Onko täällä ketään joka olis irtisanoutunut työstä jota vihaa ja hypännyt tyhjän päälle?
En enää kestä työpaikkaani. Kiusaamista ja burn out oireita ollut jo pidempään. Esihenkilöllä on persoonallisuushäiriön piirteitä. Mietin viikottain, että parempi olisi olla kuollut kuin kestää tätä.
Nyt olen alkanut ajattelemaan, että mitä jos vaan irtisanoutuisin. Kaikki menee siinä sitten ja kai sekin eräänlainen itsemurha on. Mutta muita töitä en saa yrityksistä huolimatta.
Kohtalontovereita? Kokemuksia?
Kommentit (26)
Kyllä. Sen jälkeen 9 vuotta työttömänä ja pätkätöissä kunnes viimein 49 vuotiaana sain vakityöpaikan (opettaja). Kannattaa miettiä tarkkaan ja varautua tiukkaan talouteen (autoa ei esim. pysty välttämättä pitämään).
Ei kannata tyhjänpäälle hypätä! Miksei etsi toista työpaikkaa samalla kun palkka juoksee? Saikittele jos kovasti ketuttaa mutta ei työttömäksi kannata vapaaehtoisesti ruveta.
Vierailija kirjoitti:
Tein sen kerran. Sitten rupesin tekemään sijaisuuksia alallani. Sehän vasta rankkaa oli.
Mä tein sijaisuuksia ja tykkäsin!
EI tarvinnut alkaa mihinkään kuppikuntiin, ei tarvinnut paperitöitä, senkun vaan teit perusduunia ja hyppäsit sinne missä tarvittiin.
Tein päivän, kahden , kolmen sijaisuuksia, viikon, kahden kuukauden, puoli vuotta jne.Aikanaan sitten löytyi jiva paikka jossa olin peräti vuoden!
Kiitos kaikille jo nyt vastauksista! <3 helpottaa ihan uskomattomasti kuulla, etten ole yksin näiden kokemuksien kanssa!
Minä irtisanouduin, mutta olikin aika reippaasti säästöjä. Vuosikaudet kun töissä vaan zombina kävin, enkä oikein edes tiennyt mihin rahani käyttäisin välttämättömien lisäksi. Kolmatta vuotta nyt edelleen tyhjän päällä ja taitaa mennä niin kauan kuin säästöt riittää. Mitään hinkuja töihin ei enää ole.
Voihan sitä aloittaa irtisanouduttuaan ja työttömäksi ilmoittauduttuaan vaikka jonkun työnhakuvalmennuksen tai työvoimakoulutuksen niin saa karenssinkin ajalta etuuden.