Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheen pian 18-vuotiaan ei tarvitse tehdä mitään??
06.09.2023 |
Onko muilla uusioperheen "uutena" jäsenenä vastaavaa tilannetta, jossa olette jo lähes epätoivoisia??
Minä ja lapsen isä muutimme yhteen yli 10 vuotta sitten. Isän aiemmasta liitosta syntynyt lapsi on nyt 18-vuotias.
Hänen ei isän tai muualla asuvan äidin mukaan tarvitse tehdä kodin tai edes itsenä takia mitään. Minä kun huomautan jostakin hänen turvallisuuteen, puhtauteen, hyvinvointiin ylipäätään, ravintoon, pukeutumiseen liittyen olen aina kuulemma "väärässä" tai vain "nalkutan ja valitan". Viimeksi tänään erehdyin kommentoimaan, että poika pyöräilee koulumatkat pimeässä täysin ilman valoja, heijastimia, huomioliivejä ja tummissa vaatteissa. Ja niin sain kuulla, kuinka ole sekaisin ja aina vaan raivoan. Poika kuulemma huomenna laittaa valot pyöräänsä. Poika on kiltti ja tottelevainen mutta isänsäkin aina puolustaa kaikkea väärintekemistä. Ja lähinnä, että pojan ei tarvitse tehdä kotona mitään. Minä pyydän imuroimaan huoneen, hän tekee sen. Mutta ei mitään ylimääräistä.
Kommentit (60)
Oikea kohtaaminen kirjoitti:
Auttaisiko oikea kohtaaminen?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Lapsille tuo on pahin mahdollinen tilanne: ei mitään mahdollisuutta ennakoida, milloin isä suvaitsee heidät nähdä. Lisäksi äiti joutuu kantamaan kaiken arjen, isä on eräänlainen juhlaisä. Tuo tosin yleensä kostautuu muutaman vuoden kuluttua, kun lapset oivaltavat, että isä halusi vain laistaa vastuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei kuulu sinulle.
Eli voinko mielestäsi jättää asian vaan sikseen?? Eli olla sanomatta mitään.
Jos siis poika lähtee huomenna pyöräilemään vesisateessa kouluun ilman takkia, valoja ja heijastimia, voinko oikeasti vaan antaa asian olla??!! Olen pian 10 vuotta pitänyt lasten kohdalla näistä asioista huolta. Nyt kun lapsi on 18, en enää jaksa, tai lähinnä en ymmärrä miksi minun pitäisi :(
Ongelma on, että olet alunperin ottanut tuollaisen Ristin kannettavaksesi. Miksi?
Oikea kohtaaminen kirjoitti:
Auttaisiko oikea kohtaaminen?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Sä oot edelleen vain munaton vapaamatkustaja.
18 vuotta ei ole mikään rajapyykki muuten kuin juridisesti. Useimmat nuoret jatkavat kotona asumista, ja hyvä niin, sillä he tarvitsevat edelleen aikuisia monin tavoin.
Ja mitä tulee itse asiaan, oikea vastaus on kiinni suhteestanne. Jos juttelet paljon nuoren kanssa, välinne ovat rennot, teette asioita yhdessä ja olet kiinnostunut hänen elämästään, on totta kai ok että huomautat pyörän valoista.
Sitten taas. Jos olette muukalaiset saman katon alla ja välinne lähinnä vaivaannuttavat, niin ei, älä huolehdi valoista vaan ala ensisijaisesti parantaa kommunikaatiotanne.
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei kuulu sinulle.
No kyllä kuuluu. Jos samassa huushollissa asutaan, niin silloin on myös yhteiset pelisäännöt.
Itse olisin menettänyt hermot jo kuukaudessa. Pitkään on ap jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei kuulu sinulle.
No kyllä kuuluu. Jos samassa huushollissa asutaan, niin silloin on myös yhteiset pelisäännöt.
Itse olisin menettänyt hermot jo kuukaudessa. Pitkään on ap jaksanut.
Ei kuulu todellakaan. Ko lapsi on vanhempiensa vastuulla, ei muiden.
Veljeni on leski, lapset kohta aikuisia. Muutama naisystävä veljellä on tässä viimeisen 10 vuoden aikana ollut ja jokainen heistä on halunnut muuttaa miehen kanssa saman katon alle, koska tarjolla olisi mukava omakotitalo hyvällä alueella. Veli ei ole suostunut juuri siitä syystä, että aika nopeasti siitä perheen kodista tulisi naisen koti ja alkaisi jatkuva nalkutus. Siksi veli ja lapsensa asuvat keskenään, naisystävä ei pääse kuin viikonloppuvierailulle ja hammasharjansa kiikutetaan aika ripeästi pois kylppäristä.
Se ei muuten ole talo, jossa veli asui ollessaan naimisissa, joten kyse ei ole mistään vaimonsa sisustamasta kodista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei kuulu sinulle.
No kyllä kuuluu. Jos samassa huushollissa asutaan, niin silloin on myös yhteiset pelisäännöt.
Itse olisin menettänyt hermot jo kuukaudessa. Pitkään on ap jaksanut.
Yhteiset pelisäännöt on yhteiset, ei ap:n.
Näihin virityksiin pätee erittäin hyvin sanonta, sitä saat mitä tilaat, mitäs läksit?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tyypillistä. Laiska ja "anteeksipyytelevä" isä. Lopputuloksena narsistinen vellipersekakara.
Lapsiin vaikuttaa eri tavoin, kun lähes tuntematon aikuinen on yhtäkkiä samassa tilassa yötä päivää ja vielä komentelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei kuulu sinulle.
No kyllä kuuluu. Jos samassa huushollissa asutaan, niin silloin on myös yhteiset pelisäännöt.
Itse olisin menettänyt hermot jo kuukaudessa. Pitkään on ap jaksanut.
Ei kuulu todellakaan. Ko lapsi on vanhempiensa vastuulla, ei muiden.
Minä en ainakaan anna omassa kodissani yhdenkään penskan perseillä. Ihan sama kuka sen on pusertanut alapäästään tähän maailmaan. My house, my rules.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei kuulu sinulle.
No kyllä kuuluu. Jos samassa huushollissa asutaan, niin silloin on myös yhteiset pelisäännöt.
Itse olisin menettänyt hermot jo kuukaudessa. Pitkään on ap jaksanut.
Aloituksessa ei käy ilmi, miten poika sotkee.
Minulla on täysi-ikäinen poika kotona. Olen opettanut hänet, että omat sotkut pitää siivota. Ja hän ei halua siivota, joten hän ei sotke. On kuin haamu kotona, mistää ei tiedä, että asuu kotona.
Hän ei imuroi (kuin omaa huonettaan) eikä pese vessoja. Koska ei yleisiä tiloja sotke, eikä jätä pönttöjä likaisiksi. Pitäisikö nalkuttaa siitä?
Hän osaa kyllä ne tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea kohtaaminen kirjoitti:
Auttaisiko oikea kohtaaminen?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Että lapset viihtyy paremmin, kun niiden kanssa kiertelee ravintolat, kahvilat ja muut paikat, missä saa herkutella, nautiskella ja pappa betalar? Muuten ei tavata?
No ei ihme, että lasten äidillä meni hermo. Jonkun kun on oltava se vanhempikin, joka oikeasti ottaa vastuun arjesta.
Helppoakos tuo on kiva-vanhempi olla. Suosion saa kyllä sillä hetkellä, mutta kun lapset aikuistuvat ja saavat omat perheet, viimeistään silloin he tajuavat, että ostit heidän välittämisensä välittämättä itse heistä oikeasti.
Olisi ollut ehkä reilua olla se kiva-vanhempi vaikka vuoroviikoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on 18v. Eli kenenkään ei todellakaan kuulu edes puuttua pukeutumiseen. Se, ettei tee mitään kotona, niin
todellakin kuuluu sulle. Se on sun koti. Ja kaikki jotka kynnelle kykenee on velvollisia tekemään kotitöitä.
Tai jos joku on erimieltä, niin ihan turha sitten valittaa jos kumppani ei tee mitään. EI KUULU SULLE!
Kirjoituksesta ei ilmennyt, että mies ja poika ovat muuttaneet ap:n kotiin, joten miten niin se on ap:n koti? Eikö se ole koko perheen koti vai ajatellaanko meillä niin, että mies maksaa asunnon, mutta nainen omistaa kodin?
No voi herran per...... e. Jos aletaan pilkkua nus..maan, niin SE ON KAIKKIEN KOTI JA KAIKKI OSALLISTUU. Ilmeisesti itse tykkäät olla kodinhoitja/palvelija. Ja sun mielestä siis kotihommat ei kuulu 18v. täysikäselle ihmiselle? Annetaan sen nyt vaan olla ettei vaan rasitu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiin vaikuttaa eri tavoin, kun lähes tuntematon aikuinen on yhtäkkiä samassa tilassa yötä päivää ja vielä komentelee.
Yhtäkkiä ollut yli kymmenen vuotta🙄
Copy pastesin tän tuolta aikaisempaa oli niin loistava kommentti:
"18 vuotta ei ole mikään rajapyykki muuten kuin juridisesti. Useimmat nuoret jatkavat kotona asumista, ja hyvä niin, sillä he tarvitsevat edelleen aikuisia monin tavoin.
Ja mitä tulee itse asiaan, oikea vastaus on kiinni suhteestanne. Jos juttelet paljon nuoren kanssa, välinne ovat rennot, teette asioita yhdessä ja olet kiinnostunut hänen elämästään, on totta kai ok että huomautat pyörän valoista.
Sitten taas. Jos olette muukalaiset saman katon alla ja välinne lähinnä vaivaannuttavat, niin ei, älä huolehdi valoista vaan ala ensisijaisesti parantaa kommunikaatiotanne."
Minun mielestäni uusperheissä usein puuttuu sellainen aito välittäminen bonuslasten ja vanhempien väliltä, silloin se lapsen asioihin puuttuminen tuntuu lähinnä just nalkuttamiselta. Mun mielestä bonusvanhempi ei saa nalkuttaa bonuslapselle jos välit ovat ohuet. Kaiken on lähdettävä rakkaudellisesta tilasta ja ymmärryksestä toista kohtaan.
Tästä tarinasta puuttuu miehen ja pojan versiot. Pyydäpä, ap, heitä kertomaan oma kantansa, että voimme nähdä koko kuvan.
Miksi lapsia omaavat ihmiset edes muuttavat saman katon alle, ajatushan on ihan järjetön, ja jokaisesta ketjusta paistaa tämä sama asia, et sä ole mun äiti/isä.. no oma valintahan se on.
Tekeehän tuo jo paljon enemmän kuin mitä täällä meillä. Olen oppinut jo kauan aikaa sitten pitämään suuni kiinni.