Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erimielisyys miehen kanssa liittyen syntyvään lapseen
07.09.2023 |
Meille on syntymässä ensimmäinen lapsi ja nyt meillä on niin erilaiset näkemykset syntyvän lapsen nimestä että ei ole tosikaan. Mies haluaisi ehdottomasti nimetä lapsen edesmenneen siskonsa mukaan. Ajatuksena ymmärrän, mutta kyseinen nimi on eräs 70-luvun suosikkinimi, mistä on olemassa vaikka ja mitä pilalauluja ja lällättelyloruja. Olen yrittänyt ehdottaa että se kyseinen nimi annettaisiin toiseksi nimeksi, mutta mies haluaa sen ehdottomasti ensimmäiseksi ja kutsumanimeksi. Minä en.
Ja totta kai mies käyttää sitä korttia, että se oli hänen siskonsa nimi ja että miten hienoa olisi hänelle ja isovanhemmillekin että saataisiin taas sen niminen lapsi sukuun. Minä taas en lainkaan pidä myöskään siitä ajatuksesta, että lapsemme olisi joku kakkosversio vuosikymmeniä sitten kuolleesta toisesta lapsesta. Ilmeisesti mies on jo puhunut tästä nimiehdotuksesta vanhemmilleenkin. Miten tätä asiaa voisi lähteä selvittämään?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua sen kuolleen siskon vanhempana vähän ahdistaisi, jos lapsenlapsella olisi sama nimi.
Meillä taas isovanhemmat pahoitti mielensä siitä kun ei annettu meidän pojalle heidän nuorena kuolleen poikansa nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ensimmäistä nimeä mistä molemmat eivät pidä. Nämä perintönimet ovat muutenkin yleensä toisena tai kolmantena nimenä.
Mieluiten ei mitään perintönimiä. Meillä käytiin aikoinaan kovat väännöt kun lasten isä olisi halunnut pojalle nimen joka on kulkenut heidän suvussaan kuulemma kauan. Nimi on mallia Kustaa, eikä kukaan oikeastaan edes pidä koko nimestä mutta se vaan on aina jostain kumman syystä annettu jollekin perheen pojalle. No se perinne loppui meidän lapsen kohdalla. Lapsi sai kauniin ja itselleen sopivan nimen.
Mammat yläpeukuttaa ihan simona, kun joku päällepäsmäröivä äiti on saanut katkaistua miehen suvussa kulkeneen poikalapsen nimiperinteen.
"Lapsi sai...itselleen sopivan nimen". Siis vauvalta kysyttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei nimi vain olisi Sanna?
Itse muistan 70- luvun lapsena lällätyksen Sanna, tahtoisin sua pa n na.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua sen kuolleen siskon vanhempana vähän ahdistaisi, jos lapsenlapsella olisi sama nimi.
Meillä taas isovanhemmat pahoitti mielensä siitä kun ei annettu meidän pojalle heidän nuorena kuolleen poikansa nimeä.
Mulle tuli mieleen, että ei ole miehen toive tuo siskon nimi..vaan anopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies saa päättää sukunimen, niin sinulla tulisi olla oikeus päättää etunimi.
Tasa-arvon nimissä.
Muistakaa se, että lapsi on omanlainen ihminen. Lapsi tarvitsee oman nimen, eikä muistuttamaan jotain kuollutta vainajaa. Hän on ihminen, eikä mikään muistoesine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ensimmäistä nimeä mistä molemmat eivät pidä. Nämä perintönimet ovat muutenkin yleensä toisena tai kolmantena nimenä.
Mieluiten ei mitään perintönimiä. Meillä käytiin aikoinaan kovat väännöt kun lasten isä olisi halunnut pojalle nimen joka on kulkenut heidän suvussaan kuulemma kauan. Nimi on mallia Kustaa, eikä kukaan oikeastaan edes pidä koko nimestä mutta se vaan on aina jostain kumman syystä annettu jollekin perheen pojalle. No se perinne loppui meidän lapsen kohdalla. Lapsi sai kauniin ja itselleen sopivan nimen.
Mammat yläpeukuttaa ihan simona, kun joku päällepäsmäröivä äiti on saanut katkaistua miehen suvussa kulkeneen poikalapsen nimiperinteen.
"Lapsi sai...itselleen sopivan nimen". Siis vauvalta kysyttiin?
Miksi ihmeessä ajattelet, että miehellä pitäisi olla valta päättää sekä lapsen suku- että etunimi.
Eikö se sukunimi jo riitä. Kyllä osaatte olla ahneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ensimmäistä nimeä mistä molemmat eivät pidä. Nämä perintönimet ovat muutenkin yleensä toisena tai kolmantena nimenä.
Mieluiten ei mitään perintönimiä. Meillä käytiin aikoinaan kovat väännöt kun lasten isä olisi halunnut pojalle nimen joka on kulkenut heidän suvussaan kuulemma kauan. Nimi on mallia Kustaa, eikä kukaan oikeastaan edes pidä koko nimestä mutta se vaan on aina jostain kumman syystä annettu jollekin perheen pojalle. No se perinne loppui meidän lapsen kohdalla. Lapsi sai kauniin ja itselleen sopivan nimen.
Mammat yläpeukuttaa ihan simona, kun joku päällepäsmäröivä äiti on saanut katkaistua miehen suvussa kulkeneen poikalapsen nimiperinteen.
"Lapsi sai...itselleen sopivan nimen". Siis vauvalta kysyttiin?
Miksi olisi pitänyt antaa nimi mistä kukaan, varsinkaan vanhemmat, ei tykkää? Ettei anoppi tai appi tai muut sukulaiset suutu? Joku raja se on muiden miellyttämiselläkin. Kyllä ne on vanhemmat jotka päättää lapsen nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa on tietääkseni tapaukset, joissa mies on päässyt päättämään tyttärensä nimen...........
Meillä mies nimesi kaikki meidän lapset, myös tyttären. Itse keksin vain hirvittävästi syitä miksi mitäkin nimeä en ainakaan halua. Hän ehdotti ja kun en löytänyt vastaansanomista niin päätös oli selvä.
Laittakaa kaksoisnimi, jossa sinun ehdottama edessä. Esim Emma-Sanna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehet saa kaiken? Sukunimi menee AINA miehen mukaan ja nyt itsekäs pas*a haluaa etunimenkin itselleen? Heittäisin tuollaisen ukon pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa on tietääkseni tapaukset, joissa mies on päässyt päättämään tyttärensä nimen...........
Meillä mies nimesi kaikki meidän lapset, myös tyttären. Itse keksin vain hirvittävästi syitä miksi mitäkin nimeä en ainakaan halua. Hän ehdotti ja kun en löytänyt vastaansanomista niin päätös oli selvä.
Itsekäs pas*a ja kunnon lapasakka.
Sano että pelkäät nimen olevan enne ja teidänkin lapselle käyvän huonosti jos tuollainen nimi annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa on tietääkseni tapaukset, joissa mies on päässyt päättämään tyttärensä nimen...........
Meillä mies nimesi kaikki meidän lapset, myös tyttären. Itse keksin vain hirvittävästi syitä miksi mitäkin nimeä en ainakaan halua. Hän ehdotti ja kun en löytänyt vastaansanomista niin päätös oli selvä.
Itsekäs pas*a ja kunnon lapasakka.
Mulla on sen verran hyvä itsetunto että mun elämää ei hetkauta jos itse valitsemani ja rakas puolisoni keksii yhteisille lapsillemne nimet. Kaltaisesi riivinraudat eivät pysty edes lisääntymään kun kohtunsakin on yhtä myrkyllinen kuin mielensä.
En haluaisi lapsenlapselleni nuorena kuolleen veljeni nimeä. En edes toiseksi nimeksi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minua sen kuolleen siskon vanhempana vähän ahdistaisi, jos lapsenlapsella olisi sama nimi.