Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erimielisyys miehen kanssa liittyen syntyvään lapseen
07.09.2023 |
Meille on syntymässä ensimmäinen lapsi ja nyt meillä on niin erilaiset näkemykset syntyvän lapsen nimestä että ei ole tosikaan. Mies haluaisi ehdottomasti nimetä lapsen edesmenneen siskonsa mukaan. Ajatuksena ymmärrän, mutta kyseinen nimi on eräs 70-luvun suosikkinimi, mistä on olemassa vaikka ja mitä pilalauluja ja lällättelyloruja. Olen yrittänyt ehdottaa että se kyseinen nimi annettaisiin toiseksi nimeksi, mutta mies haluaa sen ehdottomasti ensimmäiseksi ja kutsumanimeksi. Minä en.
Ja totta kai mies käyttää sitä korttia, että se oli hänen siskonsa nimi ja että miten hienoa olisi hänelle ja isovanhemmillekin että saataisiin taas sen niminen lapsi sukuun. Minä taas en lainkaan pidä myöskään siitä ajatuksesta, että lapsemme olisi joku kakkosversio vuosikymmeniä sitten kuolleesta toisesta lapsesta. Ilmeisesti mies on jo puhunut tästä nimiehdotuksesta vanhemmilleenkin. Miten tätä asiaa voisi lähteä selvittämään?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista ensimmäistä nimeä mistä molemmat eivät pidä. Nämä perintönimet ovat muutenkin yleensä toisena tai kolmantena nimenä.
Mieluiten ei mitään perintönimiä. Meillä käytiin aikoinaan kovat väännöt kun lasten isä olisi halunnut pojalle nimen joka on kulkenut heidän suvussaan kuulemma kauan. Nimi on mallia Kustaa, eikä kukaan oikeastaan edes pidä koko nimestä mutta se vaan on aina jostain kumman syystä annettu jollekin perheen pojalle. No se perinne loppui meidän lapsen kohdalla. Lapsi sai kauniin ja itselleen sopivan nimen.
Tässä ei taideta olla tilanteessa missä pohditaan annetaanko sitä perintönimeä vaan väännetään siitä tuleeko siitä ensimmäinen nimi. Ihan eri tilanne kuin tuo mistä kerroit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma, kun luin juuri tämän kaltaisesta tapahtumasta eilen AITA (Am I the Asshole) -sivustolta...
Kompromissinä antaisin sen siskon nimen toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Etunimi pitää olla selkeästi yhteispäätös, eikä mikään pilkattava.
Unohtakaa nimiasia hetkeksi.
Meilläkin miehellä oli varsin vahvana ajatus siitä mikä nimi lapselle annetaan. Nimi sinällään ei ollut huono mutta ei myöskään oma suosikkini. Kuitenkin, kun lapsi syntyi, niin nimi alkoi tuntua täysin väärälle. Nimi oli miehen suvusta ja vaikka nimi-ideasta ei koskaan puhuttu ääneen muille, niin yhtäkkiä tuntui, että miehen vanhemmat eivät muusta puhuneetkaan. Siitä tuli molemmille reaktio, että tuo nimi on suvussa vielä liian elävä. Päätettiin sitten keksiä uusi nimi ja se oli kyllä täysin oikea ratkaisu.
Minun mieheni halusi tyttärellemme ehdottomasti kuolleen äitinsä nimen etunimeksi. Nimi oli sellainen, josta en ollut koskaan pitänyt. Edes hänen äitinsä ei ollut omasta nimestään koskaan pitänyt.
Tytölle annettiin kuitenkin kyseinen nimi, sillä asia oli miehelleni todella, todella tärkeä. Nyt tyttö on teini-ikäinen ja minä olen nimeen niin tottunut, etten voisi tyttöä muuna ajatellakaan. Tyttö itse pitää todella paljon omasta nimestään.
(Ja noista pilkkalauluista. Yksikään 2020 -luvun lapsi ei muista tai käytä jotain 1900 -luvulta peräisin olevia pilkkanimi / -lauluja. Niillä on ihan omat laulut ja nimiväännökset tämän päivän nimistä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, että mies ei voi lasta nimetä yksin. Voit sanoa, että et hänen ehdotukseen missään tapauksessa suostu.
Tämä. Älä edes lähde perustelemaan syvällisesti tai neuvottelemaan. Ystävällisesti vain sanot ei ja siirrät keskustelua sopivampiin nimiin. On niitäkin tapauksia muutamia vuosittain, että vanhemmat eivät ole saaneet nimettyä lastaan ja viime kädessä DVV sitten hoitaa tämän sossun avustuksella. Meillä mies vitkutteli nimen kanssa ja huvikseni sitten aloin selvittämään, että mitä tapahtuu, jos emme ajoissa nimeä lasta virallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni halusi tyttärellemme ehdottomasti kuolleen äitinsä nimen etunimeksi. Nimi oli sellainen, josta en ollut koskaan pitänyt. Edes hänen äitinsä ei ollut omasta nimestään koskaan pitänyt.
Tytölle annettiin kuitenkin kyseinen nimi, sillä asia oli miehelleni todella, todella tärkeä. Nyt tyttö on teini-ikäinen ja minä olen nimeen niin tottunut, etten voisi tyttöä muuna ajatellakaan. Tyttö itse pitää todella paljon omasta nimestään.
(Ja noista pilkkalauluista. Yksikään 2020 -luvun lapsi ei muista tai käytä jotain 1900 -luvulta peräisin olevia pilkkanimi / -lauluja. Niillä on ihan omat laulut ja nimiväännökset tämän päivän nimistä.)
En ikinä suostuisi antamaan lapselle nimeä mistä en pidä vain kun toinen sanoo että asia on hänelle todella tärkeä.
Kerro rauhallisesti ja asiallisesti, että sinäkin haluat kunnioittaa miehen siskon muistoa ja paras tapa siihen on, että lapsi saa siskon nimen toiseksi nimekseen. On kuitenkin lapsen edun mukaista, että hän saa ensimmäiseksi ja kutsumanimekseen ihan oman nimen jotta pienen lapsen harteille ei laiteta sitä että aikuiset haluavat muistella hänen kuollutta tätiään. Lapsen on saatava lähtökohtaisesti olla oma itsensä ilman tädin muiston tuomaa taakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot miehelle, että jos hän sen synnyttää kiggelistään niin saa määrätä ekan nimen. Jos ei synnytä, mutta mukana saa määrätä toisen nimen.
Yleensä nimi päätetään yhdessä ja sitä etsitään niin kauan, että molemmat hyväksyy.
Sano sinäkin että haluat siskosi nimen lapselle. Sitten voitte yhdessä päättää että lapsi ei saa kummankaan siskon nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies olisi halunnut mummonsa nimen, nimi olis tyyliä Kyllikki Mirjami. Joo ei.
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli nuorempana ajatus että antaisin mahdolliselle tyttölapselle edesmenneen tätini nimen. Täti ei ollut tätimäinen ja kutsuin häntä etunimellä, pidin hänestä kovasti. Nimi on vanha mutta käytössä muuallakin kuin Suomessa. Mietin myös tuota että kutsumanimi voisi olla joku muu, tässä tapauksessa toinen nimi, koska tädin nimi oli lyhyt ja sopi paremmin ensimmäiseksi.
Päädyin kuitenkin eri nimeen kun tyttölapsen haikara viimein toi. Leikki-iässä tyttö ystävystyi lapsen kanssa jonka ensimmäinen ja toinen nimi ovat samat kuin tämän tätini toinen ja kolmas nimi. Mene ja tiedä olisiko tässä jotain selittämätöntä? Ja sori ohis.