Lue keskustelun säännöt.
Mummolla on lempilapsi- Lapsemme on kuin ilmaa hänelle
04.09.2023 |
Hei!
Meillä on 5v lapsi miehen kanssa ja miehellä on sisarus jolla on nuorempi lapsi.
Kun menemme anoppilaan käymään, niin anoppi ei juurikaan piittaa meidän lapsesta vaan lellittelee tätä toista.
Arvostelee paljon meidän lastamme ja näkee yleensä vain pelkät epäonnistumiset lapsessamme. Tämä toinen on taas täydellinen lapsi ja vaikka hän ei osaisi tehdä jotain asiaa, niin siitä ei nosteta haloota vaan ollaan hiljaa tai sitten kehutaan silti.
Anoppi myös saattaa suureen ääneen puhua kuinka hänen työkaverinsa lapsi teki sitä ja tätä ja nyt se meni sinne ja tänne yms. Siis oikeen kovaan ääneen puhuu.
Jos olemme kylässä yhtaikaa niin pöydässä on tarjolla tämän toisen lapsen herkkuja. Viimeksikin lapsi poistui pöydästä itku kurkussa.
Anoppi vinoilee myös minulle ja katsoo välillä kuin halpaa makkaraa. Tätä toki tekee myös lapsellemme.
Anoppi saattaa hetken leikkiä lapsemme kanssa mutta heti kun tämä toinen lapsi saapuu niin hän suurin piirtein juoksee vastaan " mummin kulta". " Tuu mummin kulta syliin tule" ja unohtaa samalla lapsemme.
Lapsemme aistii tilanteen ja häntä ahdistaa kovasti. Hän ei sitä ääneen uskalla sanoa, mutta osaan tulkita hänen tunteitaan.
Hän ei puhu juurikaan meille mitään, vain miehen sisaruksen perheelle. Tunnemme itsemme ulkopuoliseksi.
Kaikki lapset ovat aina jotenkin parempia kuin oma lapsemme hänen mielestään. Hän tahallaan kehuu muita aina niin että lapsemme saa tuntea olonsa epäonnistuneeksi.
En tiedä mistä tämmöinen johtuu. Epäilen, että kostaa jotain, en vaan tiedä mitä. Emme toimi anopin mielipiteiden mukaan, joten tämäkin toki voi olla yksi syy. Miehen sisaruksen perhe on elämäntyyliltään samanhenkinen kuin anoppi. En toki tiedä voiko pelkästään tuollainen vaikuttaa.
Osaisiko joku fiksumpi kertoa miksi anoppi toimii näin?
Kommentit (28)
Narsistisia piirteitä. Monella on niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mun äidin anoppi käyttäytyi noin. Ei hän mun kuulumisia koskaan kysellyt, isän siskon lapsien vaan!
Vihasi äitiäni kun oli "hienosta" (heh) perheestä!
Lakkasin käymästä, ei tupata kun ei tykätä!
PS. Hän oli myös isoisomummo kun lapseni syntyi, mutta ei, ei edes onnitellut!
Minun mielestäni tuollaiset mielenpahoittamiset mummon suosikkilapsista ovat monesti turhia väärinkäsityksiä.
Ihmiset nyt kertovat yleensä asioita toistenkin lapsista ihan vain puhuakseen jotakin. Ei mitenkään toista lasta väheksyen. Ehkä ap:n omat ennakkoluulot aiheuttavat tuollaisen tulkinnan. En jaksa uskoa mummon ajattelevan oikeasti pahasti lapsenlapsestaan. Sellainen vain ei ole terveen aikuisen tapaista.
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, että häntä ärsyttää, että ette ole toimineet hänen haluamalla tavallaan jossain asiassa.
Miten SAIRAS PASKA täytyy ihmisen olla, että kostaa sen lapselle?!
Ap, sinuna ottaisin puheeksi. Ja välttäisin sitä, että mummon seurassa on yhtäaikaa molemmat lapset paikalla.
Tuo tuhoaa lapsen itsetunnon ja jättää jälkensä. Jos ette tee vanhempina mitään, se vahvistaa lapselle, ettei hän ole teidän mielestä puolustamisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se varmaan juuri näin on, että tuon toisen sisaruksen perhe on mummon kanssa samaa kaliberia. Hän tavallaan kuin osaa olla luontevammin näiden kanssa.
Ei se nyt mitään kostoa mistään voi olla. Jos olisi, niin tietäisit, mistä on kyse.
Tuo kaikki voi johtua niin monista syistä. Sinä voit olla ihminen, jonka kanssa hän ei vain tule juttuun. Ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa. Olet vain omanlaisesi. On sinullakin sellaisia ihmisiä tiedossa, joitten kanssa et oikein viihdy ja joiden kanssa sinulla ei vain synny mitään yhteistä. Vaikka sellaisesta ei puhuttaisi ja vaikka sellaista ei hyväksyttäisi, niin silti meillä on olemassa eräänlaisia yhteiskuntaluokkiakin.
Tai ihan mitä muuta vain. Meillä on erottavia ja yhdistäviä tekijöitä, joita ei aina itsekään tunnista. Suhtautuminen voi kummuta jostakin tällaisesta, eikä ihminen oikeastaan voi teeskennellä olevansa hirveän kiinnostunut ja ilahtunut jostain, mistä ei itse asiassa ole.
Lapsikin voi olla - kauheata sanoa - erilainen. Mutta tiedät sinä tämän itsekin. Jonkun lapsen kanssa tulee hyvin juttuun, jonkun toisen ei, vaikka miten yrittäisi. Ei nyt kannata ruveta kumminkaan luettelemaan lapsen ominaisuuksia, mutta jotain voi olla siinä lapsessakin sellaista, mikä ei herätä mummossa positiivisia tunteita.
Nämä on semmoisia asioita, joita ei saisi olla, mutta joita kumminkin on.
Mutta siinä anoppisi tekee väärin, että osoittaa kaiken niin selvästi molempien lasten ollessa paikalla. Siinä hänellä olisi kyllä nyt kasvamisen paikka. Ehkä voisit varovasti hänen kanssaan yrittää puhua asiasta. Lapset on vielä kovin pieniä, tilanne voi muuttuakin. Mummoa mielistelemään ei pidä ruveta.
Usein on niin, että kun jostain asiasta tekee numeron, siitä tulee liiankin iso. Välillä voi antaa asian vain olla, jos sille ei kuitenkaan mitään mahda. Ei kannata kasvattaa sitä niin suureksi möröksi, että sen jälkeen ei enää mikään suju. Minulla oli lapsena samanlaista, isän veljen lapset oli isovanhemmille ne oikeat lapsenlapset, minä olin se väärä. Minä kasvoin siinä tietoisuudessa. Enkä edes yrittänyt tehdä itseäni mitenkään tykö, kun kaikki oli niin selkeän selvää. Voi olla, että se on jotain vaikuttanut, mutta ei liikaa kuitenkaan, onhan meillä nyt hyvänen aika muitakin ihmissuhteita. Ei se nyt yksi mummo tai pappa niin suuria tee, oli se nyt minua kohtaan hyväksyvä vai ei.
Mitä lapsen isä on mieltä? Eikö uskalla puuttua äitinsä toimintaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin mummolleni ilmaa lapsena . Minulla oli saman ikäinen serkku joka oli kaikki kaikessa . Vielä vanhanakin katkeruus vaivaa miksi minä en kelvannut ja muistan mielipahaa mitä hänen tekosensa teki . Vaari antoi salaa mummolta minulle jos karkkirahaa.
Miksi menette käymään samaan aikaan kun serkkulapsi on siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin mummolleni ilmaa lapsena . Minulla oli saman ikäinen serkku joka oli kaikki kaikessa . Vielä vanhanakin katkeruus vaivaa miksi minä en kelvannut ja muistan mielipahaa mitä hänen tekosensa teki . Vaari antoi salaa mummolta minulle jos karkkirahaa.
Jep. Kyllä nää jää kytemään ja aiheuttaa haavoja. Vanhempien pitää suojella lastaan
Näit vittumaisia mummoja on Suomi täynnä. Kantavat omia traumojaan ja siirtävät eteenpäin.
Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan. Oikein kuvottaa sellaiset hymistelijät, joilla ei ole selkärankaa toimia lastensa edun edellyttämällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tuollaiset mielenpahoittamiset mummon suosikkilapsista ovat monesti turhia väärinkäsityksiä.
Ihmiset nyt kertovat yleensä asioita toistenkin lapsista ihan vain puhuakseen jotakin. Ei mitenkään toista lasta väheksyen. Ehkä ap:n omat ennakkoluulot aiheuttavat tuollaisen tulkinnan. En jaksa uskoa mummon ajattelevan oikeasti pahasti lapsenlapsestaan. Sellainen vain ei ole terveen aikuisen tapaista.
T. Suosikki
Tuttua, niin tuttua.
Ollaan lakattu yrittämästä, olkoon koko paska oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mun äidin anoppi käyttäytyi noin. Ei hän mun kuulumisia koskaan kysellyt, isän siskon lapsien vaan!
Vihasi äitiäni kun oli "hienosta" (heh) perheestä!
Lakkasin käymästä, ei tupata kun ei tykätä!
PS. Hän oli myös isoisomummo kun lapseni syntyi, mutta ei, ei edes onnitellut!
MIKSI tässä on alapeukku, alapeukuttaja, olitko mukana kun tuossa väheksyttiin miniää? Olitko mukana kun muita lapsia suosittiin, kun jätettiin lapsenlapsenlapsi huomiotta!
Omituinen olet. Tai olitko tuon anopin kaltainen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette käymään samaan aikaan kun serkkulapsi on siellä?
Todennäköisesti mummon kullat ovat siellä lähes aina tai sitten ap vierailee perheensä kanssa kutsuttuna ja mummo on kutsunut myös toisen lapsensa perheen samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se varmaan juuri näin on, että tuon toisen sisaruksen perhe on mummon kanssa samaa kaliberia. Hän tavallaan kuin osaa olla luontevammin näiden kanssa.
Ei se nyt mitään kostoa mistään voi olla. Jos olisi, niin tietäisit, mistä on kyse.
Tuo kaikki voi johtua niin monista syistä. Sinä voit olla ihminen, jonka kanssa hän ei vain tule juttuun. Ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa. Olet vain omanlaisesi. On sinullakin sellaisia ihmisiä tiedossa, joitten kanssa et oikein viihdy ja joiden kanssa sinulla ei vain synny mitään yhteistä. Vaikka sellaisesta ei puhuttaisi ja vaikka sellaista ei hyväksyttäisi, niin silti meillä on olemassa eräänlaisia yhteiskuntaluokkiakin.
Tai ihan mitä muuta vain. Meillä on erottavia ja yhdistäviä tekijöitä, joita ei aina itsekään tunnista. Suhtautuminen voi kummuta jostakin tällaisesta, eikä ihminen oikeastaan voi teeskennellä olevansa hirveän kiinnostunut ja ilahtunut jostain, mistä ei itse asiassa ole.
Lapsikin voi olla - kauheata sanoa - erilainen. Mutta tiedät sinä tämän itsekin. Jonkun lapsen kanssa tulee hyvin juttuun, jonkun toisen ei, vaikka miten yrittäisi. Ei nyt kannata ruveta kumminkaan luettelemaan lapsen ominaisuuksia, mutta jotain voi olla siinä lapsessakin sellaista, mikä ei herätä mummossa positiivisia tunteita.
Nämä on semmoisia asioita, joita ei saisi olla, mutta joita kumminkin on.
Mutta siinä anoppisi tekee väärin, että osoittaa kaiken niin selvästi molempien lasten ollessa paikalla. Siinä hänellä olisi kyllä nyt kasvamisen paikka. Ehkä voisit varovasti hänen kanssaan yrittää puhua asiasta. Lapset on vielä kovin pieniä, tilanne voi muuttuakin. Mummoa mielistelemään ei pidä ruveta.
Usein on niin, että kun jostain asiasta tekee numeron, siitä tulee liiankin iso. Välillä voi antaa asian vain olla, jos sille ei kuitenkaan mitään mahda. Ei kannata kasvattaa sitä niin suureksi möröksi, että sen jälkeen ei enää mikään suju. Minulla oli lapsena samanlaista, isän veljen lapset oli isovanhemmille ne oikeat lapsenlapset, minä olin se väärä. Minä kasvoin siinä tietoisuudessa. Enkä edes yrittänyt tehdä itseäni mitenkään tykö, kun kaikki oli niin selkeän selvää. Voi olla, että se on jotain vaikuttanut, mutta ei liikaa kuitenkaan, onhan meillä nyt hyvänen aika muitakin ihmissuhteita. Ei se nyt yksi mummo tai pappa niin suuria tee, oli se nyt minua kohtaan hyväksyvä vai ei. [/quot
Tän tekstin luettuna ymmärrän täysin, miksi serkut olivat suosikit.
Ap
Mitkä ovat miehen kokemukset omassa lapsuudessaan anopista äitinä? Oliko miehen sisarus myös anopin lempilapsi aikanaan?
Miksi yleensä vierailette siellä jos lapsikin kärsii. Mitä tämä akka antaa teille muuta kuin toksisuutta. Lopeta kyläilyt sillähän siitä pääsee. Minä ainakaan veisi lastani tuollaiselle käntylle.
No kuule, lyö anoppi lihoiksi ja laita lootaan ja kaiva monttuun, mille helvetin äijälle olet penskan tehnyt jos ei saa naamaansa auki kuin syödessään, saako silloinkaan tai auttaako anoppi?
Voihan olla, että häntä ärsyttää, että ette ole toimineet hänen haluamalla tavallaan jossain asiassa.