En enää jaksa syömishäiriötä
Näytän rumalta. Numero vaa'alla ei tarkoita mitään. Hiusten lähtö pahenee, olo heikkenee. Vaihdoin vaatteita peilin edessä ja sain vilauksen pahasta kulmasta - selkäranka näkyy pahasti ihon läpi, vaikka vaihtaisin asentoa miten.
Ajatus siitä, että pitäisi lihoa, tuntuu hurjalta. Luulen, etten koskaan pysty lopettamaan kalorien laskemista. Olen kuitenkin tänään syönyt reilusti enemmän kuin yleensä ja söin jopa yli puoli levyllistä suklaata, ehkä vähän paniikissa. Kamala syyllisyyden tunne, vaikka tiedän, ettei yksi päivä tule loppujen lopuksi vaikuttamaan millään lailla.
Haluaisin vain hiukseni takaisin ja näyttää sekä tuntea oloni terveeksi.
Kommentit (18)
Et osaa sanoa vaikka itse olet sairastanut. Toooosi vertainen olet.
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sanoa vaikka itse olet sairastanut. Toooosi vertainen olet.
Kommentoitko minua eli ensimmäistä?
Mitä itse sanoisit keskustelupalstalla syömishäiriötä sairastavalle? Syöpä vaan massu täyteen sitä suklaata?
Ei auttanut ainakaan minua aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Muuta en osaa sanoa, vaikka itsekin olen syömishäiriön sairastanut (tai ehkä juuri siksi).
Kiitos tsempeistä. Ei tähän kamalasti voi mitään sanoa, mutta ihan tämäkin merkitsee paljon.
- ap
Apua on tarjolla, mutta sen vastaanottaminen on kovin vaikeaa. Ihan samoin kuin alkoholisteilla tai ongelmapelaajilla. Syömishäiriötkin ovat monimutkaisia sairauksia.
Paranemisen avain on oma halu toipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Muuta en osaa sanoa, vaikka itsekin olen syömishäiriön sairastanut (tai ehkä juuri siksi).
Kiitos tsempeistä. Ei tähän kamalasti voi mitään sanoa, mutta ihan tämäkin merkitsee paljon.
- ap
Hae hyvä ihminen apua. Nyt, heti! Varaa huomenna aika lääkärille!
Vierailija kirjoitti:
Et osaa sanoa vaikka itse olet sairastanut. Toooosi vertainen olet.
Tyypillistä mollaamista häiriintyneeltä ihmiseltä. Toivottavasti häpeät sanojasi ja ymmärrät, että sairaat ihniset ovat yksilöitä.
Kuten terveet. Hekin ovat yksilöitä, jotka eivät aina koe 100% samoja kokemuksia kuin toiset terveet.
Vierailija kirjoitti:
Apua on tarjolla, mutta sen vastaanottaminen on kovin vaikeaa. Ihan samoin kuin alkoholisteilla tai ongelmapelaajilla. Syömishäiriötkin ovat monimutkaisia sairauksia.
Paranemisen avain on oma halu toipua.
Avain on minusta toimivat keinot. Halulla ei tee mitään jos keinot ovat väärät.
Avun vastaanottaminen on järkevää vain silloin, kun tarjottu apu sopii yksilölle niin, että hän toipuu sairaudestaan.
Kaikile ei tule toimivaa apua, vaikka sitä olisi teoriassa saatavilla. Kuten esim. missä tahansa erikoistuneessa yksikössä. Paikka on aina pois joltakin toiselta.
Voi olla niinkin, että paikan vie joku, joka ei toivu. Jolloin joku, joka toipuisi ollessaan kyseisellä paikalla, jää ilman kyseistä apua.
Olet oikeassa, nuoruusiän nälkiintyminen pidentää elinvuosia jahka siihen ei kuole, mutta loputtomiin ei hyödytä jatkaa muutoinkaan, voi tulla pahoja seurannaisongelmia ja elämässä on mentävä eteenpäin aina kulloinkin.
Rakasta itseäsi. Hyväksy itsesi täydellisesti. Olet täydellinen juuri sellaisena kuin nyt olet. Näin kuuluu ajatella, ilman muttia. Se on mielellesi hyväksi. Negatiivinen ajattelu on aina sairastuttavaa.
Tee ruoasta ystäväsi. Älä pelkää sitä. Koska ihmisen on hyvä syödä. Ihminen tarvitsee ruokaa pysyäkseen hengissä ja saadakseen energiaa. Ruoka on pelkästään hyvä asia. Ole kiitollinen, että on ruokaa syötäväksi. Unohda ne saamarin kalorit kokonaan. Eiväthän eläimetkään mitään kaloreita vahtaa.
Laihuus, luurankomaisuus on rumempaa ja vaarallisempaa kuin vähän ylipainoinen. Mitä siis pelkäät. Herkuttele ja syö. Nauti elämästä. Älä suorita sitä.
Hae pikaisesti apua itsellesi lääkäriltä:
Ihan sama mitä täällä palstalla sanotaan tai ei sanota, tarvitset hoitoa.
Tsemppiä 🍀
Terv.Entinen syömishäiriöinen
Vierailija kirjoitti:
Rakasta itseäsi. Hyväksy itsesi täydellisesti. Olet täydellinen juuri sellaisena kuin nyt olet. Näin kuuluu ajatella, ilman muttia. Se on mielellesi hyväksi. Negatiivinen ajattelu on aina sairastuttavaa.
Tee ruoasta ystäväsi. Älä pelkää sitä. Koska ihmisen on hyvä syödä. Ihminen tarvitsee ruokaa pysyäkseen hengissä ja saadakseen energiaa. Ruoka on pelkästään hyvä asia. Ole kiitollinen, että on ruokaa syötäväksi. Unohda ne saamarin kalorit kokonaan. Eiväthän eläimetkään mitään kaloreita vahtaa.
Laihuus, luurankomaisuus on rumempaa ja vaarallisempaa kuin vähän ylipainoinen. Mitä siis pelkäät. Herkuttele ja syö. Nauti elämästä. Älä suorita sitä.
Voi jumalauta! Lässyti lässyti saatana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua on tarjolla, mutta sen vastaanottaminen on kovin vaikeaa. Ihan samoin kuin alkoholisteilla tai ongelmapelaajilla. Syömishäiriötkin ovat monimutkaisia sairauksia.
Paranemisen avain on oma halu toipua.
Avain on minusta toimivat keinot. Halulla ei tee mitään jos keinot ovat väärät.
Avun vastaanottaminen on järkevää vain silloin, kun tarjottu apu sopii yksilölle niin, että hän toipuu sairaudestaan.
Kaikile ei tule toimivaa apua, vaikka sitä olisi teoriassa saatavilla. Kuten esim. missä tahansa erikoistuneessa yksikössä. Paikka on aina pois joltakin toiselta.
Voi olla niinkin, että paikan vie joku, joka ei toivu. Jolloin joku, joka toipuisi ollessaan kyseisellä paikalla, jää ilman kyseistä apua.
Syömishäiriöiden hoitoon ei ole sellaisia toimivia keinoja, jotka auttaisivat kaikkien kohdalla. Sama kuin alkoholismissa. Jos jokin takuuvarmasti toimiva hoitomuoto alkoholismiin olisi, alkoholsteja ei enää olisi keskuudessamme.
Suosittelen perinteistä majoneesia. Ei siis kevytmajoneesia, vaan täysrasvaista.
Maistuu hyvältä esim leivän tai perunan kanssa, ja on aivan tolkuttoman paljon kaloreja yhdessä pikku putkilossa.
Ei mitään makeaa, vaan rasvaa.
Syömishäiriöt ovat psyykkisiä sarauksia. Meillä on myös paljon mielisairaita, jotka eivät koskaan parane.
onko ihmiskunnalla enää mitään toivoa, kun kehittyneiden maiden naisten ongelmat ovat tätä luokkaa
Vierailija kirjoitti:
onko ihmiskunnalla enää mitään toivoa, kun kehittyneiden maiden naisten ongelmat ovat tätä luokkaa
Jopa kehittyneissä maissa kuollaan aliravitsemukseen
Vierailija kirjoitti:
onko ihmiskunnalla enää mitään toivoa, kun kehittyneiden maiden naisten ongelmat ovat tätä luokkaa
Itsensä kuoliaaksi hurskaasti paastonneita Kristuksen morsiamia oli keskiajan luostarit väärällään. Ei ole mikään nykyajan sairaus, vaan ikivanha.
Tsemppiä. Muuta en osaa sanoa, vaikka itsekin olen syömishäiriön sairastanut (tai ehkä juuri siksi).