Missä olosuhteissa on hyväksyttävää luopua koirasta?

Kun kyllästyy siihen !

Koirasta kannattaa luopua jos tuntuu vaikealta hoitaa. Se on eritoten koiran etu. Kun koira voi hyvin ja hän tuntee olevansa rakastettu sekä turvassa, hän on onnellinen. Elämä saattaa olla arvaamaton, joten koiralle löytyy varmasti uusi rakastava koti. Hän pärjää kyllä toisessakin kodissa.

Jos voimat ei riitä asianmukaiseen hoitoon, sama ku lasten kohdalla

Viisas pääsee vähemmällä. Jos koira tuottaa stressiä, silloin siitä on viisasta hankkiutua eroon.

Sitten jos on kyse vihaisesta koirasta, joka saattaa purra, on omistajan vastuu lopettaa se heti.

Mä luovuin koirasta (muutti eksälle jonka kanssa otettiin se aikanaan) kun se kävi resurssiagressiiviseksi. Hyökkäsi sitten aina pienimmän "lauman jäsenen" kimppuun, joka oli kissa, js kerran 5v lapsi. Silloin olin raskaana ja oli kaksi isompaa lasta. Kysyin eläinsuojelusta neuvoja ja mielipidettä ja ne arveli että koira ei tee eroa kissan ja vauvan välille ja totesivat etteivät itse ottaisi riskiä. Minulle raja meni siinä että lapset alkoi olla vaarassa, ja me kaikki alettiin varoa koiraa, ja koira tietysti aisti sen ja tuli ahdistuneemmaksi.

Koira on perheenjäsen. Jos on suurienerginen tapaus jolle ei mikään riitä, tai puree pikkulapsia tai allergisoi pahasti tai omistaja ei ymmärrä edes niitä perustarpeita, niin ehkä sitten.

Sinänsä jokaisen oma asia.

Onhan niitä jotka pistää hamstereita mikroon ja paloittelee kissoja.

Ja nirppanokkia jotka vaatii kaikilta hyvää ja ennustettavaa käytöstä. 😂

Luopua voi sitten kun on joko kokeillut kaikki mahdolliset keinot (koulutukset ym ammattilaisen kanssa) tai on haluton kokeilemaan kaikkia mahdollisia keinoja.

Molempien etu, niin omistajan kuin koirankin.

Lemmikistä on syytä luopua, jos ei kykene itse enää huolehtimaan siitä. Syitä on paljon, en lähde niitä erittelemään.

Pääasia on, että lemmikille löytyy rakastava koti, jossa siitä huolehditaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mä luovuin koirasta (muutti eksälle jonka kanssa otettiin se aikanaan) kun se kävi resurssiagressiiviseksi. Hyökkäsi sitten aina pienimmän "lauman jäsenen" kimppuun, joka oli kissa, js kerran 5v lapsi. Silloin olin raskaana ja oli kaksi isompaa lasta. Kysyin eläinsuojelusta neuvoja ja mielipidettä ja ne arveli että koira ei tee eroa kissan ja vauvan välille ja totesivat etteivät itse ottaisi riskiä. Minulle raja meni siinä että lapset alkoi olla vaarassa, ja me kaikki alettiin varoa koiraa, ja koira tietysti aisti sen ja tuli ahdistuneemmaksi.

Koiria pitää kouluttaa ja valitettavan moni perhe ei todellakaan sovi koiralle. näin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luovuin koirasta (muutti eksälle jonka kanssa otettiin se aikanaan) kun se kävi resurssiagressiiviseksi. Hyökkäsi sitten aina pienimmän "lauman jäsenen" kimppuun, joka oli kissa, js kerran 5v lapsi. Silloin olin raskaana ja oli kaksi isompaa lasta. Kysyin eläinsuojelusta neuvoja ja mielipidettä ja ne arveli että koira ei tee eroa kissan ja vauvan välille ja totesivat etteivät itse ottaisi riskiä. Minulle raja meni siinä että lapset alkoi olla vaarassa, ja me kaikki alettiin varoa koiraa, ja koira tietysti aisti sen ja tuli ahdistuneemmaksi.

Koiria pitää kouluttaa ja valitettavan moni perhe ei todellakaan sovi koiralle. näin se vaan on.

Aivan. Kouluttamisella ei välttämättä osaa resurssiagressiivisuuden puhkeamiseen.

Tän täytyy olla provo? Ja huono.