Uusi ihminen ja mahdollinen parisuhde, kuinka nopeasti olet tiennyt sen olevan jotain erityistä?

Tapasin tytön yhteisessä illanvietossa kaupungilla.

Katseemme kohtasivat ja menimme syrjemmälle, eikä aikaakaan kun olin tytön sisällä kurkkua myöten.

Silloin tiesin että tässä on Se Oikea.

Tästä hetkestä on nyt reilu 22 vuotta aikaa.

On useampi lapsi, uusi okt ja farmariauto.

Eli vastaukseni: alle vartti ensikatseesta.

M40

Mä tiesin jo ekan illan jälkeen. Sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi, jätin avaimeni pöydälle ja ostin muutaman oluen silloiselle on/off-poikaystävälleni, ja se oli menoa. Sunnuntaina meillä oli 35-vuotiskihlajaispvä 😅

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Minä en juo kahviakaan kylmänä enkä kaljaa lämpimänä.

Miksi parisuhteeni tulisi olla väljähtänyt ja kädenlämpöinen?

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Ihmiset ovat erilaisia. Jos minua ei ensimmäisillä treffeillä ole vastapuoli kiinnostanut, ei kiinnostus ole herännyt toisilla tai kolmansillakaan. Toisin päin on kylläkin tapahtunut, eli alkukiinnostus on hiipunut. Joskus nopeammin, joskus hitaammin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Yleensä nykyään kun tavataan, on jo suunnilleen keskusteltu yhteisistä arvoista ja tavoitteista. Ainakin minä olen. Ja sitten se tapaaminen on sitä varten että havainnoidaan muu oleellinen ja katsotaan minkälainen tunne ihmisestä tulee.

Ennen tapaamista jo oli hyvä fiilis tyypistä (kirjoittelu). Ekalla tapaamisella kaikki sujui helposti. Oli luontevaa jutella tai olla hiljaa, mies oli viehättävä ja hänen kanssaan hyvä olo. Toki vaati enemmän tutustumista että tiesin haluavani suhteen hänen kanssaan, sillä olen mokannut pahasti alkuhuuman sokaisesemana.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette tietäneet ekoilla treffeillä, miten kauan niistä treffeistä on?

Kohta 12 vuotta <3

Siinä vaiheessa, kun keskustelimme asiasta ja totesimme olevamme molemmat valmiita sitoutumaan seurusteluun. Se tapahtui 4:sillä treffeillä muutama viikko ensitapaamisesta.

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Ihmiset ovat erilaisia. Jos minua ei ensimmäisillä treffeillä ole vastapuoli kiinnostanut, ei kiinnostus ole herännyt toisilla tai kolmansillakaan. Toisin päin on kylläkin tapahtunut, eli alkukiinnostus on hiipunut. Joskus nopeammin, joskus hitaammin.

Montako kertaa olet ollut vakavassa parisuhteessa? Ja oletko nyt naimisissa? Kauanko liitto on kestänyt?

Riippuu siitä, oletko luonnoltasi R- vai K-lisääntymisstrategian edustaja. R-tyypit "tietävät" ekoilla treffeillä, K-tyypeillä menee kauemmin.

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Ihmiset ovat erilaisia. Jos minua ei ensimmäisillä treffeillä ole vastapuoli kiinnostanut, ei kiinnostus ole herännyt toisilla tai kolmansillakaan. Toisin päin on kylläkin tapahtunut, eli alkukiinnostus on hiipunut. Joskus nopeammin, joskus hitaammin.

Montako kertaa olet ollut vakavassa parisuhteessa? Ja oletko nyt naimisissa? Kauanko liitto on kestänyt?

Mitä nyt kukakin vakavalla parisuhteella tarkoittaa. Kerran monivuotisessa avoliitossa ja nyt parikymmenvuotisessa avioliitossa. Vakavissani olen ollut muulloinkin, jos on tapailusta seurusteluun päästy. Ne vain eivät sitten eri syistä toimineet.

Aikalailla ekoilla treffeillä tiedettiin, että tässä se nyt on. Vaikea selittää, mutta se kemia vaan oli ihan erilaista kun muiden kanssa. Nyt 5 vuotta yhdessä, joista vuosi naimisissa.

Ihastuin vaimooni sillä sekuntilla kun näin hänet ensimmäisen kerran, ennen kuin yhtään sanaa edes oli vaihdettu.

Vierailija kirjoitti:

Mua hirvittää ajatus että ekoilla treffaillä tietää. Toinen voi olla edelleen narsistipaska. Kuinkahan moni on satuttanut itseään kun on "tiennyt" ekoilla treffeillä?

Minä ainakin, vaikka onkin noloa myöntää. Ensimmäisillä treffeillä tuli heti tunne että tässä on nyt jotain erityistä, ja kolmansilla treffeillä olin jo aivan varma, että hän on elämäni mies. Ajattelin että tämä on nyt se mistä kaikki puhuvat, että sen vaan tietää kun oikea osuu kohdalle. No, eipä mennyt kauaa kun paljastui playeriksi.

Ja mä en todellakaan edes ihastu helposti, mutta tuohon menin rakastumaan alle aikayksikön.

Mieheni ulkonäköön rakastuin heti, mutta vakavasta suhteesta tiesin olevan kyse vasta viikon - kahden sisällä. Suhde nimittäin alkoi yhden yön suhteena, mies kertoi avovaimolleen heti minusta, erosi, ja menimme kihloihin 7vkoa siitä kun aloimme virallisesti seurustella. Miehen mielestä olin kaunein nainen, jonka hän on koskaan tavannut ja sanoi heti tienneensä, että haluaa mennä kanssani naimisiin ja lapsia. Yhdessä olemme olleet 34 vuotta.

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Ihmiset ovat erilaisia. Jos minua ei ensimmäisillä treffeillä ole vastapuoli kiinnostanut, ei kiinnostus ole herännyt toisilla tai kolmansillakaan. Toisin päin on kylläkin tapahtunut, eli alkukiinnostus on hiipunut. Joskus nopeammin, joskus hitaammin.

Eli ekoilla treffeillä ei voi tietää onko jotain spesiaalia vai ei, koska alkuinnostus voi hiipua nopeaankin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Heti ensitapaamisella tietää, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Jos sitä ei ole, ei sitä myöhemminkään enää tule. Tiedän heti kun tapaan toisen kasvotusten, että olenko hänestä kiinnostunut vai en. Kuvasta en pysty sitä arvioimaan. Ihmisessä pitää olla jotain koukuttavaa. Se voi olla katse, hymy, ryhti, kosketus, ääni tai periaatteessa mitä tahansa, mutta se ei riitä ettei ole mitään perustavanlaatuista vikaa.

Päätöksen jatkosta teen tietysti jokaisten treffien jälkeen aina uudelleen. Jos vaikka kolmansilla treffeillä paljastuu, että treffikumppani on joku kissantappaja tai vastaavaa, niin kiinnostus lopahtaa.

Nykyisessä suhteessa tein yhdeksän kuukauden jälkeen päätöksen, että haluan asua yhdessä tämän henkilön kanssa. Ja kolmen vuoden jälkeen tein päätöksen jatkosta, että haluan naimisiin tämän henkilön kanssa. Tiesin kuitenkin heti ensitapaamisesta lähtien, että välillämme on seksuaalinen jännite ja ilman sitä puolisoni voisi olla vain ystäväni.

Tiedän muutamassa minuutissa, haluanko harrastaa jonkun kanssa seksiä vai en. Sen, minkälainen suhde meille voi muodostua ja kuinka kauan se kestää, ainoastaan aika kertoo. Olisi naurettavaa kuvitella, että tuota voisi etukäteen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutamassa minuutissa, haluanko harrastaa jonkun kanssa seksiä vai en. Sen, minkälainen suhde meille voi muodostua ja kuinka kauan se kestää, ainoastaan aika kertoo. Olisi naurettavaa kuvitella, että tuota voisi etukäteen tietää.

Ja olen mies, tapailen enimmäkseen naisia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kyllä sen ekoilla treffeillä tietää" -tyyli on kyllä niin osuva kuvaus nykymenosta. Jos ei heti tule  dopamiiniryöppyä tai toinen osapuoli ei herättele jotain vanhaa traumareaktiota juuri oikeanlaisella kutkuttavalla tavalla, niin tyyppi ei mene jatkoon. Hirveä kiire saada heti maata mullistavia elämyksiä.

Moni parisuhdeasiantuntija ja deittivalmentaja nimenomaan suosittelee, että katsotaan kahdet tai mieluummin kolmet treffit, ennen kuin tehdään päätös jatkosta. Nykyihminen on niin vieraantunut terveistä tunteista, reaktiosta eikä kykene järkeilemään asioita, ettei juuri kukaan osaa tehdä oikeaa päätöstä yhden tapaamisen perusteella.

Ja tietysti on poikkeuksia, jolloin tapaaminen kannattaa jättää yhteen kertaan, esim. pelottava, uhkaava käytös tai selkeät erot siinä, mitä suhteelta ja elämältä toivoo. Mutta jos deittikumppani on muuten ns. normaalin oloinen eikä mitään perustavanlaatuista vikaa ole, niin kyllä kannattaa katsoa vielä toisetkin treffit.

Olen itse ollut pitkissäkin parisuhteissa ilman että mulle olisi koskaan tullut tunnetta että tässä on jotain erityistä. Ei ne kyllä kestäneetkään. Kiinnyin toki mutta lopulta se ei riittänyt kummallekaan.

Sitä vastoin kun tapasin elämäni rakkauden, tiesin aika lailla heti että nyt on jotain ainutlaatuista. Pitkään olin silti epäluuloinen ja -uskoinen. Liian hyvää ollakseen totta, ajattelin. Eikä meillä kenelläkään kristallipalloa ole, elämässä voi sattua ja tapahtua, mutta just nyt tuntuu siltä että jos tämä suhde ei kestä, sitten omalla kohdallani ei kestä mikään.