Olenko outo, kun minusta toisen persoonallisuudella ei ole niin väliä parisuhteessa

Pakko sanoa tähän, että ap vaikuttaa kirjoituksen perusteella läheisriippuvaiselta tai siltä, että oma persoona ei ole kehittynyt normaalisti lapsuudessa. Silloin ihminen mukautuu "liikaa" toisten ihmisten seuraan, se miltä itsestä tuntuu voi olla toissijainen asia.

Parisuhteessa ei mielestäni mikään ole niin tärkeää, kuin se että sovitaan luonteeltamme yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa tähän, että ap vaikuttaa kirjoituksen perusteella läheisriippuvaiselta tai siltä, että oma persoona ei ole kehittynyt normaalisti lapsuudessa. Silloin ihminen mukautuu "liikaa" toisten ihmisten seuraan, se miltä itsestä tuntuu voi olla toissijainen asia.

Parisuhteessa ei mielestäni mikään ole niin tärkeää, kuin se että sovitaan luonteeltamme yhteen.

Minulle on kylläkin hyvin tärkeää se, miltä itsestäni tuntuu. En voisi olla ystävyys- tai parisuhteessa, jossa minulla ei olisi rento, turvallinen ja hyvä olla. Yksinkin on hyvä, niin ei ole syytä sietää vähempää.

Kyllä persoonallisuuksien yhteensopivuus on mielestäni tärkeää. En viihtyisi esimerkiksi sellaisen ihmisen kanssa, joka on hyvin äänekäs ja ulospäin suuntautunut ekstrovertti, mutta ei kuitenkaan keskustele kiinnostavasti ja syvällisesti. Enkä sellaisesta ihmisestä, joka on kiinnostunut lähinnä ulkoisista asioista kuten hienoista autoista, talon rakentamisesta tms. Minulle on tärkeää keskustelutaito, yhteiset arvot ja tietty rauhallisuus.

Kiitos vastauksista Ap. Tuli selväksi, että näet luonteen hyvin rajattuna asiana, joka ei vaikuta oikeastaan mihinkään. Poistun ketjusta, koska semanttinen pohdiskelu ei kiinnosta juuri nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ei mielestäni mikään ole niin tärkeää, kuin se että sovitaan luonteeltamme yhteen.

Miksi sinun mielipide pitäisi olla myös kaikkien muiden mielipide?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista Ap. Tuli selväksi, että näet luonteen hyvin rajattuna asiana, joka ei vaikuta oikeastaan mihinkään. Poistun ketjusta, koska semanttinen pohdiskelu ei kiinnosta juuri nyt. 

Kiitoksia! Ajattelen luonteella tarkoitettavan sellaisia piirteitä kuten ihmisen rauhallisuus tai ekstroversio, en esimerkiksi arvoja, mielipiteitä tai minkälaisesta parisuhteesta pitää. Olisi pitänyt otsikkoonkin kirjoittaa enemmin luonne kuin persoonallisuus, mutta sitä ei voi enää muokata.

Jos se toinen on poikkeuksellisen hyvännäköinen, niin pystyn kyllä sietämään jonkin verran luonnevikoja yms. ongelmia. Hyvä ulkonäkö kompensoi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on toisen personalisuudella sinällään väliä että toinen ei saa olla mikään mt ongelmainen tai mitään äärimmäisyyksiä personalisuudessa ei saa olla. Nykyisin ihmiset ajattelevat niin että kumppanin pitää olla kuin kopio itsestään ja kaikki eroavaisuudet nähdään negatiivisena asioina. 

Itse olen melko avoin,hyväksyn eroavaisuuksia,olen joustava ja melko suvaitsevainen.

M30

Ei kai kukaan omaa kopiotaan halua, vaan ihmisen, joka täydentää itseä ja jota voi kunnioittaa.

Minä esimerkiksi olen luonteeltani hyvin arka, säikky ja pelkään kaikkea mahdollista. Minulle on aivan ehdoton edellytys, että mies on turvallinen, rauhallinen, vakaa eikä pelkää itse mitään. Ahdistuisin hengiltä, jos mies olisi esimerkiksi äkkipikainen tai helposti hermostuva tai kärttyinen tms.

Lisäksi alan helposti velloa kielteisyydessä, joten on suotavaa että kumppani on peruspositiivinen, ja siten estää minua menemästä mihinkään syöksykierteeseen.

Olenkin ollut täydellisen miehen kanssa naimisissa jo 17 vuotta. Mieheni on minulle jokapäiväinen tuen ja inspiraation lähde. Mieheni esimerkki on auttanut minua itsekin muuttumaan tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi.

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on toisen personalisuudella sinällään väliä että toinen ei saa olla mikään mt ongelmainen tai mitään äärimmäisyyksiä personalisuudessa ei saa olla. Nykyisin ihmiset ajattelevat niin että kumppanin pitää olla kuin kopio itsestään ja kaikki eroavaisuudet nähdään negatiivisena asioina. 

Itse olen melko avoin,hyväksyn eroavaisuuksia,olen joustava ja melko suvaitsevainen.

M30

Ei kai kukaan omaa kopiotaan halua, vaan ihmisen, joka täydentää itseä ja jota voi kunnioittaa.

Minä esimerkiksi olen luonteeltani hyvin arka, säikky ja pelkään kaikkea mahdollista. Minulle on aivan ehdoton edellytys, että mies on turvallinen, rauhallinen, vakaa eikä pelkää itse mitään. Ahdistuisin hengiltä, jos mies olisi esimerkiksi äkkipikainen tai helposti hermostuva tai kärttyinen tms.

Lisäksi alan helposti velloa kielteisyydessä, joten on suotavaa että kumppani on peruspositiivinen, ja siten estää minua menemästä mihinkään syöksykierteeseen.

Olenkin ollut täydellisen miehen kanssa naimisissa jo 17 vuotta. Mieheni on minulle jokapäiväinen tuen ja inspiraation lähde. Mieheni esimerkki on auttanut minua itsekin muuttumaan tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi.

N44

Kiitos tästä kommentista. Hieno esimerkki siitä, miksi ja millä tavalla kumppanin luonne voi jollekulle olla hyvinkin tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla ihan takuulla on jotkut preferenssit ja kriteerit, muutenhan sä voisit olla ihan kenen kanssa vain, joka ei ihan psykopaatti ole. Mutta luultavasti et kuitenkaan olisi, vaan huomaisit tutustuessasi, että esim. krooninen myöhästelijä tai hyvin itara ihminen tai rahansa hassaava taivaanrannan maalari ei ole sulle sopiva kumppani...

Jos taas oikeasti sulle ei ole mitään väliä sillä millainen kumppani on persoonallisuudeltaan, niin minusta se on vähän huolestuttavaa. Jos olet niin joustava, että sulle käy mikä vaan, niin millainen suhde sulla on itseesi ja osaatko asettaa rajat, vai mukaudutko aina vain sen mukaan, millainen ihminen sinulla on vastassa? 

Totta kai on preferenssejä, aika vahvojakin. Ja rajojen asettamisessa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Olen vain huomannut, että monet etsivät ja pitävät viehättävinä juuri tiettyjä luonteenpiirteitä kuten rauhallisuus tai ahkeruus, ja itselleni niillä ei ole koskaan ollut sanottavaa väliä. Ihminen voi olla hyvä ja kiinnostava, oli hän introvertti tai ekstrovertti.

Kiinnostava epäilemättä. Monet tapaamani sekakäyttäjät ovat olleet todella kiinnostavia tapauksia.

Kiinnostava ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen kanssa olisi hyvä olla parisuhteessa.

Tiesitkö, että parisuhteissa riidellään eniten kahdesta asiasta: kotitöistä ja rahasta? Ja näihin molempiin asioihin vaikuttaa todella paljon ihmisen temperamentti, mikä on synnynnäinen ja jokseenkin pysyvä ominaisuus. Se määrittelee mm. onko turvallisuus- vai elämyshakuinen, mikä sitten suoraan vaikuttaa rahankäyttöön -säästetäänkö vai mennäänkö juhlimaan.

Lue nyt edes perusasiat temperamentista, ja mieti sitten, ihanko oikeasti sinulle ei ole mitään väliä, onko kumppani ainainen myöhästelijä ja yökukkuja, vai neuroottinen pilkunviilaaja, vai äärimmäisen sensitiivinen tai turta kuin peruskallio?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Temperamentti

Voisit myös kertoa, oletko ikinä elänyt parisuhteessa saman katon alla muutamia vuosia? Voin kertoa, että siinä kyllä joustavinkin ihminen löytää itsestään preferenssejä, ja huomaa, että ihan kaikki ei käykään.

Itselle erityisen tärkeää on riittävän samat arvot. Sitten voi miettiä sopiiko luonteet ja elintavat yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Sisäisellä kauneudella ei ole mitään merkitystä, koska se on sisällä eikä sinne näe.

Tämä oli kyllä päivän mietelause :D

apua...

Vierailija kirjoitti:

Se on tärkeintä, persoonallisuus. Et ehkä ymmärrä käsitemerkitystä. 

Ulkonäkö on lopulta täysin toissijaista, kunhan luonteet ja temperamentit sopivat yhteen, eli PERSOONALLISUUDET.

Ja silti ne seurustelukumppanit valitaan ulkonäön perusteella...

Persemiehen uusin. Ei mitään seurusteluhistoriaa, mutta vahvasti kirjolla.

Pitää olla hyvin tyhmä nainen, joka ei karta AP:n kaltaista.