Olenko outo, kun minusta toisen persoonallisuudella ei ole niin väliä parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Ei voi etukäteen tietää, millaiseen ominaisuuksien yhdistelmään ihastuu ja rakastuu. Ja siksipä nämä ketjut ovat aina yhtä typeriä ja hedelmättömiä. On tietenkin asioita, joita ei voi toisessa hyväksyä eikä tarvitsekaan: esimerkiksi vaikeat käytöshäiriöt, asennevammat ja rikollisuus. 

Ei sitä voikaan tietää, mutta eihän se tarkoita, etteikö toisen persoonallisuudella ole "niin väliä"?

Ei minulla ainakaan ole mitään toivomuslistaa yksittäisistä luonteenpiirteistä, mutta silti ihastun nimenomaan persoonaan kokonaisuutena.

Olen vielä kuvitellut olevani tavallista pinnallisempi, koska ihastun lähinnä (omasta mielestäni) hyvännäköisiin ihmisiin. Mutta hyvännäköisiä ihmisiä on vaikka kuinka paljon, joiden persoonallisuus on tylsän hamaa tai tavalla tai toisella minulle ärsyttävä. Ja joku voi olla kaikin puolin mukavakin, mutta meillä ei ole mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mikä siinä kumppanissa sitten kiinnostaa sinua?

Kyllä minua toisessa luonne kiinnostaa paljonkin. Siihen on hyvin mielenkiintoista tutustua. Mutta minkälainen se on, ei ole minusta erityisen tärkeä asia suhteen onnistumisen kannalta  toisin kuin esimerkiksi yhteneväinen elämäntapa, samanlaiset toiveet suhteelta ja tulevaisuudelta, ulkonäkö ja ominaistuoksu, vahva seksuaalinen kemia, linjassa olevat makumieltymykset ja niin edelleen. Luonteenpiirteet voivat olla mitä ovat (terveissä rajoissa).

Mutta nämähän ovat juuri niitä asioita mitkä ovat persoonallisia.

Itse ainakin tulen kaikkien kanssa toimeen! Myös mahdollisessa parisuhde mielessä sillä ymmärtäväisyys auttaa tässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mikä siinä kumppanissa sitten kiinnostaa sinua?

Kyllä minua toisessa luonne kiinnostaa paljonkin. Siihen on hyvin mielenkiintoista tutustua. Mutta minkälainen se on, ei ole minusta erityisen tärkeä asia suhteen onnistumisen kannalta  toisin kuin esimerkiksi yhteneväinen elämäntapa, samanlaiset toiveet suhteelta ja tulevaisuudelta, ulkonäkö ja ominaistuoksu, vahva seksuaalinen kemia, linjassa olevat makumieltymykset ja niin edelleen. Luonteenpiirteet voivat olla mitä ovat (terveissä rajoissa).

Itse taas näen asian niin, että luonne vaikuttaa nimenomaan ainakin elämäntapaan, toiveisiin ja seksuaaliseen kemiaan. Olemme puolisoni kanssa avoimia ihmisiä, eikä homma toimisi yhtään, jos toinen ei olisi. 

Kyllä luonne varmaan vaikuttaakin. Mutta niin vaikuttaa myös esimerkiksi kumppanin lapsuudenperheen sosioekonominen asia. Kummallakaan ei ole minulle suurta merkitystä itsessään.

Kyllä sulla ihan takuulla on jotkut preferenssit ja kriteerit, muutenhan sä voisit olla ihan kenen kanssa vain, joka ei ihan psykopaatti ole. Mutta luultavasti et kuitenkaan olisi, vaan huomaisit tutustuessasi, että esim. krooninen myöhästelijä tai hyvin itara ihminen tai rahansa hassaava taivaanrannan maalari ei ole sulle sopiva kumppani...

Jos taas oikeasti sulle ei ole mitään väliä sillä millainen kumppani on persoonallisuudeltaan, niin minusta se on vähän huolestuttavaa. Jos olet niin joustava, että sulle käy mikä vaan, niin millainen suhde sulla on itseesi ja osaatko asettaa rajat, vai mukaudutko aina vain sen mukaan, millainen ihminen sinulla on vastassa? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla ihan takuulla on jotkut preferenssit ja kriteerit, muutenhan sä voisit olla ihan kenen kanssa vain, joka ei ihan psykopaatti ole. Mutta luultavasti et kuitenkaan olisi, vaan huomaisit tutustuessasi, että esim. krooninen myöhästelijä tai hyvin itara ihminen tai rahansa hassaava taivaanrannan maalari ei ole sulle sopiva kumppani...

Jos taas oikeasti sulle ei ole mitään väliä sillä millainen kumppani on persoonallisuudeltaan, niin minusta se on vähän huolestuttavaa. Jos olet niin joustava, että sulle käy mikä vaan, niin millainen suhde sulla on itseesi ja osaatko asettaa rajat, vai mukaudutko aina vain sen mukaan, millainen ihminen sinulla on vastassa? 

Totta kai on preferenssejä, aika vahvojakin. Ja rajojen asettamisessa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Olen vain huomannut, että monet etsivät ja pitävät viehättävinä juuri tiettyjä luonteenpiirteitä kuten rauhallisuus tai ahkeruus, ja itselleni niillä ei ole koskaan ollut sanottavaa väliä. Ihminen voi olla hyvä ja kiinnostava, oli hän introvertti tai ekstrovertti.

En tiedä oletko outo, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että ihmiset nimenomaan pariutuvat luonteen perusteella. Toisista hitaat ja rauhalliset ihmiset ovat ärsyttäviä ja hakevat nopeaa ja räiskyvämpää kumppania ja toisinpäin. Suurimmalla osalla ihmisistä, joita tunnen on kyllä suht tarkka kuva siitä minkälaisista persoonallisuuksista pitävät. Itse olen aika nopea ja vahvatahtoinen enkä ole koskaan pystynyt kiinnostumaan liian rauhallisista ja vetelistä tyypeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla ihan takuulla on jotkut preferenssit ja kriteerit, muutenhan sä voisit olla ihan kenen kanssa vain, joka ei ihan psykopaatti ole. Mutta luultavasti et kuitenkaan olisi, vaan huomaisit tutustuessasi, että esim. krooninen myöhästelijä tai hyvin itara ihminen tai rahansa hassaava taivaanrannan maalari ei ole sulle sopiva kumppani...

Jos taas oikeasti sulle ei ole mitään väliä sillä millainen kumppani on persoonallisuudeltaan, niin minusta se on vähän huolestuttavaa. Jos olet niin joustava, että sulle käy mikä vaan, niin millainen suhde sulla on itseesi ja osaatko asettaa rajat, vai mukaudutko aina vain sen mukaan, millainen ihminen sinulla on vastassa? 

Totta kai on preferenssejä, aika vahvojakin. Ja rajojen asettamisessa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Olen vain huomannut, että monet etsivät ja pitävät viehättävinä juuri tiettyjä luonteenpiirteitä kuten rauhallisuus tai ahkeruus, ja itselleni niillä ei ole koskaan ollut sanottavaa väliä. Ihminen voi olla hyvä ja kiinnostava, oli hän introvertti tai ekstrovertti.

Niin eli sulla on siis preferenssejä (eli pidät tiettyjä luonteenpiirteitä viehättävinä), eli sulle on kumppanin luonteella merkitystä, mutta silti sanot, että ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oletko outo, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että ihmiset nimenomaan pariutuvat luonteen perusteella. Toisista hitaat ja rauhalliset ihmiset ovat ärsyttäviä ja hakevat nopeaa ja räiskyvämpää kumppania ja toisinpäin. Suurimmalla osalla ihmisistä, joita tunnen on kyllä suht tarkka kuva siitä minkälaisista persoonallisuuksista pitävät. Itse olen aika nopea ja vahvatahtoinen enkä ole koskaan pystynyt kiinnostumaan liian rauhallisista ja vetelistä tyypeistä.

Minäkin olen siinä käsityksessä, että tämä on aika tärkeä asia monelle. Siksi ajattelinkin, että oma joustavuuteni tässä asiassa voi olla vähän kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla ihan takuulla on jotkut preferenssit ja kriteerit, muutenhan sä voisit olla ihan kenen kanssa vain, joka ei ihan psykopaatti ole. Mutta luultavasti et kuitenkaan olisi, vaan huomaisit tutustuessasi, että esim. krooninen myöhästelijä tai hyvin itara ihminen tai rahansa hassaava taivaanrannan maalari ei ole sulle sopiva kumppani...

Jos taas oikeasti sulle ei ole mitään väliä sillä millainen kumppani on persoonallisuudeltaan, niin minusta se on vähän huolestuttavaa. Jos olet niin joustava, että sulle käy mikä vaan, niin millainen suhde sulla on itseesi ja osaatko asettaa rajat, vai mukaudutko aina vain sen mukaan, millainen ihminen sinulla on vastassa? 

Totta kai on preferenssejä, aika vahvojakin. Ja rajojen asettamisessa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Olen vain huomannut, että monet etsivät ja pitävät viehättävinä juuri tiettyjä luonteenpiirteitä kuten rauhallisuus tai ahkeruus, ja itselleni niillä ei ole koskaan ollut sanottavaa väliä. Ihminen voi olla hyvä ja kiinnostava, oli hän introvertti tai ekstrovertti.

Niin eli sulla on siis preferenssejä (eli pidät tiettyjä luonteenpiirteitä viehättävinä), eli sulle on kumppanin luonteella merkitystä, mutta silti sanot, että ei ole. 

Minulla on vahvoja preferenssejä, mutta ne eivät kohdistu luonteenpiirteisiin.

On miehiä, jotka esineellistävät naisen. Naisen persoonalla ei silloin todellakaan ole väliä, riittää että on nainen ja tarvittaessa saatavilla ja hoitaa tietyt häneltä odotettavat jutut. Jos nainen erehtyy puhumaan, häntä ei kuunnella. Jos nainen vaatii kommunikaatiota se kuitataan nalkutuksena.

Olin viisi vuotta suhteessa, jossa epäilen, ettei vastapuoli tuntenut minua ollenkaan. Hänellä oli joku oletuskuva siitä millainen olen ja raivostui, jos poikkesin siitä.

Mäkin olen ajatellut joskus noin ja vähän vieläkin.

Mutta joustava ja kiltti luonne vetää maagisesti puoleensa kaikenmaailman kusipäitä ja hyväksikäyttäjiä. Joustavuus sinänsä hyvä ominaisuus mutta omat rajat täytyy olla hyvin selvillä ja niistä myös osattava pitää kiinni.

Ihan kokemuksesta puhun.

Kiinnostaisi edelleenkin tietää, mikä on Ap:n ikä ja/tai pisimmän parisuhteen kesto. Itsekin sinkkuna ajattelin, että kaikki käy. Ei mennytkään käytännössä ihan niin. Vaikka persoonallisuus muuttuu iän ja elämäntilanteen myötä, tarpeeksi samanlainen lähtötaso on mielestäni olennainen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan pitkissä suhteissa olet ollut? Kyllähän se toisen luonne usein tulee esiin kun ollaan pidempään yhdessä ja tehdään isoja elämänvalintoja. Jos toinen on ihan toisenlainen kuin itse niin helposti tulee lopulta yhteentörmäyksiä.

Voitko antaa käytännön esimerkin?

Jos toinen vaikka on kuiten Lars Monsen, ja toteaa, että "minun täytyy voida suhteessakin lähteä yksin kairaan kuukaudeksi tuntematta syyllisyyttä", ja toinen tahtoisi, että eletään symbioottista parisuhdetta ja mennään ulos lähinnä kiertelemään ostoskeskuksissa... Suattaapi tulla skismaa. Okei, tämä ei ollut luonne-esimerkki, vaan mieltymys-. Mieltymykset ja arvot ovat vähintään yhtä tärkeintä kuin luonteet, ja samaan tapaan osa itseämme.

Mitä luonteisiin tulee, samanlainen riitelytyyli on aivan välttämätön. Minä ja mieheni aina vaan keskustelemme asiat selviksi. Sisareni ja mieheni taas tuulettavat tunteitaan huutamalla ja heittämällä esineitä. Minä kuolisin ahdistuksesta sisareni miehen kanssa, ja sisareni kuolisi tylsyyteen minun mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi edelleenkin tietää, mikä on Ap:n ikä ja/tai pisimmän parisuhteen kesto. Itsekin sinkkuna ajattelin, että kaikki käy. Ei mennytkään käytännössä ihan niin. Vaikka persoonallisuus muuttuu iän ja elämäntilanteen myötä, tarpeeksi samanlainen lähtötaso on mielestäni olennainen asia. 

En ole AP mutta ikää on 46 ja pisin parisuhde kestänyt 24 vuotta ja jatkuu edelleen. Ja minua ei tosiaan juurikaan kiinnosta persoonallisuus tai luonne.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi edelleenkin tietää, mikä on Ap:n ikä ja/tai pisimmän parisuhteen kesto. Itsekin sinkkuna ajattelin, että kaikki käy. Ei mennytkään käytännössä ihan niin. Vaikka persoonallisuus muuttuu iän ja elämäntilanteen myötä, tarpeeksi samanlainen lähtötaso on mielestäni olennainen asia. 

43 on ikä, pisin suhde 12 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

On miehiä, jotka esineellistävät naisen. Naisen persoonalla ei silloin todellakaan ole väliä, riittää että on nainen ja tarvittaessa saatavilla ja hoitaa tietyt häneltä odotettavat jutut. Jos nainen erehtyy puhumaan, häntä ei kuunnella. Jos nainen vaatii kommunikaatiota se kuitataan nalkutuksena.

Olin viisi vuotta suhteessa, jossa epäilen, ettei vastapuoli tuntenut minua ollenkaan. Hänellä oli joku oletuskuva siitä millainen olen ja raivostui, jos poikkesin siitä.

Voi tämä on niin totta, itse olin myös tuollaisessa suhteessa nuorena ja minut ärähdeltiin hiljaiseksi, lopulta en uskaltanut enkä jaksanut oikeastaan puhua miehelle mitään, koska kaikki mitä sanoin aiheutti jäätävää vastustusta miehessä.

Välillä teki sitä, että ei vastannut mitään kun kysyin jotain. Kysyin uudestaan ja ei vieläkään mitään vastausta, pelkkä tyhjä tuijotus. Siinä vaiheessa tajusin, että miehellä täytyy olla päässä jotain vikaa. Ihan sairasta alistusta ja valtapeliä koko suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla ihan takuulla on jotkut preferenssit ja kriteerit, muutenhan sä voisit olla ihan kenen kanssa vain, joka ei ihan psykopaatti ole. Mutta luultavasti et kuitenkaan olisi, vaan huomaisit tutustuessasi, että esim. krooninen myöhästelijä tai hyvin itara ihminen tai rahansa hassaava taivaanrannan maalari ei ole sulle sopiva kumppani...

Jos taas oikeasti sulle ei ole mitään väliä sillä millainen kumppani on persoonallisuudeltaan, niin minusta se on vähän huolestuttavaa. Jos olet niin joustava, että sulle käy mikä vaan, niin millainen suhde sulla on itseesi ja osaatko asettaa rajat, vai mukaudutko aina vain sen mukaan, millainen ihminen sinulla on vastassa? 

Totta kai on preferenssejä, aika vahvojakin. Ja rajojen asettamisessa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Olen vain huomannut, että monet etsivät ja pitävät viehättävinä juuri tiettyjä luonteenpiirteitä kuten rauhallisuus tai ahkeruus, ja itselleni niillä ei ole koskaan ollut sanottavaa väliä. Ihminen voi olla hyvä ja kiinnostava, oli hän introvertti tai ekstrovertti.

Niin eli sulla on siis preferenssejä (eli pidät tiettyjä luonteenpiirteitä viehättävinä), eli sulle on kumppanin luonteella merkitystä, mutta silti sanot, että ei ole. 

Minulla on vahvoja preferenssejä, mutta ne eivät kohdistu luonteenpiirteisiin.

No mihin ne sitten kohdistuu? Ulkonäköön? Että saa olla vaikka miten hidas päätöksentekijä ja jahkailija tai sitten ihan poikkeuksellisen impulsiivinen, mutta pitää olla vaaleat hiukset ja ruskeat silmät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan pitkissä suhteissa olet ollut? Kyllähän se toisen luonne usein tulee esiin kun ollaan pidempään yhdessä ja tehdään isoja elämänvalintoja. Jos toinen on ihan toisenlainen kuin itse niin helposti tulee lopulta yhteentörmäyksiä.

Voitko antaa käytännön esimerkin?

Jos toinen vaikka on kuiten Lars Monsen, ja toteaa, että "minun täytyy voida suhteessakin lähteä yksin kairaan kuukaudeksi tuntematta syyllisyyttä", ja toinen tahtoisi, että eletään symbioottista parisuhdetta ja mennään ulos lähinnä kiertelemään ostoskeskuksissa... Suattaapi tulla skismaa. Okei, tämä ei ollut luonne-esimerkki, vaan mieltymys-. Mieltymykset ja arvot ovat vähintään yhtä tärkeintä kuin luonteet, ja samaan tapaan osa itseämme.

Mitä luonteisiin tulee, samanlainen riitelytyyli on aivan välttämätön. Minä ja mieheni aina vaan keskustelemme asiat selviksi. Sisareni ja mieheni taas tuulettavat tunteitaan huutamalla ja heittämällä esineitä. Minä kuolisin ahdistuksesta sisareni miehen kanssa, ja sisareni kuolisi tylsyyteen minun mieheni kanssa.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että noissa asioissa voi hyvin tulla skismoja. Siksi listasinkin samanlaiset parisuhdetoiveet itselleni hyvin tärkeäksi tekijäksi, ja huutamista ja esineiden heittämistä pidän ihan aidosti vahingollisena käyttäytymisenä, joka ei minusta menee enää luonteenpiirteen piikkiin. Kiitos paljon esimerkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla ihan takuulla on jotkut preferenssit ja kriteerit, muutenhan sä voisit olla ihan kenen kanssa vain, joka ei ihan psykopaatti ole. Mutta luultavasti et kuitenkaan olisi, vaan huomaisit tutustuessasi, että esim. krooninen myöhästelijä tai hyvin itara ihminen tai rahansa hassaava taivaanrannan maalari ei ole sulle sopiva kumppani...

Jos taas oikeasti sulle ei ole mitään väliä sillä millainen kumppani on persoonallisuudeltaan, niin minusta se on vähän huolestuttavaa. Jos olet niin joustava, että sulle käy mikä vaan, niin millainen suhde sulla on itseesi ja osaatko asettaa rajat, vai mukaudutko aina vain sen mukaan, millainen ihminen sinulla on vastassa? 

Totta kai on preferenssejä, aika vahvojakin. Ja rajojen asettamisessa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Olen vain huomannut, että monet etsivät ja pitävät viehättävinä juuri tiettyjä luonteenpiirteitä kuten rauhallisuus tai ahkeruus, ja itselleni niillä ei ole koskaan ollut sanottavaa väliä. Ihminen voi olla hyvä ja kiinnostava, oli hän introvertti tai ekstrovertti.

Niin eli sulla on siis preferenssejä (eli pidät tiettyjä luonteenpiirteitä viehättävinä), eli sulle on kumppanin luonteella merkitystä, mutta silti sanot, että ei ole. 

Minulla on vahvoja preferenssejä, mutta ne eivät kohdistu luonteenpiirteisiin.

No mihin ne sitten kohdistuu? Ulkonäköön? Että saa olla vaikka miten hidas päätöksentekijä ja jahkailija tai sitten ihan poikkeuksellisen impulsiivinen, mutta pitää olla vaaleat hiukset ja ruskeat silmät?

Mainitsin niitä tuolla aikaisemmin ketjussa.