tavallista pidemmän ajan, niin on kysyttävä lupa pomolta. Jos minulla on aamulla hammaslääkäri ja haluaisin tulla vasta yhdeksäksi (jota ennen minulla on vain paperitöitä, jotka voin tehdä työpäivän lopulla) on kysyttävä lupa. Jos on tarve sopia mikä tahansa kokous, työkavereiden tai firman ulkopuolisten henkilöiden kanssa, on kysyttävä lupa. Mutta näihin lupiin ei sitten kuitenkaan tule vastausta kovin nopeasti, aina ei tule koskaan. Ja jos laitan uusintakyselyn että missä mennään, huomasitko aiemman viestini, niin tulee ikävän oloinen viesti takaisin, että kaikki kyllä huomioidaan. Vaikka oikeasti hän saattaa näitä unohtaa. Tämä hankaloittaa todella paljon työskentelyä. Kokousten sopiminen on erittäin hankalaa ja hidasta. Pieni vapaus ei minusta olisi ollenkaan haitaksi.

Myös meillä saa muistusviesteihin vastauksena sen, ettei asia tietenkään ole unohtunut, vaan sen hoitaminen koko ajan se on mielessä ja etenee kyllä. Tämä vastaus tulee myös kun kyse sellaisesta asiasta, mistä ei ole viikkoon kuulunut mitään ja jonka hoitaminen veisi esihenkilöltä aikaa max. 10 minuuttia. En ihmettele ettemme johda asiakastyytyväisyyskyselyissä.

En tiedä, että millaisista muistutuksista teillä on kyse, mutta meillä tapahtuu samaa. Monesti ne asiat vaan on sellaisia, että niihin tarvitsee toisen tahon näkemyksen. Meillä laki ohjaa vahvasti työtä. Ja se on itsestäkin turhauttavaa, kun joutuu sanomaan, että asiaa hoidetaan kyllä. Näyttäytyy varmasti usein niin, että se asia on vaan unohdettu.

Viivytyksiin suhtaudutaan yleensä paremmin, jos on tiedossa mistä ne johtuvat.

Hmm, miksi se ei riitä, että kertoo asian x olevan selvityksessä? Eihän esihenkilötkään aina tiedä, että miksi jossakin asiassa kestää. Toki jos kestää niin siitä pitää ilmoittaa vaikka kerran viikossa keskitetysti.

Miten olisi sen takia, että yhteydenotot asiasta ovat yleensä siihen tahoon, johon on alunperin oltu puljusta yhteydessä? Noloa jos asiassa kestää eikä edes osaa sanoa syytä miksei vastauksia ole tullut.

Onhan se noloa. On ne pitkät odotusajat meistäkin noloa. En tiedä, että millaista työtä teet, mutta yleisellä tasolla ainakin meillä asiat voi olla selvityksessä pitkäänkin esimerkiksi lakiasian tai muun ison muutoksen takia. Ja silloin ei kuin pahoitella kysyjälle ja palata myöhemmin asiaan.