Lue keskustelun säännöt.
1 v uutta suhdetta takana, ja irrationaalinen menetyksen pelko
03.09.2023 |
Onko ketään vastaavaa kokenutta, tai sitten ammattilaista paikalla, joka osaisi ottaa kantaa onko tämä normaalia suhteen etenemisvaihetta vai jotain johon minun tulisi hankkia apua? Olen kokenut aiemmassa suhteessa pettämistä, jonka takia perheeni hajosi, en pystynyt jatkamaan suhdetta. Olemme sittemmin saaneet välit korjattua, ja hyvissä väleissä exän kanssa. Olin pitkään, n 5v sinkkuna, jotain tapailuja/treffejä yms mutta kuitenkin itsellinen nainen ja hommat hallussa. Ottajia toki olisi ollut, olen kaikin puolin monelle haluttu kumppani. Tietyllä tavalla pettäminen vaikutti varmasti siihen etten lähtenyt tarvitsemaan uutta kumppania ennen kuin sitten oikeastaan tavatessani nykyiseni. Ja voi olla nimenomaan tässä tilanteessa voimakkaasti tekijänä, miksi nyt tunnen näin vahvasti.
Vuosi sitten siis tapasin miehen, joka on tosi ihana, rehellinen, haluaa viettää kanssani kaikki lapsivapaat, seksi sujuu ja meillä on hauskaa yhdessä. Hänellä trauma jätetyksi tulemisesta ja perheen hajoamisesta, ei onneksi haikaillut enää exäänsä takaisin tavatessamme. Kuitenkaan hän ei tiedä haluaako hän enää ikinä muuttaa kenenkään kanssa yhteen, perustaa uusioperhettä tms. Enkä itsekään tiedä sitä. Toisaalta itselleni oli haave, ennen kuin hänet tapasin, että jossain vaiheessa menisin vielä naimisiin, muuttaisin yhteen tms. Mutta tällä erää se on asia joka tapahtuu tai ei, ja olen sinut sen kanssa.
Vietämme lapsiviikot tosi erillään, elämme ns omaa elämää lasten kanssa ja sitten toisen viikon olemme lähes 100% yhdessä (toki työ ja muut mahdolliset menot ). Noilla viikoilla meillä menee hyvin ja ollaan ihan selkeä pariskunta, on hellyyttä, ihania keskusteluja, rakkautta. Mutta nämä toiset viikot ovat vaikeita, alan kyseenalaistamaan rakkauttamme, hänen effortiaan (hän ei viesteillään niin vahvasti osaa ilmaista tunteitaan, sanoo että olen koko ajan mielessä muttei koe, että tarvitsisi viesteillä - vaikka tietää kuinka merkityksellistä se on minulle). Meillä on siis erilaiset rakkauden kielet. Olen itse ns tuulella käyvä ja dramaattinen rakkaudessa, tarvitsen huomiota, mm. aiemmat miehet ovat olleet ns tulisia rakkauden tunnustuksissaan, palvoneet jne. Arvostan nykyistä miestäni, hänen tapaa olla kanssani, hän on yltiörehellinen, pitää kädestä kiinni ja silittelee, haluaa viettää kanssani aikaa. Ja rakastan häntä.
Kuitenkin nyt vuoden tultua täyteen, minulla on yhtäkkiä paniikki päällä, hiipuuko rakkautemme, miksei viesteissä ole sydämiä yhtä paljon kun ennen, tai jos yhteisellä viikolla hän on väsynyt eikä jaksa juuri sillä hetkellä innostua seksistä. Muutenkin suurimmat kiihkeydet ja sellainen minun ihmettely on jo muuttunut aiempaa enemmän arkiseksi, varmasti tähän vaikuttavat myös työstressit jne joita meillä kummallakin on. Mutta siis: tämä pelko/tunne on aktivoitunut aika vahvasti minulla nyt vuoden seurustelun jälkeen (ollut nyt noin vajaa kuukauden päällä), ja välillä mietin pitäisikö minun lopettaa meidän suhteemme, kun en ilmeisesti olekaan onnellinen, olisiko tuolla toinen jonka kanssa yhteys olisi syvällisempi. Ja sitten ajattelen että hitto tämä mies on parasta mitä mulle on tapahtunut. Alkuvaiheessa seurustelua minulla oli samantyyppisiä tunteita erossa olo viikoista, mutta sitten se oli kuitenkin yhdessäoloviikoilla sitä kiihkeää uutta rakkautta.
Olen tuonut tarpeitani esiin nyt keskusteluissa, ja meillä oli todella hyvät keskustelut, mutta nyt taas tuntuu että tämä eroviikko lyö päin kasvoja, ja alan epäilemään suhdettamme. Mitään pettämishommia tms en epäile taustastani huolimatta, luotan mieheen sen suhteen täysin.
Eli onko tämä jotain mikä voisi kuulua asiaan suhteen kehityskaaressa, ja josta pääsisi taas yli, vai kuulostaako siltä että apua on haettava tai suhde on tuhoon tuomittu. Kokemuksia, näkemyksiä? Kiitos!
Kommentit (17)
Kuulostaa että ylianalysoit suhdettanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että sulla voisi olla ristiriitainen kiintymyssuhde ja miehellä mahdollisesti välttelevä kiintymyssuhde. Ristiriitaisesti kiintynyt kokee erillisyyden tuskalliseksi ja alkaa helposti jahtaamaan toista. Välttelevästi kiintynyt ottaa etäisyyttä, mikä on kauhistus ristiriitaiselle. Aiheesta löytyy paljon tietoa netistä.
Oman kokemukseni perusteella suosittelen, että tuot reilusti esille eroahdistuksen ja kaipuun yhteiseen aikaan. Onko lapsiviikkojen erossaolosta sovittu yhdessä?
Jos mies ei osaa viesteillä, osaisiko puhua puhelimessa?
Miksi tarvitset dramaattisia rakkaudentunnustuksia jotta uskallat olla varma miehen tunteista? Varsinkin kun aiemmat rakkautesi, joissa sitä palvomista on ollut, eivät ole kestäneet. Ja tuo sydänhymiöiden laskeminen kuulostaa aika erikoiselta. Oletko pohtinut tuota sun tarvetta saada jatkuvaa rakkauspommitusta, mistä se voisi kummuta?
Komppaan 1 ja 3. Oma vastaava suhde kariutui juuri siinä vajaan vuoden kohdalla. Syytin ensin omia kiintymyssuhdeongelmia, ja olihan ne osaksi syynä siihen miksi päädyttiin ylipäätään ensin yhteen ja lopulta eroon. Mutta oli muutakin, mies oli paitsi välttelevästi kiintyvä, myös lievästi persoonallisuushäiriöinen ja sai mm. raivareita. Oli myös omituisia masennuksen kaltaisia kausia ja hän käytti henkistä väkivaltaa. Yhteydenpidon säätely oli jonkinlaista vallankäyttöä, mies halusi kontrolloida suhdetta. Otti siitä mitä itse tarvitsi ja silloin kun tarvitsi, mutta tasapainossa suhteemme ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vastaava järjestely, tausta ja ongelma. Ratkaisuna on ollut harrastaa yhdessä, niin tulee nähtyä lapsiviikoillakin. Iltaisin hyvänyönpuhelu, ei muita viestejä yleensä. Pettämistausta valitettavasti vyöryy silti välillä päälle, yleensä jos mies on etäinen. Yritän silloin rauhoitella itseäni ja keskittyä mieluisiin puuhiin. Lapsetkin tuntevat toisensa, pari vuotta on siis oltu yhdessä. Itse epäilen että minun perusturvallisuus sai niin kovan kolaukset exän touhuista että ei auta kuin odottaa korjaako aika haavat kun tulee hyviä kokemuksia tilalle. Vinkkejä oman olon rauhoitteluun mäkin mielellään ottaisin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En teeskentele, että osaisin lukea miehen ajatuksia, mutta ainakin minulla rakkaus laantuu todennäköisemmin, jos jatkuvasti vietetään aikaa yhdessä ja ripustaudutaan toiseen. Suhde, joka sallii minulle paljon vapautta, itsenäisyyttä ja omaa aikaa on sellainen, joka pitää mielenkiintoni yllä loputtomasti.
Jos toinen alkaisi useamman kuukauden jälkeen kärsiä eroahdistuksesta ja surkutella, ettemme asu yhdessä, vaikka olen kertonut selvästi omista aikatauluistani, saattaisin kyllä vetää asiasta omat johtopäätökseni.
Haluaisitko ihannetilanteessa viettää yhdessä aikaa joka viikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on epävakaa persoonallisuushäiriö tai vähintäänkin vahvoja sen piirteitä.
Miehenä sanoisin, että käytöksesi ja toiveesi kuulostavat aika ahdistavilta. En minä ainakaan osaa "palvoa" naista vaikka kuinka paljon rakastankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En teeskentele, että osaisin lukea miehen ajatuksia, mutta ainakin minulla rakkaus laantuu todennäköisemmin, jos jatkuvasti vietetään aikaa yhdessä ja ripustaudutaan toiseen. Suhde, joka sallii minulle paljon vapautta, itsenäisyyttä ja omaa aikaa on sellainen, joka pitää mielenkiintoni yllä loputtomasti.
Jos toinen alkaisi useamman kuukauden jälkeen kärsiä eroahdistuksesta ja surkutella, ettemme asu yhdessä, vaikka olen kertonut selvästi omista aikatauluistani, saattaisin kyllä vetää asiasta omat johtopäätökseni.
Tuttu kuvio. Erillään asuminen sopii alkuun loistavasti. Sitten vuoden jälkeen alkaa kipuilu ja kiukuttelu. Huonoa itsetuntemusta vai yritys huijata toinen lopulta (uus)perhe-elämään?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on epävakaa persoonallisuushäiriö tai vähintäänkin vahvoja sen piirteitä.
Meinasin sanoa samaa, vaikka pidän psykologiaa ja psykiatriaa pseudotieteinä (edellämainittua olen myös opiskellut). Ap:n lisäksi muutama hänelle tässä ketjussa vastannut nainen vaikuttaa hyvin paljon exältäni, jonka jätin pari kuukautta sitten. Viimeiset pari viikkoa olen katunut eroa välillä pahastikin, mutta tätä ketjua luettuani katumuksen tunteeni ovat hälvenneet kummasti...
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa tuosta suhteestasi onko vakavalla pohjalla vai ei. Omakohtainen kokemus oli vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt se että pikkuhiljaa alkoi epävarmuus nakertamaan ja asiat muuttuivat pahempaan suuntaan. Alussahan sitä ollaan rakastuneita ja näytetään ne hyvät puolet. Minun kumppanini muuttui aika ajoin kylmäksi ja hänen oli vaikea puhua tunteistaan ja määritellä suhdettamme. Kaikki meni hänen ehdoillaan. Keskusteluyhteys ei toiminut. Vastavuoroisuus puuttui. Minä pidin suhdetta enemmän yllä kuin hän.. Tavattiin silloin kuin hänelle sopi. Hän piti salaa minulta ovia auki vähän joka suuntaan. Viesteihin vastaili viiveellä. Keskusteleleminen tärkeistä asioista oli hänelle vaikeaa ja asioista sopiminen sekä lupauksista kiinni pitäminen. Paljon oli sanojen ja tekojen välillä ristiriitoja. Luottamus kärsi. Olin kuitenkin niin rakastunut häneen että alistuin. Alussa ei näe niitä varoitusmerkkejä. Pitäisi luottaa enemmän intuitioon. Jos tuntuu että jokin on pielessä niin silloin se on pielessä. Lopulta kumppanini petti ja hankki uuden pika pikaa tilalleni. Joskus me naiset ollaan rakastuneena liian luottavaisia ja sinisilmäisiä. Mä opin ettei toista voi rakastaa ehjäksi. Neuvoni sulle voisi olla se että luota vaistoosi.
Kuulostaa pikemminkin siltä ,että tuo uusi nainen oli jo hommattuna, ennenkuin jätti sut.
Miten jäi kiinni pettämisestä?
Nyt vain rohkeasti teet päätöksen oletko tyytyväinen näin, vai etsitkö miehen jonka haluaa sinut kokonaan . Toista ei voi muuttaa eikä pakottaa .
Anders kirjoitti:
Miehenä sanoisin, että käytöksesi ja toiveesi kuulostavat aika ahdistavilta. En minä ainakaan osaa "palvoa" naista vaikka kuinka paljon rakastankin.
Alkuhuuman rakkauspommittajat ja palvojat ovat yleensä jollakin tavalla narsismin janalla. Ja kun ovat saaneet uhrinsa koukkuun siihen rakkauspommitukseen, niin sitten etäännytään ja aletaan antaa kylmää ja kuumaa kohtelua vuoron perään. Ap:lla on vain kokemuksia tällaisista rakkauspommittajista ja sitä hän janoaa nytkin, mutta luulisi että ap olisi ymmärtänyt, että tuonkaltaiset suhteet ei kestä (kuten ei hänelläkään).
Vaikea sanoa tuosta suhteestasi onko vakavalla pohjalla vai ei. Omakohtainen kokemus oli vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt se että pikkuhiljaa alkoi epävarmuus nakertamaan ja asiat muuttuivat pahempaan suuntaan. Alussahan sitä ollaan rakastuneita ja näytetään ne hyvät puolet. Minun kumppanini muuttui aika ajoin kylmäksi ja hänen oli vaikea puhua tunteistaan ja määritellä suhdettamme. Kaikki meni hänen ehdoillaan. Keskusteluyhteys ei toiminut. Vastavuoroisuus puuttui. Minä pidin suhdetta enemmän yllä kuin hän.. Tavattiin silloin kuin hänelle sopi. Hän piti salaa minulta ovia auki vähän joka suuntaan. Viesteihin vastaili viiveellä. Keskusteleleminen tärkeistä asioista oli hänelle vaikeaa ja asioista sopiminen sekä lupauksista kiinni pitäminen. Paljon oli sanojen ja tekojen välillä ristiriitoja. Luottamus kärsi. Olin kuitenkin niin rakastunut häneen että alistuin. Alussa ei näe niitä varoitusmerkkejä. Pitäisi luottaa enemmän intuitioon. Jos tuntuu että jokin on pielessä niin silloin se on pielessä. Lopulta kumppanini petti ja hankki uuden pika pikaa tilalleni. Joskus me naiset ollaan rakastuneena liian luottavaisia ja sinisilmäisiä. Mä opin ettei toista voi rakastaa ehjäksi. Neuvoni sulle voisi olla se että luota vaistoosi.