Se tosiasia pitäisi nostaa enemmän esille, että monen työllistymisen suurin este on sosiaalisten tilanteiden pelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on se kaikkein pahin, ainakin minulle. Töissä olisi helpompaa, mutta olisi kivaa jos voisi vain mennä töihin ilman noita leikkejä...

Itselleni työharjoitteluissa perehdyttäminen on ollut se vaikein vaihe, koska perehdyttäjänä on aina ollut joku kitisevä eukko, joka marisee, että on kyllästynyt harjoittelijoihin ja se haluaisi vain rauhassa selailla nettiä ja mussuttaa pähkinöitä.

Minulla myös kamalia kokemuksia naisista, jotka tiuskivat, naureskelevat ja suorastaan vittuilevat, vaikka olen kiltti ja ahkera.

Onko se kateus vai mikä saa nämä naiset käyttäytymään näin törkeästi nuoria ihmisiä kohtaan ja traumatisoivat ihmisiä.

Lähdin itkien yhdestä harjoittelupaikasta, kun eräs keski ikäinen nainen, joka oli alusta asti ilkeä touskaisi minulle" turpa kiinni", kun kysyin neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Olisipa mielenkiintoista nähdä millä tolalla ovat sinun ryhmätyöskentelytaitosi.

Vierailija kirjoitti:

Jos kärsit kyseisestä vaivasta, niin teetkö tai oletko tehnyt jotain työtä? Minkälaista? Itselleni kaikki sellainen työ on aivan mahdotonta, jossa pitää olla millään tavalla esillä, vakuuttava, asiakaskontaktissa, tehdä töitä tuntemattomien katseiden alla tai osallistua mihinkään henkilöiden välisiin konflikteihin.

Itse teen asiantuntijatyötä, jossa joutuu esiintymään ja olemaan äänessä palavereissa ym. Stressitaso on koko ajan korkealla, mutta pärjään beetasalpaajien avulla. Koko ajan helpottaa, kun ikää ja kokemusta kertyy, mutta kyllä tämä huomattavasti vaikeampi polku on sosiaalisista peloista kärsivälle kuin luonnostaan avoimelle ihmiselle. Ehkä plussaa omassa luonteessa kuitenkin se, että osaan ja jaksan kuunnella muiden mielipiteitä ja ajatuksia sekä soveltaa niitä käytäntöön. Siinä kertyy osaamista ja olen sen vuoksi tykätty työkaveri. Heikoin kohta on konfliktien sietäminen ja erityisesti hankalien/riitaa aiheuttavien asioiden ottaminen puheeksi esimerkiksi palaverissa, mutta toisaalta väitän, että minulla on sosiaalista silmää ottaa asioita puheeksi hienovaraisella tavalla, jottei kukaan koe oloaan nöyryytetyksi.

Yhteenvetona sanoisin siis, että jos motivaatiota on, peloista huolimatta pärjää kyllä vaikka missä ja niistä pelokkaaseen luonteeseen liittyvistä ominaisuuksista voi olla jopa hyötyä vaativissa tehtävissä. Mutta rankkaa se kieltämättä on.

Jos työllistymisen este on tuo pelko, niin eihän silloin edes tule valituksi, eikä joudu huonoon perehdytykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kärsit kyseisestä vaivasta, niin teetkö tai oletko tehnyt jotain työtä? Minkälaista? Itselleni kaikki sellainen työ on aivan mahdotonta, jossa pitää olla millään tavalla esillä, vakuuttava, asiakaskontaktissa, tehdä töitä tuntemattomien katseiden alla tai osallistua mihinkään henkilöiden välisiin konflikteihin.

Missä työssä ei joudu noista yhteenkään?

Vierailija kirjoitti:

Kunpa kiusaamiseen puututtaisiin yhtä pontevasti kuin r*,sismiin.

Onko mielestäsi r**ismiin puututtu pontevasti? Haluatko, että saksia heiluttava hallitus tekee yhtä tehokkaan paperin kiusaamisesta kuin tuosta toisesta asiasta?

Petsku voi siihen paperiin kirjoittaa "en sano mitään, kun nauratte kuitenkin" ja Purtsi toteaa, että allekirjoitamme, mutta emme osallistu mihinkään emmekä puolueena koe tarvetta tästä keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Ne alkaa lapsuudessa, siksi ei lähde kulumallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

 

Itse asiassa jos sinua on kiusattu esim. koko peruskoulun ajan, voi olla vaikeaa vielä keski-iässäkin toimia ryhmässä ns. normaalisti. Ihminen, joka on oppinut kokemaan pelkoa ja stressiä ryhmätilanteessa kiusaamisen takia, ei välttämättä ikinä pääse siitä eroon. Voi tietenkin ulkoisesti toimia melko normaalisti, mutta stressitaso on koko ajan katossa.

Muistia ei pysty pyyhkimään puhtaaksi, ja jos niin sattuu käymään niin aivot on aika parantumattomasti sairastuneet.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset pelot kuuluvat teini-ikään. Kyllä nyt aikuisen pitää osata toimia ryhmässä.

Ne varmaan osaakin jotka on päässeet vähällä kiusaamisella, mietipä niitä joita on haukuttu ja jopa hakattu viikottain. Pystyykö olemaan vertaisryhmässä normaalisti? Koulukiusaaminen olisi lopetettava mutta tuntuu että kakaroille ei mahda kukaan enää mitään.