Mitä hyötyä kissoista on?
Olen alkanut katumaan kissojen ottamista.
Vanhempi kissa on 10kk ja nuorempi, hiljattain taloon muuttanut on 4kk. Eli pentuja molemmat.
Kumpikaan niistä ei ole sylikissa eikä muutenkaan kovin ihmisläheinen. Ihmisen kasvattamia molemmat eli eivät ole ns tallikissoja eikä rescue kissoja.
Perässä kulkevat mutta sylissä eivät viihdy puoli minuuttia pidempään. Syliin eivät tule ikinä eikä edes viereen nukkumaan, kun katselen esim sohvalla telkkaria. Aina ovat kauempana makaamassa.
Siis mitä hyötyä on kissoista? Kertokaa nyt kissaihmiset, mitä hyötyä minulle niistä on muuta kun karvoja täynnä oleva asunto ja rahanmeno? Mies oikeastaan sanoi samaa jo aikaisemmin- ei kannata ottaa kissoja, niistä ei ole muuta kun kuluja. En uskonut mutta nyt näyttää siltä, että tämä onkin niin totta..... jos olisivat vaikka sylissä tai tiiviisti vieressä viihtyvät "nallekarhut", tulisi niistä hyvää olokin entäs nyt... ruoki niitä vaan ja putsaa laatikkoa. Kun herkkupakettia näytän niin ovat säärissä kiinni mutta muuten ei.
Olisi pitänyt ottaa koira!
Kommentit (39)
Ikävää ajatella perheenjäsenistään hyötynäkökulmasta.
Saat antaa rakkautta, ja heidän omalla tyylillään saat myös takaisin kiintymystä. Lemmikit laskevat stressitasoa. Kotona ei ole yksinäistä.
Mitä hyötyä ihmisistä on?
Tsekkaa maailman tila.
Mitä hyötyä on lapsista, mitä aviomiehestä?
Lemmikkieläimellä on itseisarvo. Se on arvokas koska on elävä olento. Sinun fiiliksillä sitä kohtaan ei ole merkitystä, eläimellä on arvo koska se on elävä ja elää sillä tavoin luonteensa mukaisesti kutakuinkin, mikä on kotona mahdollista.
Anna niille nyt edes mahdollisuus, nuohan ovat vasta pentuja. Eikä munkaan vanhempi kissa sylissä tykkää olla, mutta on ihan liki vieressä sohvalla ja nukkuu vieressä. Kaksi kissaa on lisäksi piristys, kun seuraa niiden keskinäistä puuhastelua ja leikkejä, toistensa vaanomista ja takaanajoja yms.
Kissa kyllä tietää kuka siitä aidosti tykkää ja kissan rakkaus on ansaittava, sitä ei lahjonnalla saa.
Mitä hyötyä koirista on? Ei mitään!
Sulla on ollut kissat vasta ihan hetkisen, turhaan ajattelet ettei ne ole sylikissoja! Kärsivällisyyttä. Kissat ovat ihania!
Katsos kuule kun kaikki kissat eivät ole samanlaisia. Jotkut ovat arkoja, jotkut tykkää tulla syliin. Yleistäminen on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😿🙀😿 voi kissa parat
Hanki niille oikea koti ja hyvä elämä!Siis uskon tavallaan, että elämä on heillä hyvä, ulkoillaan, parasta ruokaa saavat, leluja on, leikitän niitä, en rankaise mistään (ei ole ollut aihettakaan) mutta tuntuu, että en saa mitään takaisin niistä. Teen niiden hyväksi kaiken mutta mitä saan takaisin? Tätä tarkoitan.
T. Ap
Siis teillä on ulkoilua, leikkhetkiä ja varmasti välillä paijauksiakin. Kissat ilmeisesti ei tuhoa paikkoja tms aiheuta harmia muuten. Mitä sitten oikein haluaisit "saada takaisin" lemmikeiltä? Mitä odotit?
Keskimäärin kissojen omistajat ovat älykkäämpiä. Aloituksen kun lukee, niin käy kissoja sääliksi kun ovat tuollaiseen kotiin joutuneet.
Et ansaitse niitä.
Idioottimainen kysymys. Ei mulla muuta.
Älä ota edes akvaariota. Korkeintaan joku pehmolelu tai mieluummin puinen.
Opettele puhumaan kissaa. Ole hidasliikkeinen, katso niitä raukeasti ja vastaa niiden katseeseen ja eleisiin. Erityisesti siihen, jos ne siristelevät silmiään sinulle.
Älä tuppaudu.
Ja laske huonelämpötilaa. Tulevat lämmittelemään sitten. Luultavasti niiden tulee kuuma sylissä jos huonelämpö on jotain 25.
En toki tiedä apn tilannetta. Mutta aika useinhan on niin, että pariskunta (tai ainakin nainen) vakiinnuttuaan alkaa kaivata jotain söpöä hoidettavaa. Se on biologinen merkki tehdä lapsi, mutta nykymaailmassa asia usein ratkaistaan ottamalla eläin. Se ei tosiaankaan anna sitä, mitä oltiin oikeasti alunperin vailla.
Kyllä minä ymmärrän aloittajaa koska lemmikki hankitaan sen takia että siltä saa syvää kiintymystä ja LÄHEISYYTTÄ, ja jos lemmikki ei sitä anna niin siitä jää iso osa yhteyttä puuttumaan.
Saan mielihyvää kun pelkästään katselen kissaa, sen pehmeitä liikkeitä, täydellisiä pieniä kasvoja, turkin putsausta, leikkejä, syömistä, ulkoilua. Yksinkertaisesti rakastan yleensäkin kissoja. Lemmikki ja sen hoitaminen yksinkertaisuudessaan ja tärkeydessään ovat mitä parhainta vastapainoa stressaavalle työelämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😿🙀😿 voi kissa parat
Hanki niille oikea koti ja hyvä elämä!Siis uskon tavallaan, että elämä on heillä hyvä, ulkoillaan, parasta ruokaa saavat, leluja on, leikitän niitä, en rankaise mistään (ei ole ollut aihettakaan) mutta tuntuu, että en saa mitään takaisin niistä. Teen niiden hyväksi kaiken mutta mitä saan takaisin? Tätä tarkoitan.
T. Ap
Siis teillä on ulkoilua, leikkhetkiä ja varmasti välillä paijauksiakin. Kissat ilmeisesti ei tuhoa paikkoja tms aiheuta harmia muuten. Mitä sitten oikein haluaisit "saada takaisin" lemmikeiltä? Mitä odotit?
Eivät tuhoa mitään. Eivätkä roiku esim verhoissa tms. Pienempi toki yrittää nakertaa joskus jotain sieltä-täältä.
Pienempi tulee öisin meidän sänkyyn kävelemään- ristiin rastiin kävele ees taas, yli tyynyjen, meidän välistä, meidän yli. Kehrää kovaäänisesti mutta ei jää paikoilleen esim nukkumaan sänkyyn. Lähtee jonkun ajan päästä pois. Mun puolesta saisi nukkua meidän lähellä öisin mutta ei ole tullut/jäänyt.....
No jos rehellisesti sanon, olisin halunnut sylikissaa joka siis viihtyy sylissä ja tulee itse syliin mutta ei sitä koskaan etukäteen voi tietää, mikä luonne on. Molemmat on otettu aikuisten perheestä eli tuskin kovin paljon syliä ja hyssyttämistä ovat pentuna saaneet eli voi olla, että osittain tämäkin vaikuttaa, etteivät ole kovin syliin haluavat tapaukset koska eivät ole siihen tottuneet. Jälkikäteen mietin, että ois pitänyt ottaa pennut lapsiperheestä.
Voi olla, että niistä tulee myöhemmin sellaiset. Isompi ainakin käy koko ajan perässä huoneesta toiseen, seuraa mitä mä teen ja missä olen. Pienempi ei niinkään vielä.
Eilen otin pienemmän syliin niin muutaman sekunnin pysyi ja sitten halusi epätoivoisesti pois, tuli jotenkin surullinen olo siitä, miksei se viihdy lähellä....
Isompi pysyy rauhallisena sylissä kunnes seison tai kävelen, heti kun istahdan sen kanssa niin hyppi pois.Ap
Anna kissoille aikaa. Kivaltahan tuo kuulostaa. Sängyssä pyöriminen ja kehräily on hyvä alku! En usko että sillä on mitään vaikutusta, onko pennut lapsiperheestä vai mistä. Moni kissa tulee hellyydenkipeämmäksi ja "sylikissaksi" kun 1) on ollut saman omistajan kanssa yli vuoden ja 2) kissa on kasvanut pentuvaiheesta yli. Me otettiin aikuinen kissa ekat puoli vuotta varoi meitä, ei todellakaan tullut syliin tai sänkyyn meidän päälle ekan vuoden aikana. Nyt ollut jo 3v meillä ja on niin suloinen, tulee itse sohvalla syliin ja sängyssä masun päälle kehräämään.
Ainakaan ei kannata väkisin sylitellä. Heti jos kissa haluaa sylistä pois, päästä se pois. Voisitteko olla lähekkäin esim niin, että kissa on vieressäsi vaikka matolla ja voit silitellä sitä siinä?
Eli tosiaan, kärsivällisyyttä. Ole kissoille hellä ja luotettava, niin kyllä se side siitä muodostuu. Kissat on ollut sulla tosi vähän aikaa vasta kissan näkökulmasta.
Menet niiden luokse js silittelet ja välillä nostat syliin niin että itse seisot ja näyttelet paikkoja.
Nuoret kissat nukkuu, syö ja leikkii.
Meillä 3 ragdoll kissaa ja eivät sylissä viihdy mutta hetkeksi ne syliin nostan.
Hellyyttä ne vaatii paljon. Musta heistä on paljonkin seuraa.
Nuorin jo 8 vuotta.
Eli jos kissa ei tule luoksesi niin mene sinä kisssn luokse.