Kodinhoidon raskaus

ensimmäisen lapsen kanssa tuollainen tilanne on aika normaali.

Vauva on ihan uusi juttu, rutiinit ovat vielä haussa, mihinkään on vaikea keskittyä, kun ei tiedä ehtiikö tehdä jotain asiaa tunnin vai viisi minuuttia ennen keskeytystä. Oma mieli on myllerryksessä sekä hyvässä että pahassa suuren muutoksen keskellä. Yleensä toisen lapsen synnyttyä kotityötkin sujuvat jo paremmin, lapsenhoito ja muut toimet on helpompi sovittaa yhteen kokemuksen voimalla.



Muistan itse miten ensimmäisen vauvan kanssa en oikein itse edes ehtinyt syödä päivisin. Aika vaan hävisi jonnekin :) Seuraavien kanssa oli jo helpompaa järjestää aikatauluja.



Mieti, mitä oikeasti itse pidät tärkeänä ja mitkä vaatimukset esim. siisteyden suhteen tulevat jostain ulkopuolelta eivätkä ole niin tärkeitä. Ja kiittele tosiaan itseäsi kun saat jotain tehtyä.



Vauvallesi olet nyt kaikkein tärkein! Nauti ajasta hänen kanssaan.

Ja tehkää lista kulloinkin hoidettavista kotitöistä ja sopikaa kuka ne kulloinkin hoitaa. Niin saat miehelle konkretisoitua kauniit puheet.

jota meillä lämpimästi neuvolantäditkin suosittelevat, on olla välittämättä siitä sotkusta. Eihän se kivaa ole, kun on tottunut että paikat ovat tiptop, mutta asiat tärkeysjärjestykseen - ja ennen sitä sotkua tulevat kaikkien lepo, vauvasta huolehtiminen, parisuhde...



Mun mielestä 1,5 h kotitöitä päivässä kuulostaa paljolta ilman lapsiakin...

Meillä on sovittu, että se joka on kotona, tekee kotityöt.

Eli pääsääntöisesti minä ja kun minä olen töissä (muutama päivä kuukaudessa), mies hoitaa kodin. Näin olemme toimineet siitä lähtien, kun jäin ensimmäiselle äitiyslomalle, nyt lapsia on kaksi.

Ymmärrän, että vauva-aikana tulee paljon pyykkiä mutta eikö jokatoinen päivä riittäisi?



Tällöin jäisi ehkä energiaa imuroimiseen. Ja eipä sitä muuta tarvi pahemmin tehdäkään. Pölyrättiä näytät sitten, kun aurinko alkaa paistaa enemmän ;-)

Päiväuniaika on minun omaa aikaani.

Ja miksi teillä ei ole tiskikonetta?

Meillä on kaksi koululaista ja vauva ja kaksivuotias lapsi kotona. Pesen ison koneellisen pyykkiä päivässä, koneellisen tiskiä päivässä, teen yleensä kerran päivässä ruokaa. Kaupassa käyn pari kertaa viikossa ja imuroin kerran pari viikossa (111m2). Lisäksi vielä kaikkea muuta kodin kunnostusta ja joka päivä ulkoilua.

Jonkin verran isot lapset auttavat mm. roskia viemällä ja pyykkiä ripustamalla ja siivoavat omat huoneensa.

Mies auttaa lähinnä pyydettäessä, kaksivuotiaan kanssa kyllä puuhailee ja ulkoilee varsinkin viikonloppuisin.

Usein tuntuu, että kovin on pieni (rahallinen) palkka tästä raadannasta, mutta toisaalta on ihanaa, että voin olla kotona kun lapset ovat pieniä.

Ja monesti olen myös iltaisin tosi väsynyt! Lapset onneksi nukkuvat ihan hyvin ja ovat terveitä, joten saan itsekin nukkua öisin kohtalaisesti. Tällaista tämä on, aina ei jaksaisi eikä huvita, mutta tehtävä on!

kunhan vauva kasvaa, jaksat taas paremmin. Tietenkin kannattaa ehkä miettiä oletko epätavallisen väsynyt tilanteeseen nähden eli onko kuntosi alhaalla ja miksi. Pitäisikö keskittyä hetkeksi kunnon kohotukseen vai voiko olla kyseessä jokin sairaus esim. kilpirauhasvaivaa.

yksi vapaa-ajan hetkistäsi suunnitelman laatimiseen. Eli, kirjoitat ylös ne isoimmat kotihommat ja suunnittelet sitten viikko-ohjelman. Tee vaikka yhtenä päivänä kahden päivän ruoat, ja sinä päivänä jona ei tartte kokata, imuroi. Tmv.



Oletko pitänyt huolta itsestäsi noin muuten? Esim, saattaisiko olla raudanpuutosta/muita puutostiloja, piilevää masennusta? Itselläni hemppa kun laskee liian alas, ei jaksa sitten yhtään mitään. Muistan oikein hyvin unettomat yöt vauvan kanssa, mutta minua auttoi juuri lisäravinteet (vitamiinit ja rauta), sekä päivittäinen ulkoilu. En imuroinut päivittäin, vaan kaksi kertaa viikossa. Vain kerran viikossa pyyhin lattiat. Tein ruokaa kerralla enemmän. Enkä stressannut, jos jotain jäi tekemättä. Käytin valmisruokia aina joskus (oli tiukkaa, muuten olisin ehkä enemmänkin juuri vauva-aikana syönyt itse valmisruokaa).



Paljon jaksamisia!

Koliikkivauva, heräsi öisin MONESTI. Pää oli sekaisin kuin seinäkello. Masennus tuli, miestä ei ollut. Kämppä oli kamalassa kaaoksessa... Kauppaan menin, kun ruoka loppui lapselta. Mikään ei kiinnostanut. Onneksi mummo kävi joskus tiskaamassa ja vei lapsen ulos, itse en olisi edes jaksanut.

Nyt lapsen ollessa vuoden ikäinen oma jaksaminen on ihan eri ulottuvuuksissa. Koita siis kestää sotkua ja jaksat paremmin lapsen kanssa :) Se helpottaa aikanaan, sitten kiinnostaa siivotakin :)

Ajattelin että saan pelkkiä haukkuja. Tiskikone olisi tosiaan yksi ratkaisu tähän asiaan, tuntuu että kippoja ja kuppeja on kaikki paikat täynnä nyt kun vauvakin syö kiinteitä. Meillä oli aina lapsuudenkodisani tiskikone, ja en ole oikein vieläkään tottunut tiskaamiseen (olen muuttanut omilleni jo 10 vuotta sitten). Jos olisi tiskikone, niin jäisi muuhun siivoukseen aikaa enemmän. on niin masentavaa kun tiskivuori odottaa keittiössä.



Mies ei onneksi valita, että tekisit enemmän kotona, mutta hän pystyy elämään sotkussa ilmeisesti paremmin. tiedostaa kylä luulavasti että voisi tehdä enmmänkin, mutta joutuu välillä tekemään pitkää päivää töissä ja tulee vasta 18 aikaan kotiin. Minä puolestani olen silloin ihan poikki oltuani 12 tuntia lapsen kanssa, vaikka ehkä naurettavalta kuulostaakin. Vauvan hoito on kuitenkin aika vaativaa mielestäni.



Tuo lista- juttu olisi hyvä, sitä voisin kokeilla.

En mieti aamulla, että tänään on pakko vaikka imuroida tai pestä pyykkiä. Saatan kyllä ajatella, että koneellinen pitäisi pestä, jos ehdin. Sitten päivällä aina sopivassa kohdin teen jotain. Jos en jaksa imuroida enempää niin imuroin esim. pelkästään keittiön ja/ tai eteisen. Pyykit odottavat koneessa yleensä hamaa iltaan ja ne ripustetaan lasten mentyä nukkumaan, joko yksi tai miehen kanssa. Astioita laitan koneeseen, minkä jaksan, välillä jää odottamaan tiskialtaaseen jne. Jos iskee huono päivä, niin en tee kuin pakolliset. Meillä kyllä lapsia kolme eli tilanne erilainen.



Onko fiiliksesi kuinka alavireiset? Itselläni ajoittain ollut lievää masennusta ja se ollut suurin syy tekemättömiin kotitöihin. Koeta keksiä piristystä arkeen. Ja tee niitä kotitöitä vauvan hereillä ollessa, niin saat levätä ja tehdä mukavia juttuja kun vauvaa nukkuu.

Ripustus ei vie aikaa kovin paljon ja on ihan normaalia hiukan siistiä paikkoja joka päivä. Hanki tiskikone niin pääset tiskaamiselta, tosin sitten varmaan nariset sen koneen tyhjentämisestä.

Siis kodinhoidon suhteen. Oli alavireinen ja väsynyt olo, eikä todellakaan tehnyt mieli siivota. Enkä sitten pahemmin siivonnutkaan. Turha siitä on oikeasti ottaa paineita, teet minkä jaksat ja se riittäköön.

Meillä kyllä pitää pyykit lajitella koneeseen, ripustaa ne sitten kuivumaan, kerätä narulta kaappeihin (jotkut vielä silittävät välissä). Tahtoo kanssa koneen, joka tekee tuon kaiken...



ei ap

varsinkin siihenkin pikkulapsen trikoo- ja lakanapyykkiin. Meillä pienemmällä oli refluksi ja pyykkiä tuli. Nyt ne sitten hyrisi siellä omia aikojaan ja nostelin pyykkikoneesta suoraan rumpuun ja siitä käyttöön.

Pyykki koneeseen aineet sisään kone päälle, noin minuutti.

Jos ei omista kuivuria niin ripustuskaan ei vie kauan.

Normaalit kodinhommat jos tuntuu raskailta ja ylivoimaisilta koneista huolimatta niin voi alkaa miettiä sitä omaa mielenterveydellistä jaksamista. Kotitöistä harva pitää, mutta sitä varten on nykyään aikamoinen määtä koneita jotka tekevät niistä hommista helppoja ja nopeita.

ei ole minustakaan mukavaa joka päivä ripustella ja lajitella koneellista pyykkiä, mikä meillä tarkoittaa n. kuutta kiloa. Kyllä siihen aikaa menee, joten ei ihan turhaa " valitusta" minun mielestäni.



T:9

Mulla ei ole masennusta, mutta en siltikään jaksa tai viitsi aina tehdä kotitöitä. Luonteeni ei vaan ole sellainen, et huushollaan tohkeissani. Yksi lapsi on, nyt 1-vuotias. Varsinkin silloin, kun lapsi vielä heräili öisin niin en todellakaan tehnyt kuin äärimmäisen pakolliset työt. Keskityin lapseen, ja kämppä sai rauhassa olla pommin jäljiltä. Mitä hittoa sen on väljä onko siistiä vai ei, tämä on ohi menevä aika ja kohta sullakin taas voimia ja aikaa riittää puunaukseenkin. Pääasia on kuitenkin äidin ja lapsen hyvinvointi. Täältä kun juttuja lukee niin varmasti hankkii itselleen huonon omatunnon ja alennuskompleksin asiasta. Kaikilla koti on aina muka niin siisti ja joka päivä imuroidaan ja siivotaan.

Ei ne pyykit tosiaan itsekseen kävele narulle tai kaappeihin kuivumaan. Mutta toki aina voi verrata aikaan ennen pesukonetta, sitä nyt en pysty edes kuvittelemaan.



En kyllä narisisi tiskikoneen tyhjentämisestä, kyllähän sen nyt tekee paljon nopeammin ja vaivattomammin kun tiskaamisen. Tiskaamiseen menee oikeasti n. tunti päivässä, tyhjentämiseen ehkä 10 min.



Niin, en tiedä, olenko masentunut. Kyllä olen ihan tyytyväinen kotonaoloon, mutta välillä masentaa. Huoboja päiviä onneksi ehkä n. yksi-kaksi viikossa, muut ok ja hyviäkin monia. Mutta usein kyllä olen lökövaatteissa koko päivän enkä laita tukkaa. Ulkoilemme päivisin myös aika harvakseltaan.



t.ap