Erimielisyys miehen kanssa liittyen syntyvään lapseen
Meille on syntymässä ensimmäinen lapsi ja nyt meillä on niin erilaiset näkemykset syntyvän lapsen nimestä että ei ole tosikaan. Mies haluaisi ehdottomasti nimetä lapsen edesmenneen siskonsa mukaan. Ajatuksena ymmärrän, mutta kyseinen nimi on eräs 70-luvun suosikkinimi, mistä on olemassa vaikka ja mitä pilalauluja ja lällättelyloruja. Olen yrittänyt ehdottaa että se kyseinen nimi annettaisiin toiseksi nimeksi, mutta mies haluaa sen ehdottomasti ensimmäiseksi ja kutsumanimeksi. Minä en.
Ja totta kai mies käyttää sitä korttia, että se oli hänen siskonsa nimi ja että miten hienoa olisi hänelle ja isovanhemmillekin että saataisiin taas sen niminen lapsi sukuun. Minä taas en lainkaan pidä myöskään siitä ajatuksesta, että lapsemme olisi joku kakkosversio vuosikymmeniä sitten kuolleesta toisesta lapsesta. Ilmeisesti mies on jo puhunut tästä nimiehdotuksesta vanhemmilleenkin. Miten tätä asiaa voisi lähteä selvittämään?
Kommentit (74)
Kyllä nimen pitää miellyttää molempia. Muuten siitä tulee ainainen pieni ketutus eikä se ole kenenkään etu.
Meillä on eri sukunimet ja se onkin varmaan seuraava vääntö. Toki siinä olen vahvoilla koska lapselle tulee äidin sukunimi jos vanhemmat ei muuta ilmoita.
Olen yrittänyt ehdottaa muita nimi ja listoja on tehty jo useita. Tuntuu vana, että tämä lienee ehdottomuus nimen suhteen vaan kasvaa sitä mukaa kun nimiä pohditaan. Tai siis oikeastaan minä pohdin, miehen mukaanhan valinta on jo ihan selvä. Hän vaan keskittyy jankkaamaan siitä miten "hyvä" kyseinen nimi on. Vetoaa, että nimi on ihan hyvä ksoka se on ollut niin suosittu. Joo on ollut, siellä 70-ja ehkä vielä 80-luvullakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eri sukunimet ja se onkin varmaan seuraava vääntö. Toki siinä olen vahvoilla koska lapselle tulee äidin sukunimi jos vanhemmat ei muuta ilmoita.
Olen yrittänyt ehdottaa muita nimi ja listoja on tehty jo useita. Tuntuu vana, että tämä lienee ehdottomuus nimen suhteen vaan kasvaa sitä mukaa kun nimiä pohditaan. Tai siis oikeastaan minä pohdin, miehen mukaanhan valinta on jo ihan selvä. Hän vaan keskittyy jankkaamaan siitä miten "hyvä" kyseinen nimi on. Vetoaa, että nimi on ihan hyvä ksoka se on ollut niin suosittu. Joo on ollut, siellä 70-ja ehkä vielä 80-luvullakin.
Sillä nimellä lapsesi tulee omassa aikuisuudessaan saamaan todennäköisesti kommenttia "minun mummo/äiti on saman niminen!" tai "ajattelin nimen perusteella sinun olevan vanhempi". T. 50-60 -luvun yleisen nimen omaava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eri sukunimet ja se onkin varmaan seuraava vääntö. Toki siinä olen vahvoilla koska lapselle tulee äidin sukunimi jos vanhemmat ei muuta ilmoita.
Olen yrittänyt ehdottaa muita nimi ja listoja on tehty jo useita. Tuntuu vana, että tämä lienee ehdottomuus nimen suhteen vaan kasvaa sitä mukaa kun nimiä pohditaan. Tai siis oikeastaan minä pohdin, miehen mukaanhan valinta on jo ihan selvä. Hän vaan keskittyy jankkaamaan siitä miten "hyvä" kyseinen nimi on. Vetoaa, että nimi on ihan hyvä ksoka se on ollut niin suosittu. Joo on ollut, siellä 70-ja ehkä vielä 80-luvullakin.
Sillä nimellä lapsesi tulee omassa aikuisuudessaan saamaan todennäköisesti kommenttia "minun mummo/äiti on saman niminen!" tai "ajattelin nimen perusteella sinun olevan vanhempi". T. 50-60 -luvun yleisen nimen omaava
Vanhat nimet tulee kyllä aina muotiin ja kyllä kaikkia nimiä koko ajan lapsille annetaan. Tuo vain on inhottavaa, että isä haluaa kuolleen siskonsa nimen omalle lapselleen.
Kyll etunimen pitää olla sellainen että se on molemmille vanhemmille ok. Eniten olisin huolestunut syystä miksi miehesi ajaa tätä nimeä. Ilmeisesti tavoitteena on saada siskolle joku elävä muistonimi. Miehesi ehkä ajattelee että se piristäisi vanhempiaan. Se ei kuitenkaan ole oikein lasta kohtaan, lapsi ansaitsee oman nimen joka on häntä itseään varten.
Pakene vielä kun voit. Vaikuttaa suvulta missä kaikki pitää tehdä juuri heidän suvun tavalla eikä muilla ole mitään väliä.
Miksei nimi käy sinulle? Lapsesi isällä on kuitenkin selkeä syy miksi hän haluaa antaa sen nimen lapselleen. Etkö voisi joustaa? Siskon menettäminen on kova paikka kenelle tahansa ja ihan ymmärrettävää että mies haluaa muistaa siskoaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksei nimi käy sinulle? Lapsesi isällä on kuitenkin selkeä syy miksi hän haluaa antaa sen nimen lapselleen. Etkö voisi joustaa? Siskon menettäminen on kova paikka kenelle tahansa ja ihan ymmärrettävää että mies haluaa muistaa siskoaan.
On ymmärrettävää, että haluaa muistaa siskoaan. Se ei ole silti peruste antaa lapselle nimeä, joka on toiselle vastenmielinen.
Sanna? Oi Sanna Sanna, haluan sua jne. Oi Sanna Sanna etkö nyt jo anna...
Älä pelkää, historia ei tunne yhtäkään tapausta, jossa isän vaatima nimi, jota äiti inhoaa, toteutuisi.
Ei kuulosta hyvälle. Tuli nimeksi mikä tahansa, olisin tilanteessasi tarkkana. Älä jätä lasta kaksistaan isän kanssa...
Sano sille että kaunis ajatus teoriassa mutta ei käytännössä ja että sinä et halua ajatella kuollutta tätiä aina kun kutsut lastasi nimeltä.
Vierailija kirjoitti:
Sano sille että kaunis ajatus teoriassa mutta ei käytännössä ja että sinä et halua ajatella kuollutta tätiä aina kun kutsut lastasi nimeltä.
Ei kun siskoa.
Jos aplla eri sukunimi niin oletteko keskustelleet lainkaan siitä kumpi sukunimi lapselle.
Kysy mieheltäsi sopiiko siskon vanha nimi x muka sinun sukunimesi. Sinusta ei. Sitten kun mies selittää että ei sen tartte koska lapselle tulee tottakai isän sukunimi voit esittää että ei varmasti tule jos isä yrittää väkisin päättää etunimen. Silloin lapsi tulee sinun sukunimellesi. Ja muistuta miestä että kaikki muutkin tulevat lapsenne ovat sitten samalla sukunimellä.
Eli jos olet valmis siihen että lapselle tulee miehen sukunimi niin käytä sitä pelissä ja ilmoita että lapsi ei tule saamaan miehen kuolleen siskon nimeä. Joko sukunimi tai etunimi on eri.
En suosittele antamaan nimeä millä on noin vahva tunnelataus lapsen isälle ja hänen perheelleen.
Vaadi sinäkin että haluat oman kuolleen siskosi nimen lapselle. Ei se mies voi mitenkään perustella miksi hänen siskonsa olisi tärkeämpi kuin sinun. Näin ollen kumpikaan nimi ei lopulta käy, vaan joku ihan muu.
Eilen luin lehdestä että norjalaishiihtäjä Therese Johaugin vauvalle annettiin nimi vasta 4kk ikäisenä, koska vanhemmat eivät päässeet nimestä yksimielisyyteen.
Lapsen nimen on oltava sellainen että molemmat vanhemmat hyväksyvät sen ehdoitta.
Jokaiselle lapselle oma nimi ilman emotionaalista painolastia. Nimiähän saa nykyään antaa kolmen sijasta neljä, joten eiköhän se Pirkko tai Tarja tai Marja-Leena sinne sekaan mahdu, jos on pakko. Mieluiten ei.
Pitäkää nimivalvojaiset ja tehkää niin monta listaa että kumpikin on siihen tyytyväinen. Mutta ei tulevan lapsen nimestä isovanhempien kanssa neuvotella, ei varsinkaan lapsen äidin selän takana.
Onko teillä yhteinen sukunimi? Jos se on miehen, vaimo saa silloin päättää lapsen etunimestä.