Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako ihmissuhde, jossa...
02.09.2023 |
...yhteydenpito on lähes yksipuolista? Toinen kyllä usein vastaa yhteydenottoihin, tapaamisehdotuksiin yms. myönteisesti, mutta ei koskaan itse tee aloitteita.
Jatkaisitko sinä vai antaisitko olla?
Kommentit (26)
Pohditaan kirjoitti:
Joskus ihmisellä jää vain totuttu "rooli" päälle ja sitä ajautuu tilanteeseen, jossa toinen on aktiivinen yhteydenotoissaan ja toinen ei. Siitä muodostuu tapa helposti. Syynä voi olla temperamenttierot tai jaksaminen. Itsellä vie pitkäaikaissairaus voimia, vaikka en sitä koskaan ole kertonut oikeastaan kenellekään. Kysynkin itseltäni, miksi en.... Minulla on myös ollut sama tilanne, jossa toimin aina aloitteen tekijänä. Kun lopetin, eräs ystävä tässä ystäväpiirissä otti roolini, hyvä niin.
Myös temperamenttierot oli hyvä nosto. Millaisilla tavoilla se vaikuttaa yhteydenpitoon? Tämä toinen osapuoli muuten elämässään hyvin aktiivinen ihminen. Sehän toki on myös syy, ettei aina ole aikaa. Mutta kaipaisin joskus vaikka vaan kuvan tai emojin sieltä arjen keskeltä. Ei siis mitään raskasta yhteyttä tarvitse olla.
Voimia sinulle pitkäaikaissairautesi kanssa ja onnittelut fiksusta ystävästä, joka tarttui oikeaan vaihtoehtoon. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ne kommunikaatiotavat ja muutkin toimintatavat ovat hyviä silloin, jos ne molemmille osapuolille toimivat. Esim. sellainen voi olla aivan toimiva ratkaisu, että kiireisempi ehdottaa tapaamisia silloin kun hänelle sopii.
Hyvä käytännönläheinen kommentti. Raikas ajatus, mutta tunnepuolella en kykene tähän.
Minulle on liian raskasta, jos joudun odottelemaan toisen yhteydenpitoa sillon kun hänelle sopii. Se tuntuu myös epäreilulta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne kommunikaatiotavat ja muutkin toimintatavat ovat hyviä silloin, jos ne molemmille osapuolille toimivat. Esim. sellainen voi olla aivan toimiva ratkaisu, että kiireisempi ehdottaa tapaamisia silloin kun hänelle sopii.
Hyvä käytännönläheinen kommentti. Raikas ajatus, mutta tunnepuolella en kykene tähän.
Minulle on liian raskasta, jos joudun odottelemaan toisen yhteydenpitoa sillon kun hänelle sopii. Se tuntuu myös epäreilulta.
Ap
Sitten sinun varmaankin täytyy etsiä sellaista seuraa, jolla on suunnilleen yhtä paljon aikaa ja halua pitää yhteyttä sinuun. Eri ihmisillä on eri elämänvaiheissa erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia, ja aina ne tilanteet vaan eivät sovi yhteen.
Opettele olemaan yksin. Olemaan riippumaton muiden toimista ja käytösmalleista. Jos kehittelet joitain odotuksia muiden käytöksille ja sitten aiheutat niiden perusteella pettymyksiä itsellesi, niin veikkaan, että tulet pettymään aina jatkossakin.
Anna itsellesi aikaa. Jos todella on noin kuten kirjoitat, että ystävyys tällä hetkellä kuluttaa ja ahdistaa sinua, anna itsellesi armoa. Ystävyys ei silti välttämättä pääty, se voi muuttaa muotoaan. Yli 10 vuotta on pitkä aika ja siihen mahtuu paljon. Luota siihen, että aika on ystäväsi. Lopulta olemme ja elämme itsemme kanssa ja henkilö, joka katsoo sinua peilistä, on tärkein.
Yritä kertoa ystävällesi vielä rehellisesti sama, mitä kerroit täällä, että tällä hetkellä tarvitset elämääsi huolenpitoa, että olet väsynyt. Tämän jälkeen aloite on ystävälläsi. Sinun ei tarvitse antaa mitään "ultimaattumia" joko tai, vaan kerro tarpeestasi tulla huomatuksi. Tämän jälkeen yritä suoda rauha itsellesi ja koeta olla luomatta odotuksia niin vaikeaa kuin se onkin. Jos ystävyys on kestääkseen, se kyllä kestää.
No ne kommunikaatiotavat ja muutkin toimintatavat ovat hyviä silloin, jos ne molemmille osapuolille toimivat. Esim. sellainen voi olla aivan toimiva ratkaisu, että kiireisempi ehdottaa tapaamisia silloin kun hänelle sopii.